BLOGI - Minttukujalla

Lokakuu ja viikko 42

Minna G. / 19.10.2026 / immalanjärvi, lintutorni, lokakuu, omakotitalo, puutarha

Lokakuu kulkee taas niin vauhdilla, ettei ehdi edes tajuamaan mikä viikonpäivä on meneillään. Välillä siis pitää pysähtyä ja ihmetellä maailmaa. Pysähdyin eilen ja pidin stressivapaan päivän. Aurinkokin paistoi koko päivän. En tehnyt ulkona mitään, enkä sisälläkään. Ehdin kuitenkin männä viikolla käydä katselemassa lempipaikkojani Immalanjärven rannalla, kun viikolle sattui muutama poutainen päivä.

Päiviin mahtuu silti toisinaan sellaisia asioita, joista täällä ei kehtaa mainita mitään. Tämähän on siis jollain tapaa kulissi, eikä mikään reality show. Joskus on sellaisia asioita, että niistä kertominen saattaisi asettaa toisen ihmisen niin sanotusti huonoon valoon. Toivon siis kaikilta lukijoilta, että jos jokin asia ei vaikkapa etene suunnitelmieni mukaan, ettei tehtäisi mitään hätiköityjä päätelmiä asioista. Syy saattaa olla jossain muualla kuin olosuhteissa tai muuten vaan jossakin tietyssä päivässä. Myös minussa on vikoja. Kaikkia asioita ei aina pitäisi tarvita ihan juurta jaksaen selittää. Pitää antaa vaan olla. Tunnistan itseni tällaisesta ajattelumallista – että pitäisi vaan antaa olla. Usein tulee myös sellainen ajatus, että haluaisi vaan luovuttaa… mutta asiat eivät vaan hoidu luovuttamalla!

Olin unohtanut setin Arabian lautasia ulos laatikkoon koko kesäksi. Onnekseni niille ei ollut käynyt mitään, vaikka ne olivat harakoiden armoilla. Harakat nimittäin kävivät rällästämässä koko kesän pihallamme, ja jälki oli myös sen mukaista. Olen harkinnut tekeväni jonkunlaisia seinämiä terasseillemme, että linnut pysyisivät niistä poissa. Ne saavat aikaan kammottavaa sotkua, jota on vaikea siivota. Takaterassi on ihan hirvittävässä kunnossa tällä hetkellä lintujen jäljiltä ja sen pesemiseen menee varmasti tovi aikaa, jos jaksan edes tänä syksynä sitä enää pestä. Etupihan peseminen on työläämpää, koska siellä ei ole vesipistettä. Kaikki vesi pitää kantaa toisaalta sinne.

Etupiha tosiaankin on hirveässä kunnossa, kun en ole jaksanut tehdä siellä oikein mitään. Olisi paljon puutarhahommiakin tehtävänä, eikä pelkästään siivoamista. Avokuistin kaide on lahoamispisteessä ja sammaloitunut, ja sekin pitäisi uusia. Harakat ovat käyneet nokkimassa sitäkin, ja kulmauksesta on tuskin paljoakaan jäljellä. Taidan kuitenkin yrittää kasata kesällä Ikeasta hankkimani pavilijongin ennen talven tuloa. Jos tarvitsee saada jotain ulos lumelta ja muulta suojaan, voi laittaa ne pavilijongin sisälle sitten. Sitäpaitsi, enemmän siitä olisi hyötyä kasattuna kuin pahvilaatikossa.

Unkarinsyreeni on kaatumaisillaan. Voi olla ettei se kestä tulevaa talvea enää.

Auton ikkunat ja pellit jäässä 13.10.2026 myöhään illalla.

Alkuviikko oli ihan ookoo, ja kävin silloin paljon katselemassa paikkoja. Myöhään illalla kotiin tullessa oli jo aika kylmää. Olin pukeutunut aiemmin syksyllä hankkimaani talvitakkiin, joka osottautui todella hyväksi hankinnaksi. Kerrankin ostokset menivät nappiin. Olen tilaillut vähän yhtä sun toista verkkokaupoista, mutta lähes kaikki on saanut palauttaa. Onneksi ymmärsin käydä ostamassa haaveilemani lenkkarit lokakuun alussa kun piti käydä Lappeenrannassa. Kalliithan ne olivat, mutta nyt on kyllä hyvät kengät.

Kengät matkustivat auton etupenkillä. Myös vety pääsi Tuen grilliltä mukaan. Se on tuossa paperipussissa.

Kengät ovat kyllä yksi tärkeimmistä hankinnoista, mitä voi vaan olla. Itsellänikin on ollut hirvittäviä nivelvaivoja koko iän, niin kengillä on todella suuri merkitys liikkumisessa. Olen vanhemmiten laiskistunut liikkumisen suhteen, ja tällä hetkellä minulla ei ole sitä nelijalkaista personal traineria, joka veisi minut joka päivä lenkille. Siksi halusin mennä ostamaan lenkkarit, että alkaisin käydä lenkillä. Ajattelin, etten ota sähkökruiseriin vakuutuksia tulevalle talvelle, tai pidän sitä ainakin hetken katkolla. Kävelisin lähellä oleviin paikkoihin ja laittaisin polkupyörän ajokuntoon.

Sotkin yhdet kalliit kengät, kun viimeeksi ajoin nurmikkoa. Olisihan nuo nyt lähteneet paremmin ja helpommin puhtaiksi, kun ne olisi puhdistanut heti homman jälkeen. Noh, tuossa hetken pihalla lojuneena päätin puhdistaa ne nyt. Aika tiukkaan tuollainen nurmikko jää hyvin kuvioituihin kengänpohjiin kiinni. Eli vinkki itselleni tulevaisuuteen: puhdista ne heti, eikä lokakuun viidestoista päivä! Nämä varrelliset kengät on tarkoitettu myöhempää syksyä varten, kun niihin mahtuu villasukka. Minulla on erilaisia kenkiä eri olosuhteisiin.

Salomonin trekkingkengissä on kunnollinen kuviointi pohjissa.

Onko sinulla koskaan sellainen tunne, että kaikki maailman voimat ovat sinua vastaan, kun on muutoinkin vaikeaa aloittaa asioiden tekeminen? Minulle näin kävi eräs päivä, kun olin päättänyt aloittaa työhuoneen siistimisen. Sain vihdoinkin sovittua asian talon toisen asukin kanssa, niin sitten tapahtui tämä: halusin vaihtaa valaisimen kaikki lamput LED-versioiksi, niin se ainokainen hehkulamppu hajosi niin sanotusti käsiin. Tämä oli jo aika hauras. No milloin on viimeeksi ollut edes hehkulamppuja? Varmaan kymmenen vuotta sitten… noh, piti tehdä asioita sitten muiden valojen näyttäessä paikkoja, kun kattovalo oli pois pelistä.

Pääsin kuitenkin siivousprojektissa alkuun. Olin laittanut vanhan rikkinäisen sohvan nurkkaukseen pystyyn viemästä tilaa. Toki myös sen sisälle muuttotavaraa, muun muassa vaatesäkkejä.

Purin sohvan osiin ja vein sen etupihalle avokuistille. Pitää siis yrittää vielä hävittää se jotenkin. Sovassa on puurunko ja osat voi siten myös polttaa. Meillähän on leivinuuni. Onneksi sain sohvan alusen puhtaaksi kun lattiaan oli jäänyt jotain kummallista likaa, mikä ei lähtenyt perus pesuaineella pois. Käytin lattian pesuun hankausnestettä, kun olin katsellut aikani Aurikatariinan tekemiä siivousvideoita. Sehän tepsi hankaussienen kera tähän röpelöpintaiseen lattiamattoon erittäin hyvin!

Sain nurkkauksen puhdistettua ja seuraavaksi siirrän siihen mappihyllyn.

Olen minä herkutellutkin tässä viikon kuluessa. Meidän paikallisessa Patruuna Pubissa on todella hyvät hampurilaiset. Tällä hinnalla ei enää itse kehtaa moista settiä käydä vääntämään.

Patruuna Pubin Klassinen hampurilainen ananaksella.

Lintutornilla ja Lietteen rannalla lokakuun 15.

Kävin pyörähtämässä lintutornilla ja rannalla lokakuun puolessa välissä. Alkupuoli lokakuusta on mennyt jotenkin ohi, enkä ole saanut otettua yhtään kunnollista ruskakuvaa. En saanut tälläkään kertaa otettua ruskakuvia, kun puissa ei ollut enää lehtiä. Nyt meni tämä ohi tänä vuonna ihan totaalisesti, ainakin tällä alueella. Sukulaisen tilalla ottamani ruskakuvat (edellisessä artikkelissa) navetan seinän villiviinistä ovat ainoat kuvat, mitä minulla tälle vuodelle on, lukuunottamatta paria vaahteranlehteä joita löysin matkan varrelta uimarannalle.

Lähdin lintutornilta Seppoinpolkua pitkin Lietteen uimarannalle katselemaan vielä maisemia. Pysähdyin matkan varrella tuijottelemaan Unterniskanjokea, sitä ylittävälle sillalle. Seppoinpolulla oli muitakin liikenteessä kuin vain minä. Ainakin pari pyöräilijää tuli vastaan, ja yksi koiranulkoiluttaja. Vähän jännitti olisiko polun pitkospuut liukkaat, kun niiden päälle oli tippunut niin paljon lehtiä.

Löysin matkan varrelta sitä kaivattua ruskaa, mutta ei siitä oikein muuta ollutkaan enää jäljellä kuin muutama hassu lehti. Löysin sitä kuvatessa jotain muutakin. Parin askeleen jälkeen eteen tuli aivan uskomattoman upea ruutu, johon haluan palata jossain vaiheessa. Siitä tuskin enää vaahteranlehtiä löytyy, mutta voisi kuvitella, että jos tuolla trombin käsittelemän metsän siimeksessä olisi edes hieman sumua, näkymä olisi satumainen! Pitää yrittää kytätä sellaista tilaisuutta ja mennä takaisin kuvailemaan.

Immalanjärvi ei petä koskaan! Tällä kertaa rannalle liplatteli pienet aallokot, joiden kuuntelu teki oikein hyvän ja rauhallisen mielen. Tuli myös huomattua sellainen seikka, että ei kannata lähteä ilman minkäänlaista jalustaa liikenteeseen, vaikka aikoisikin kuvata pelkällä kännykällä. On miltei mahdotonta saada pidettyä kamera vaaterissa, kun ottaa videokuvaa. Tässä asiassa on siis vielä opettelemista – eli, ota jalustoja mukaan.

Olen miettinyt sitäkin pitkään milloin saisin aikaiseksi aloittaa Minttukujalla -videoiden tekemisen. Se tuntuu jotenkin ihan älyttömän kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä, kun omasta mielestä kaikki videopätkät menivät totaalisesti piloille kesällä, kun yritin kuvailla niitä. Suurimmassa osassa ei ole mitään järkeä, ja olisi pitänyt vähän katsoa mitä pukee päälleen. Tosin, voisin tehdä sellaisia versioita joissa en itse ole ruudussa. Silti ajatus tuntuu niin massiiviselta että sitä on vaikea aloittaa työstämään. Mutta, jospa tämä tästä.

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää viikon alkua, ja nautitaan hyvistä keleistä kun niitä nyt taitaa tälle viikolle sattua useampikin.

Kiitos kun luit!

Syyskuu vaihtui sateiseen lokakuuhun

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 11.10.2026 / lintutorni, lokakuu, omakotitalo, ruska, syksy, täysikuu

Jos syyskuu oli sateinen, niin samaa voi sanoa lokakuustakin, ainakin tähän puoleen väliin asti. Muutaman päivän oli upeaa, ja sitten se sade taas alkoi. Aika paljon saan tehdä itseni kanssa töitä, että saan ylipäätään mitään aikaiseksi. Onneksi valoa on tunnelin päässä, ja jotkut minua vaivanneet solmut ovat aukeamassa, niin ei siinä auta muuta kuin ryhtyä toimeen, kunhan säät sallivat. Nimittäin pihalle kipattu klapikuorma ei siirry ihan itsestään suojaan, ennen kuin olen ensiksi rakentanut sen suojan, jota aloitin kasaamaan parisen viikkoa sitten. Se jäi sateiden ja motivaation puutteen takia pahasti kesken.

Olen saanut ravata tuon tuosta Puuilossa hommaamassa yhtä sun toista näihin projekteihin. Kyllähän talolta löytyy ties mitä materiaalia ja tarviketta, mutta kuinka ehjiä ne sitten ovat, niin se on sitten toinen seikka. Esimerkiksi klapit oli pakko laittaa sateilta suojaan. Ei auttanut muuta kuin käydä ostamassa niitä varten uusi pressu. Autotalliin varastoidut olivat kuulemma mahdollisesti rikki. Miksi ne sitten ovat siellä autotallissa? Noh, se on taas hyvä kysymys sekin. Noh, onneksi Puuilo ei ole järin kallis paikka, ja sieltä saa melkein mitä vaan.

27.9. oli kaunis syyspäivä

Talolla on edelleen paljon pihaprojekteja. Otin itseäni niskasta kiinni 27.9. kun oli niin kaunis keli, ja päätin siistiä pihaa. Vielä jäi tekemätöntä hommaa, kun energiat kerta kaikkiaan loppuivat kesken. Touhusin pihalla kuitenkin jotain neljä tuntia. Oli tarkoitus mennä auringonlaskun aikoihin Immalan Lietteen rannalle tuijottelemaan täysikuuta. Se on kyllä ihan parasta ja visuaalisesti palkitsevaa hommaa!

Luumupuu pitäisi pystyä vielä huoltamaan tässä lokakuun aikana, kun siinä on vielä lehdetkin. Ehdin pätkimään siitä joitain oksia ennen kuin voimani loppuivat kesken. Lisäksi leikkelin sen juurelle kasvaneet kultapiiskut pois. Niitä on kylväytynyt vähän sinne sun tänne ympäri pihaa. Ne pitäisi kaikki saada pois. Tosin se on hyvä kasvi pörriäisille, että siinä mielessä en haluaisi niitä kokonaan hävittää tontilta. Lisäksi niiden onttoihin kuivuneisiin varsiin on saattanut mennä syksyn aikana hyödyllisiä ötököitä talvehtimaan. Sen puoleenkaan niitä ei pitäisi nyt leikata pois ennen talvea. Mutta ylipäätään pitäisi. En tunnista tätä pihalla kasvavaa kultapiiskua, että onko se juuri se kasvi, joka käsitetään haitalliseksi. Luulenpa vaan, että se on kanadanpiisku. Eli pois vaan. (Lue artikkeli asiasta)

Oli uskomatonta, että kimalaisia näkyi vielä tähän aikaan vuodesta. Ne taitavat olla kyllä hieman jo ehtoon puolella. Niitä oli kuitenkin tuona päivänä todella paljon liikenteessä, ja sainkin seurailla hetken niiden touhuilua asteripusikossa, joka on valloittanut kukkapenkin. Olen ympyröinyt edelliseen kuvaan kohdan, joka pitäisi myös käsitellä. Siinä kasvaa jotain violettilehtistä maanpeitekasvia, joka levittäytyy rajusti kohti taloa. Olin tunnistavani sen joksikin akankaaliksi. Leviäminen ei ole se ongelma, vaan että sen alla oleva maa tukehtuu eikä saa ilmaa, koska kasvusto on niin tiivistä, ja tänä vuonna myös märkää. Tämä ei ole hyvä asia. Sienet alkavat kasvaa siinä, ja lopulta sienirihmastot voivat tuhota koko maa-aineksen.

Kimalainen vielä pörräsi astereissa syyskuun lopulla.

Kävin illemmalla kuuta tuijottamassa. Se on joka kerta todella upea. Tällä kertaa keli oli aivan mahtava, eikä tuullut lainkaan. Ihmettelin miksei paikalla ollut ketään muita kuin minä. Joku kävi koiransa kanssa piipahtamassa rannalla, mutta he eivät ilmeisesti huomanneet koko kuuta, ja jatkoivat matkaansa. Pitkään jatkuneiden sateiden takia en tohtinut istua penkille, joka löytyy rannalta. Se on tietysti puinen penkki, ja näemmä ottanut itseensä sateiden takia kosteutta. Olisi pitänyt olla jokin alusta mukana, että penkillä olisi voinut istuskella. Noh, kokeillaan sitten parin viikon päästä uudelleen, jos säät sallivat.

Lokakuun ensimmäinen viikko alkoi todella kauniissa säässä, ja kävin vielä uudelleen tuijottelemassa kuuta. Tällä kertaa piipahdin lintutornilla. Olin pari päivää jotenkin niin täpinöissäni tästä kuun näkymisestä ja kauniista kelistä, että olin unohtanut ottaa videoklippejä, jotka sopisivat tuleviin YouTube -videoihini. Noh, ei se auttanut muuta kun mennä vielä takaisin kuvaamaan.

Lokakuun alku

Kävin vielä pyörähtämässä lintutornilla ja Lietteen uimarannalla lokakuun vaihtuessa, koska tiesin, että seuraavana päivänä sataisi vettä. Tänä vuonna käyntini Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa jäi väliin. Kerroin toisessa kirjoittamassani blogissa, kuinka minulla on ollut tapana käydä useampana vuotena samassa paikassa samaan aikaan, ottamassa valokuva. On ollut hauskaa seurata mitenkä ruska kehittyy joka vuotena eri tavoin. Nyt tämä systemaattinen tapa katkesi, kun sattui sateinen päivä kohdalle. Menin siis edellisenä päivänä haikein mielin Lietteen uimarannalla vielä käymään, kun sinne ehdin.

Kävin sukulaisia moikkaamassa lauantaina alkuillasta. Heidän navetan koko seinä oli vuorattuna upealla villiviinin ruskalla. Meinasin lentää selälleen kun näin tämän, vaikka onhan se miltei joka syksy tällainen. Mutta jotenkin tänä vuonna se oli erityisen upea.

Lisäksi sain nauttia koirien rapsuttelusta. Serkkuni oli tullut käymään kotonaan, ja heillä oli kaksi aivan uskomattoman ihanaa labbista (labradorinnoutaja). Rapsutukset kelpasivat erittäin hyvin, ja ruskeata koiraa saikin sitten olla rapsuttamassa miltei koko ajan. Mutta sehän oli vaan kivaa. Pidän koirista.

Käyskentelen yleensä pitkin pihamaata, jos sää sellaista sallii. En myöskään uskalla mennä pimeään aikaan ulos kävelehtimään. Seudullahan on ties mitä petoeläimiä – karhuja, ilveksiä ja susia nyt ainakin. Otin tällä kertaa mukaan toisen koiran, kun se oli niin halukas lähtemään ulos kanssani. Jossain vaiheessa se meni portaille oven eteen makoilemaan ikään kuin vahtimaan talon sisäänkäyntiä. Siihenhän se sopi oikein mukavasti.

Kotiin tullessa kävin tankkaamassa autoa. Siis ei ole todellista minkä hintaista bensaa tänä päivänä oikein on! Ei varmasti ole näin korkeita lukemia ollut koskaan elämäni aikana. Mutta, lupasin äidille tankata, koska sain lainata hänen autoa landereissulle.

Tästä tulikin mieleen eräs tuote, joka minulla on verrkokaupassa myytävänä: Olut kohta halvempaa kuin bensa. Juo – älä aja.

Hauska T-paita T-Mafiasta. Kuvassa POP UP -linkki tuotteeseen.

Tenniskyynärpää alkaa pikkuhiljaa parantua

Vaikka tekemistä olisi kuinka paljon sisällä ja ulkona, niin pitihän se aloittaa uusi käsityöprojekti. Tosin, siitä tulisi sitten itselle villapaita. Virkkaan sitä kylläkin hitaasti, koska en haua, että tenniskyynärpää aktivoituu taas. Se on nyt jo huomattavasti paremmassa jamassa, ja olenkin pystynyt jotain pieniä juttuja tekemään, eikä se kipeydy. Yöt ovat haastavia, koska tuppaan nukkumaan käsivarsieni päällä, niin aamulla saattaa olla kyllä tennaritkin kipeät. Kunhan nyt saisi klapisuojan tehtyä loppuun ennen talven tuloa, tai ennen kuin tenniskyynärpää on taas liian kipeä.

Olen yrittänyt vierailla lintutornilla mutta sateet haittaavat niitäkin käyntejä. Kun olisi kaunis ilma, en vaan jaksa enää lähteä mihinkään, tai ei muuten vaan huvita. Päivätkin alkavat käydä lyhyiksi, ja pimeä tulee paljon aikaisemmin kuin kuukausi sitten. Asiat painavat mieltä ja ne uuvuttavat toisinaan. Kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa.

Tiedän, että kun saisin tämän tavarakaaoksen setvittyä täällä kotona, asiat alkaisivat sujua paljon paremmin. Tällainen mielenroska (mental clutter) ja epäjärjestys syövät energiat ihan loppuun. Kun sen näkee suoraan ensimmäisenä aamusta, kun silmänsä avaa, niin koko päivä on tavallaan piloilla.

Linnunpaskat on vielä pesemättä oman huoneen ikkunasta.

Linnunpaskaa kaikissa kuistilla olevissa matoissa

Onneksi olen vähän päässyt tästä solmusta jo eteenpäin. Sain sovittua äidin kanssa työhuoneasian, eli voin toteuttaa sen mitä aluksi oli tarkoituskin. Eikä asiasta tarvinnut edes tapella hänen kanssaan! Olo huojentui kertaheitolla. Olin niin innoissani asiasta, että pelkäsin saavani varmaan sydänkohtauksen. Minua särki aiemmin monta päivä päätäkin. Luulin, että se oli hermokipua. Mutta niin se särky vain hävisi kun sain äidin kanssa sovittua asiat. On se äiti vaan paras 💖

Viikon viimeinen aamu alkoi mielestäni hyvissä merkeissä, kun huomasin, että isän kiinanruusu kukkii taas. En käsitä miten se kukkii koko ajan. Siinä ei edes ole lehtiä paljon mitään. Hoidankohan omaani liian hyvin? Sitä pitäisi kait hieman rääkätä, että se saisi mielikuvan siitä, että sen henki olisi lähdössä. Sitten se kukkii. Oma kiinanruusu saa vettä silloin kun se haluaa. Tarvitseekohan se sellaisen kuivemman kauden, missä suurin osa lehdistä tippuu pois?

Isän kiinanruusu kukkii jatkuvasti ja siinä on tälläkin hetkellä nuppuja.

Huomaatko eron minun kiinanruusussa ja isän kiinanruusussa? Nuoli osoittaa siihen kohtaan missä se kukka on.

Olin juuri tekemässä Tori -kauppoja, kun ylitseni lensi satojen lintujen muuttoparvi. Sain juuri ja juuri toisen niistä osumaan ruutuun, mutta eihän siitä nyt mitään ihmeellistä kuvaa saanut otettua. Menköön tällä kertaa! Lopetan höpinät tältä osin tähän. Tulihan tässä jo kerrottua vaikka ja mitä.

Näin minun lokakuu on alkanut. Toivottavasti sinun lokakuun alku on ollut mahtava!

Kiitos kun luit!

Todella sateinen syksy

Kotipiha 860m2, Päiväkirjaa

Minna G. / 26.9.2026 / DIY, omakotitalo, syksy 2026, takapiha, vadelma

Alkaa jo olla tekemistä sellaisessa asiassa, kun syksy on ollut niin sateinen, että en saa tehtyä oikein mitään tähdellistä. Miltei kaikki projektit ovat kesken. Ei meinaa nyt nuppi käsitellä tätä lainkaan. Sen kerran kun huvittaisi tehdä jotain, ulkona sataa koko päivän vettä. Päivätkin ovat jo lyhentyneet sen verran, että ulkona ei näe enää iltamyöhään tehdä mitään. Ilta seitsemältä alkaa hämärtää jo niin paljon, että joistain hommista ei enää tule mitään. Syksy rynnii päälle nyt vauhdilla enkä minä ole valmis.

Syksyn vesisateet alkavat jo ottaa hermoille. Ikkunanäkymää takapihalle.

Sain kuitenkin aikaiseksi aloittaa yhden jättiprojektin. En tiedä, onko mitään järkeä olla näin kunnianhimoinen kuin olen, mutta pitäähän se elämässä edes yksi asia olla, jonka itse rakentaa omalle pihalleen. Äidilläni oli aikoinaan tavoitteena elämässään maalata oma talo edes kerran. Sen hän toteuttikin. Minä sen sijaan aloitin puuvajan rakentamisen! Täytyy sanoa, että olisin varmasti voinut päästä helpommallakin. Asia olisi paljon yksinkertaisempi, jos rakennusmateriaalit olisivat simppelimmästä päästä, niin kuin metritavarana ostetut laudat ja tukipuut. Päätin nimittäin rakentaa tämän puuvajan kuormalavoista.

Nyt täytyi kyllä myöntää, että oma Black & Decker ei kyennyt enää palvelelmaan minua rakennushommissa. Onhan se toki vanha, mutta ei siinä kyllä mitään kummoisia tehoja ollut. Siispä pyysin tuttavaltani lainaan Makitan. Sillä aikaa joutessani, kun odottelin tuttavaani ja Makitaa, karsin pitkään mielessä kummitelleet vatukan juurakot mustaherukan vierestä pois. Nyt olen tyytyväinen. Aikamoinen hommahan siinä oli, mutta tulipahan tehtyä. Kaivelin juurakot maasta talikon avulla. Olin aika yllättynyt, kun jokaisen juurakon mukana esiin kaivautui hirvittävä määrä kasiaisia. Noh, se on hyvä vaan ja mukavaa, että asustelette tällä pihalla!

Kun sain Makitan, aloin valikoida lavoja. Kuormalavoja kun katsoi silmämääräisesti, niin ne näyttivät äkkiseltään samankokoisilta. Todellisuus oli ihan jotain muuta. Onnistuin kuitenkin löytämään kaksin kappalein joitain lavoja, joista nyt sitten saa jotain aikaiseksi tässä vaiheessa, kun niitä asettelee vierekkäin. Jouduin silti sahaushommiin. Ja alkuperäisestä suunnitelmasta, josta kerroin edellisessä blogikirjoituksessa, piti luopua. Olin asetellut kaksi 140 x 80 cm:n lavaa pohjaksi, mutta nyt tein niistä alimmat sivuseinät. Näin sain rakennelman kestämään pystyssä paremmin. Pohjaksi tuli kaikista pisin kuormalava, joka oli 220 x 80 cm kokoinen.

Mallailin etukäteen samankokoisia lavoja, joita sitten kiinnitin pohjan etureunaan kulmaraudoilla. Vajasta otetaan puut toiselta puolelta.

Jätin projektin siihen pisteeseen, että siirsin kuormalavat nurmikolta vajan sisään suojaan. Asettelin päälle pressun, jos vaikka käy taas satamaan vettä, niin kuin oli seuraavalle päivälle ennustettu. En luottanut siihen, että kykenisin seuraavana päivänä tekemään yhtään mitään, koska pitkän aikaa vaivannut tenniskyynärpää oli vieläkin paranemisvaiheessa. Saatta hyvinkin olla, ettei vajaan tarvitse paljon enempää kerroksia lisätäkään, kun se toimisi jo siinä korkeudessa mihin sain rakennettua sen. Yritän kuitenkin vielä saada korkeutta hieman lisää, että ne tilatut kolme mottia klapeja menisi täysin tuon sisälle.

Sain kulutettua aikaa vattupuskan karsimiseen ja vajan rakentamiseen noin neljä tuntia, jonka jälkeen pystyin hädin tuskin kävelemään. En ollut ajatellut, että ulkona oli hieman tuulisempaa ja vilakampaa, ja asuvalintani ei oikein tukenut tätä tosiasiaa. Siispä ulkoiluhousut ja pitkähihainen tekninen paita saivat riittää. Olisihan se ollut järkevää laittaa päälle vielä vaikkapa joku collari. Lämmittelin hetken kotona ja lähdin käväisemään paikallisessa pubissa kuuntelemassa elävää musiikkia. Takaisin tullessa oli käsittämättömän hieno kuutamo, josta nyt kännykällä ei ihan niin upeaa kuvaa saanut, miltä se todellisuudessa näytti. Seuraavana päivänä 26.9 olisi taas täysikuu. Ei ole varmuutta voiko sitä ihailla, jos taas sataisi vettä.

(Kuvan kuuta on hieman paranneltu kuvankäsittelyllä)

Ja kuinkas muutoinkaan – seuraavana päivänä (lauantai) tällä kirjoitushetkellä sataa taas vettä. Onneksi ehdin eilen kasaamaan edes vähän puuvajaa, että jos tulee tiukka paikka, niin puukuorman voi jo toimittaa pihalle. Puuvajaa voi sitten somistella myöhemminkin kunhan saan hankittua oikeanlaista lautaa jostain.

Kävin juuri heittämässä viimeisen omenakuorman keräyspisteelle ja mukana meni eilen pätkityt vatukat, ja aikaisemmin pätkityt kotkansiipisaniaiset takapihalta. Hommaa se oli siinäkin. Nämä leviävät todella paljon joka vuosi. Pitää yrittää ensi keväänä kaivaa ylös niin paljon kuin mahdollista. Rakastan saniaisia, ja voisin vaikka kuvitella, että näitä kasvaisi jossain muuallakin vielä tämän lisäksi. Pitää harkita tarkkaan, jos näitä mielii istuttaa vielä johonkin, ettei niistä tule ongelmia. Mielestäni saniaisia voisi olla myös esimerkiksi kompostointialueen ympärillä.

Tämä syksy on tosiaankin ollut todella sateinen. Asioita jää paljon rästiin, kun ei kerta kaikkiaan vaan pääse tekemään mitään. Meille tällainen rästipaikka on takapiha. Vaikka innostuin pätkimään saniaiset talviteloille, aloitin senkin homman siksi, koska ruohonleikkurista loppuivat akut. Pitää vissiin todellakin hommata joku muu leikkuri, kun ei tällaisesta hommasta tule yhtikäs mitään. Hei hei sähköleikkuri ja tervetuloa käsimankeli. Kyselin taannoin uutta akkua ruohonleikkuriin siitä paikallisesta liikkeestä, josta leikkuri ostettiin. Sellaisen akun hinta oli niin tyrmäävän korkea, että siinä kohtaa päätin, etten aio sellaiseen enää sijoittaa. Yhtä paljon painaa käsillä työnnettävä leikkuri, niin mitä hittoa sentään! Se ei vie sähköä eikä bensaa.

Nurmikko oli päässyt järkyttävään kuntoon, eikä sitä meinannut saada millään leikattua edes neljällä akulla. Tai siis en saanut tehtyä asiaa loppuunkaan asti, kun siinä olisi todellakin mennyt koko päivä aikaa, ja varmasti juuri tuonakin päivänä alkoi sataa illemmalla vettä. Olisi pitänyt varmaankin omistaa kymmenen akkua, että homman olisi saanut tehtyä loppuun. Lisäksi nurmikkoon oli ilmestynyt savipalloja, joita on muodostunut edellisiltä leikkuukerroilta jääneistä ruohotupoista. Ne olivat alkaneet maatua, ja niissä oli kirjaimellisesti multaa. Ruoho on kasvanut tänä vuonna niin paljon, että se olisi pitänyt leikkuun jälkeen kerätä nurmikolta pois. Yhden setin ehdin ottaa, jonka laitoin kompostoriin muhimaan.

Nurmikkoon on muodostunut savipalloja kun siihen on jäänyt edellisiltä leikkuukerroilta makaamaan ruohotuppoja.

Olen tosiaankin miettinyt, mitenkä nämä nurmikon leikkuusta jäävät kasautumat saisi kerättyä pois, kun ne ovat niin kiinteitä laattoja, että tuulikaan ei niitä pöllytä minnekään. Yksi vaihtoehto olisi hommata taas vekotin lisää. On olemassa käsin työnnettäviä kerääjiä, joilla normaalisti kerättäisiin pudonneita lehtiä. Sitten mietin lehtipuhallintakin. Siitä saattaisi olla hyötyä talvellakin, jos sataa pakkaslunta. Ruohotupot voisi puhallella aina kompostointialueelle, josta ne voisi vaan siirtää komportoriin – sikälis kun irtoavat maasta.

Ruohonleikkurin renkaista jää nurmikolle *kasautumia*, jotka pitäisi aina kerätä pois, mutta millä? Rahkeet ei riitä haravointiin.

Kun ihminen asuu pelkästään omassa talossaan, hänen ei välttämättä tarvitse suunnitella vaikkapa valaistusta sellaiseksi, että siellä näkisi tehdä tarkkaa työtä. Tuli tämäkin nyt huomattua. Pidin edellisessä kodissani siitä huolen, että näen tehdä työni tai käsitöitä. Koska mikään ei ole niin inhottavaa kun se, että ei näe kunnolla. Täällä Minttutalossa taas valaistusta ei ole mietitty lainkaan. Varastossa, jossa osittain työskentelen, on yksi kattovalaisin, joka ei valaise juuri mitään. Pitää kokeilla vaihtaa siihen sellainen lamppu, missä on yli 1000 lumenia, jos löydän sellaisen. Silti yksi kattovalo ei riitä. Valoa pitää olla seinustoillakin.

Niin sanottu toimisto, jossa myös työskentelen on alkanut olla syksyn saapuessa todella hämärä. Se on vieläkin täynnä tavaraa, joka imee kaiken mahdollisen valon itseensä, mitä nyt voi vaan imeä. Valaisimia on vaikea sijoitella mihinkään ku huone on täynnä roinaa. Se on minun roinaa, ei äidin. Kesällä näin ikkunan ääressäkin tehdä töitä ilman lisävaloja, mutta nyt syksyllä se ei oikein onnistu, jos on tällaisia sateisia päiviä. En näe mitään. Kalvojen työstäminen on todella työlästä, jossei näe mitään.

Jotkut asiat taitaa vaan olla pakko tehdä, ei voi mitään. Tiedän että äitini ei tästä ilahdu, mutta pakko on pakko, tai muuten joudun laittamaan firmani kiinni. Mutta ei tällä kertaa jorinoita tämän enempää. Jatkan sadepäivän viettämistä kun sellainen taas vaihteeksi siunaantui. Olen aloittanut uuden käsityöprojektinkin, jos saisin hieman leppuutettuja sillä hermojani. Sellaiset asiat ovat todella tärkeitä mielenterveydenkin kannalta.

Kiitos kun luit!

Projektit polkevat paikoillaan

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 15.9.2026 / DIY, leivonta, omakotitalo, projektit, takapiha

Projektit ovat olleet jäissä tällä hetkellä, kun minua vaivaa sellainen tenniskyynärpää oikeassa kädessä, ettei ole tosikaan. En muista, että olisin eläessäni kärsinyt moisesta ihan tässä mittakaavassa. Siinä on vaiva, joka on todella tuskallinen. Minun huonolla tuurilla se vaivaa juuri nyt, kun pitäisi touhuta sitä sun tätä, että ehtisi ennen talvea tehdä. Ei meinaa kestää lanttu kasassa ja järki päässä. Tiedän myös, että stressi ruokkii kyseistä vaivaa, mutta minkäs teet – kun pitää tehdä niin pitää vaan tehdä. Mutta silti on saatu jotain aikaan näilläkin resursseilla.

Saan akupunktiohoitoa käsivarteen, kun käyn fyssarilla, joka pitää huolta niska-hartia-alueestani. Hoito jatkuu vielä seuraavallakin viikolla. Toivon hartasti, että tämä hoito auttaa. Ainakin siitä oli apua jo ensimmäisellä kerralla. Pitäisi nimittäin rakentaa klapikuuri! Olen jo aloittanut sitäkin projektia, mutta pitäisi löytyä vähän enemmän voimia asian loppuunviemiseen, ja pikkasen parempaa säätä. Sää on ollut ihan kammottava monena päivänä. Ei mitenkään kaunista syyssäätä.

kunnianhimoinen projekti tehdä halkokuuri klapeille — Ensimmäinen sommitelma puukuurin pohjasta.

Tajuan tietty, ettei nyt ihan mitä vaan voi yhden kesän aikana toteuttaa. Pinosin kuitenkin nämä kuormalavat siistimpään pinkkaan, etteivät ne veisi niin paljon tilaa tuosta kohtaa pihaa, johon klapilkuorma sitten jossain vaiheessa tulee. Alkuunsa tämä alue näytti tältä:

*Rinkuloiden* kohdalla on nurmikon alle jääneitä reunuskiviä, jotka pitää saada esiin jossain vaiheessa.

Kun järjestelin kuormalavat uudelleen, sain siistittyä aluetta hieman. Vesisateiden takia en ole päässyt ajamaan tästä kohtaa vielä nurmikkoa, jotta voisin pyytää klapikuorman pihaan. Tietty, pitäisi kyetä vielä rakennushommiin ennen kuorman saapumista. En tiedä kykenenkö. Apua on jotenkin niin hankalaa saada ja vielä hankalampi pyytää. Olen tässäkin suhteessa juuri samanlainen kuin äitini. Apua pyydetään vasta sitten kun on pää kainalossa!

Ensimmäisenä minun piti kaivaa kasvimaalle laittamani harkot ylös, koska niistä tulee klapikuurin jalusta. Täytyy myöntää, että hommaa se oli siinäkin. Yllätyin kuinka helposti sain rautakangella harkot ylös, mutta voi hyvä tavaton mitenkä työlästä niitä oli viedä etupihalle kottikärryllä, kun runsaiden sateiden takia maa oli kertakaikkiaan vaan niin pehmeä, että rengas upposi siihen. Sain kuin sainkin tämän projektin tehtyä ilman mitään lihasten revähtämisiä. Oli kyllä vähällä, ettei käyttämäni kengät menneet piloille. Pitihän niitä harkkoja potkia paikoilleen kuitenkin! Pitäisiköhän hankkia ihan jotkut turvakengät, millä voisi hyvällä omalla tunnolla potkiskella vaikka isoja kiviä? Joka tapauksessa Salomonin trekking-kengät eivät sellaista kohtelua kestä.

Kaivoin mansikoille tarkoitetut harkot ylös puukuuria varten.

Viikko sitten mietin sitäkin, että saisinko mitään aikaiseksi enää koskaan, kun nappasin aamulla punkin kyljestä. Sehän se vielä puuttuisi jos saisi jonkun borrelioosin tähän tilanteeseen. Nyt näyttää onneksi siltä, että kutkuttava tilanne on ohi, ja pahin ihoärsytyskin on lieventynyt.

Mietityttää myös, että onkohan öisin ollut pakkasta. Kylmää on ollut kuitenkin useampaan otteeseen. Olen unohtanut muuton jäljiltä huonekasveja ulos. Kävin ostamassa niille uutta huonekasvimultaa. Uudet mullat on pakko vaihtaa ennen kuin tuon kasvit sisälle, ettei niihin tulisi ötököitä ulkoa. Omaan huoneeseeni mahtuisi kuitenkin aika paljon huonekasveja – tietty niille pitäisi talveksi viritellä valoja. Peikonlehti viihtyy ikkunalla nyt aika hyvin. Se on tehnyt muuton jälkeen jopa kolme uutta lehteä.

Tajusin juuri, että saan otettua lisätilaa tavaroiden varastoinnille vintiltä, johon on pääsy tästä toimistosta. Se ei tosin ole lämmitetty tila, mutta kyllä siellä voi jotain varastoida kuitenkin. Sellaisia tavaroita, jotka kestävät muutamaa astetta lämpöä. Hitto kun ei ole tullut koskaan mitattua millaiseksi se lämpötila siellä menee, mutta onhan se lattian puolesta eristetty, koska tässä on huoneita alapuolella. On siis mahdollista, että siihen hohkaa alapuolelta tarpeeksi lämpöä talvella, ja lämpötila pysyy plussan puolella. Jos ei pysy, niin ei sitten muuta kun villaa seiniin!

Tietokonehuoneen (toimiston) kattoluukku vinttiin.

Tuli hommattua firman puolesta tällaisia Smart Store Dry -laatikoitakin, joiden pitäisi soveltua tavaroiden säilytykseen lämmittämättömässä varastossa. Sain sisällytettyä näihin ison osan tekstiilivarastoa, jota joudun pitämään verkkokauppani puolesta. Nämä täytyy pinota varastoon kun ne ovat sen verran painavia, etten jaksa nostaa laatikoita tikkaita pitkin vinttiin. Tai sitten pitää kehitellä jokin vinssi. Noh, vitsit sikseen. Näitä voi säilyttää vaikka autotallissa ilman että sisältö kärsii. Eli yksi projekti taas lisää – autotallin siistiminen.

Ostin alkukesästä tarjouksesta autolle kolme premiumpesua yhden hinnalla, ja niillä oli viimeinen käyttöpäivä 3.9. Pesetin heti molemmat autot, mutta yksi pesu jäi viimetinkaan, että sain sen käytettyä. Siispä äidin autolle pesu tässä tapauksessa, kun omani on lähinnä pihakoristeena. Lisäksi äitini antaa minun toisinaan käyttää autoaan, niin mieluummin pidän hänen autoaan puhtaana kuin omaa kotteroa. Kun saavuin pesupaikkaan, muillakin oli ilmeisesti menossa eräpäivä umpeen. Odottelin miltei tunnin, että pääsin pesuun. Ei ole oikein ajatellut tänä kesänä milloin autot ovat käyneet pesussa kun on koko ajan satanut vettä, joka on omalla tavallaan pitänyt autoja puhtaina.

Melkein tunnin sai odotella, että pääsi ABC Premium-pesuun… halvalla kun silloin sai!

Käyn välillä päiväkahvilla paikallisessa pubissa. Tälläkin kertaa kävin ensin kaupassa ja sitten kotimatkalla kahville. Kuvasta voikin jo päätellä missä kaupassa kävin. En voinut vastustaa kiusausta ostaa paria munkkia kahvin kanssa nautittavaksi. Pubin omistaja tarjosi minulle kahvit, niin minä tarjosin munkin. Ainakin sain hymyn hänen kasvoilleen kun hän näki tämän!

Meillä on liesi rikki uunin osalta eikä siellä voi valmistaa mitään. Painelin tästä syystä naapuriin tuttavalleni omenapussin kera paistamaan omenapiirakkaa. Unohdin ottaa kuvia piirakasta, mutta kissasta sen sijaan otin kuvan. Tämä ihana karvakamu on aivan samannäköinen kuin meidän ensimmäinen Miisu-kissa oli. Kauniin ulkonäön lisäksi tällä herralla on upea luonne.

Tässä on ohje makoisaan omenapiirakkaan. Ohjeesta tulee suuri pellillinen ja paksu piirakka. Piirakkataikinan ohje on alunperin julkaistu edellisessä blogissani ja se on saatu tädiltäni. Puolikas ohje riitti pienempään korkeareunaiseen pellilliseen.

Makoisan piirakkataikinan ohje (helppo)

500 g voita
4 dl sokeria
1 tl vanilijasokeria
1 dl perunajauhoja
7 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhoa
7-8 kananmunaa
(½ tl kanelia omenapiirakkaan)

Sekoitetaan kuivat aineet (jauhot) yhteen. Vatkataan voi ja sokerit vaahdoksi. Lisätään kananmuna kerrallaan reilusti vatkaten. Säädetään vatkain pienimmälle teholle ja lisätään jauhot. Levitetään taikina pellille ja laitetan päälliset. Paistetaan 175°C noin 45 minuuttia.
Täytteeksi käy lähes mikä vaan. Itse käytän omenoita, ja raparperi-mansikkaa. Omenapiirakan päälle voi lisäksi vielä ripotella kanelia ja sokeria.

Pihaprojektit odottavat

Pihalla projektit tosiaankin seisovat kun en pysty tekemään kipeän kyynärpään kanssa mitään. Pitää yrittää nyt jollain tapaa edes vähän siivota tavaroita sieltä pois. Nurmikko on ajamatta, luumupuu on leikkaamatta, tippuneet omenat on keräämättä, omenapuuta ei kannata edes leikata superkostean syksyn takia, rojua muutosta on vielä pihalla… mitähän vielä. Olen yrittänyt myydä Torissa edellisen kämpän tuoleja koko kesän. Niitä on laitettu suosikeiksi, mutta kukaan ei vaan ole valmis maksamaan niistä. Pitää siirtää ne takapihalle katoksen alle ja laittaa pressu päälle, ettei linnut käy tärvevemässä niitä.

Lintupöntöstäkin on kansi rikki. Pitää varmaankin ottaa koko hökötys alas ja tehdä uusi, missä ei ole nokittu suuaukkoa vielä. Olinhan hankkinut keväällä pönttöjä varten jo metalliset raamit. Toivottavasti saan aikaiseksi tehdä kaiken tärkeän talveen mennessä. Ei tässä nyt muuta tällä kertaa kun hyvää alkanutta viikkoa.

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Kiitos kun luit!

Elokuun viimeinen viikko

Kotipiha 860m2, Päiväkirjaa

Minna G. / 30.8.2026 / Brabant tuija, elokuu, kesän loppu, omakotitalo, omenat, taajamaelämää

Elokuun viimeinen viikko on käytännössä katsoen ohi. Samaa voisi sanoa kesän suhteen – sekin vaikuttaisi olevan ohi. Huomenna on viimeinen päivä ja tiistaina onkin sitten jo syyskuu. Minulla on ollut oikein paljon tekemistä männäviikolla. Vaikka kroppa huutaa tällä hetkellä hoosiannaa, olen erittäin tyytyväinen joihinkin asioihin, joita olen tehnyt. Hommathan eivät tietenkään tähän lopu, vaan jatkuvat omien voimavarojen mukaan.

Takapihan kaaos seinustalla

Tässä on seuraava siistimiskohde, joka on tehtävä hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Minulla on tarkoitus siistiä myös entinen halkokuuri, joka on kuistin kyljessä. Teen sinne paikat puutarhavälineille. Kaikki lapiot, haravat, kuokat, sakset ja ruohonleikkuri tulevat saamaan sieltä itselleen säilytyspaikan talveksi. Kuurissa on vielä pieni määrä klapeja, jotka poltetaan ensimmäisenä kunhan sen aika tulee. Vielä on sen verran lämmintä, ettei ole tarvinnut leivinuunia lämmitellä.

Olen vienyt hirvittävät orapihlaja-aidasta irronneet oksat pois ja jäljellä on vielä joitain yksittäisiä asioita, joita pitää poistaa takapihan seinustalta. Punainen viiva toisessa kuvassa näyttää paikkaa, josta on tarkoitus kantata nurmikon reuna siistimmäksi. Sillehän ei ole tehty kait koskaan mitään. Talon vierustassa kuuluisi olla sepeliä. Pyykkiteline on menossa kuuriin säilytykseen ja matot on menossa pesuun. Kastelukannut ja puutarhakassit menevät myös talveksi säilöön kuuriin.

Tänään (sunnuntaina) on sadepäivä, ja sain onneksi ajettua nurmikon loppuun ja kerättyä ennen sateen alkamista omenat pois pihalta. Niitä oli tullut taas mukava satsi puusta alas. Olen onneksi saanut kerättyä itsellenikin omenia käsiteltäväksi. Kunhan saisi vain aikaseksi tehdä homman loppuun. Tämän tekisi mieluiten ulkosalla, ettei tule hedelmäkärpäsiä niin paljon sisälle, mutta ei ulkona enää oikein tarkene, ja hyttyset hyökkäävät kimppuun.

Elokuun loppuun mennessä kaikki omenat pudonneet puusta.

Pistin tämän omenan parempiin suihin… Se oli kasvanut oikein muhkeaksi ja kauniiksi, ja poiminkin sen suoraan puusta itselleni välipalaksi. Vaikuttaisi siltä, että omenasato on sitten tältä vuodelta tässä. En kyllä muista milloin omenat olisivat tulleet puusta alas jo elokuun puolella, mutta näköjään tänä kesänä tuli. Ei tuonne montaa omppua jäänyt puuhun roikkumaan.

Tekemistä on siis piisannut eikä loppua näy. Sain kuitenkin aikaiseksi istuttaa manaamani Brabant-tuijat maahan kompostointialueen näköesteeksi. Edellisviikon sateiden jälkeen lapio upposi ihan hyvin maahan. Toivottavasti ne nyt juurtuisivat hyvin ja alue pääsisi oikeuksiinsa. Olin kyllä menettää toivoni kompostorin kasaamisessa, koska minullahan on tällä hetkellä tenniskyynärpää, joka vie hieman otetta käsillä tekemisistä.

Kuva: punaisen nuolen takana on avoin lehtikomposti ja edessä oleva punainen kaarre näyttää uusien tuijien paikan. Vihreät nuolet osoittavat suuntaa, mistä kompostointialuelle voi mennä. Alan typistämään uusia tuijia kunhan ne kasvavat sen verran, että peittävät kartiotuijan ja unkarinsyreenin välisen aukon.

Kun olin kasannut kompostorin, oli aika laittaa keräämäni nurmikot sinne tekeytymään. Haravoin eilen nurmikonleikkuujätettä kottikärryyn, jotta voisin aloittaa kompostoinnin jo tänä syksynä. Heitin myös aiemmin keräämäni nurmikon palat kompostiin. Niitähän tuli takapihan askelmaprojektin yhteydessä. Olin aikeissa käyttää valmiita nurmikonpaloja täyttämään kaljuja kohtia, mutta nurmikonriekaleet ehtivät kuivahtaa sen verran pahasti, että päätin unohtaa koko homman. Ne kelpaavat kuitenkin kompostiin. Kuvassa nuoli osoittaa kahteen palaseen viiraa, jota laitoin kompostorin pohjalle. Jätin madoille aukkoja, jotta niitä pääsee tarvittaessa kompostoriin.

Mattoteline on siirretty sivupihalle, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Nyt se ei enää korista takapihaa, ja nurmikonleikkuukin sujuu hieman jouhevammin. Takana oleva alue on vielä siistimättä ja siitä on lähdössä pois jonkun verran vatukkaa, ja aion pätkiä mustaherukkapensasta hieman. Samoin kuvan etualalla olevaa karviaista on syytä karsia. Talon tällä puolella on myös esiin kaivettavat astinkivet, jotka haluan vielä syksyn aikana näkyviin. Näiden päältä olevat nurmikot voisi siirtää etupihan tienlaitaan jatkamaan kasvua, jotta siihen saataisiin hienompi nurmikko lyhyemmällä aikataululla.

Viikko sitten tuuli aika kovaa, ja samalla melkein kaikki kukkapenkissä olevat kultapallot lakosivat maata myöten. Näille on unohtunut laittaa tuet. Tämä asia korjataan tulevaksi vuodeksi, kunhan saan etsittyä niille oikeanlaiset tukirimat. Täytynee mennä vielä keppiostoksille jossain vaiheessa, kun satuin löytämään K-Raudasta puutankoa, josta tein verhotangon omaan huoneeseen. Siitä sitten joskun myöhemmin lisää, mutta samaista tankoa, hieman ohuempana, voisi käytää näiden korkeiden kukkasten tukemiseen. Kepin voisi käsitellä jollakin aineella, ettei se lahoaisi kesän aikana. Minulla on muitakin suunnitelmia kukkapenkin suhteen tulevaksi kesäksi.

Viime viikon tuuli heitteli myös muita tavaroita. Kerroin edellisessä artikkelissani, että parit koriste-esineet olivat lentäneet pitkin kuistia, niin myös hankkimani kesäkukat olivat lentäneet kaiteelta pois. Kukkapenkkiin laittamani teline oli myös kaatunut kukkasineen. Päätin, että nämä saavat nyt lähteä eteenpäin – siis kesäkukat, ei teline. Teline on itse asiassa äidin ostama lintujenkylpemisallas, jota linnut eivät jostain syystä ole halunneet käyttää. Se on ihan kaunis esine, ja keksin sille jotain muuta käyttöä sitten ensi kesäksi.

Tämän syksyn pakollisiin hommiin kuuluu vielä luumupuun leikkaaminen. Haluan leikata sitä todella paljon. Ei ole mitään järkeä tällaisessa puussa. Jos oikein käy ottamaan pattiin koko puu, niin kaadan sen. Tämä luumupuu on alkujaan otettu taimena sieltä ihan ensimmäiseltä pihaltu, jossa aikoinaan hääräilin edesmenneen Foxy-koirani kanssa. Kirjoitin silloin Pääjäässä.com-blogia. Jos haluat lueskella historiaa, mitä olen pihoilla tehnyt, niin käypäs kurkkaamassa sieltä. Linkki ohjautuu sivustolle minnala.net.

Viikonloppuna oli taas täysikuu, ja se oli samalla superkuu. Kävin kyttäämässä kuujuttuja silloin vuosi sitten huonolla menestyksellä. Katsellaan josko tänä vuonna saisi parempia kuvia. Kaikkihan on tietysti säästä kiinni. Torstaina kuu paistoi aavemaisesti pikkupilvien välistä.

Seuraavana päivänä meninkin Immalan Lietteen rannalle katselemaan kuuta. Järveltä kävi aikamoinen tuuli, enkä jaksanut istuskella kylmällä penkillä kovinkaan pitkään. Istuskelin kuitenkin hetken, ja muistelin isää. Isä oli töissä tämän järven rannalla olevassa vedenpuhdistamossa. En tiedä, onko kaipuu tämän järven äärelle jäänyt siitä jotenkin.

Kaunis vaikka viileä elokuun ilta Lietteen rannalla — Immalan Lietteen uimaranta

Kuu nousi idästä, ja myöhästyin sen noususta noin kymmenellä minuutilla.

Täysikuu elokuun 28. päivä 2026 — Täysikuun tuijottelua elokuun lopulla

Joku oli kokeillut, palaako terijoensalava. Kaikenlaista ilkivaltaa sitä kohtaakin. Tällaisessa ei ole mitään järjen häiventä. Saisivat tekijät kyllä hävetä moisia temppujaan.

Meille tuli torstaina ihana kissavaljakko taas hoitoon muutamaksi päiväksi. Laitan loppukevennykseksi kuvan Sysistä, joka tykkää makoilla sängylläni. Rölli makoilee mielellään saunassa, mutta ei siitä oikein saa kuvaa kun sauna on sen verran hämärä paikka, ja kissa musta. Ei muuta kun tervemenoa elokuu hyvää alkavaa syyskuuta kaikille!

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net