BLOGI - Minttukujalla

Elokuun viimeinen viikko

Minna G. / 30.8.2026 / Brabant tuija, elokuu, kesän loppu, omakotitalo, omenat, taajamaelämää

Elokuun viimeinen viikko on käytännössä katsoen ohi. Samaa voisi sanoa kesän suhteen – sekin vaikuttaisi olevan ohi. Huomenna on viimeinen päivä ja tiistaina onkin sitten jo syyskuu. Minulla on ollut oikein paljon tekemistä männäviikolla. Vaikka kroppa huutaa tällä hetkellä hoosiannaa, olen erittäin tyytyväinen joihinkin asioihin, joita olen tehnyt. Hommathan eivät tietenkään tähän lopu, vaan jatkuvat omien voimavarojen mukaan.

Takapihan kaaos seinustalla

Tässä on seuraava siistimiskohde, joka on tehtävä hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Minulla on tarkoitus siistiä myös entinen halkokuuri, joka on kuistin kyljessä. Teen sinne paikat puutarhavälineille. Kaikki lapiot, haravat, kuokat, sakset ja ruohonleikkuri tulevat saamaan sieltä itselleen säilytyspaikan talveksi. Kuurissa on vielä pieni määrä klapeja, jotka poltetaan ensimmäisenä kunhan sen aika tulee. Vielä on sen verran lämmintä, ettei ole tarvinnut leivinuunia lämmitellä.

Olen vienyt hirvittävät orapihlaja-aidasta irronneet oksat pois ja jäljellä on vielä joitain yksittäisiä asioita, joita pitää poistaa takapihan seinustalta. Punainen viiva toisessa kuvassa näyttää paikkaa, josta on tarkoitus kantata nurmikon reuna siistimmäksi. Sillehän ei ole tehty kait koskaan mitään. Talon vierustassa kuuluisi olla sepeliä. Pyykkiteline on menossa kuuriin säilytykseen ja matot on menossa pesuun. Kastelukannut ja puutarhakassit menevät myös talveksi säilöön kuuriin.

Tänään (sunnuntaina) on sadepäivä, ja sain onneksi ajettua nurmikon loppuun ja kerättyä ennen sateen alkamista omenat pois pihalta. Niitä oli tullut taas mukava satsi puusta alas. Olen onneksi saanut kerättyä itsellenikin omenia käsiteltäväksi. Kunhan saisi vain aikaseksi tehdä homman loppuun. Tämän tekisi mieluiten ulkosalla, ettei tule hedelmäkärpäsiä niin paljon sisälle, mutta ei ulkona enää oikein tarkene, ja hyttyset hyökkäävät kimppuun.

Elokuun loppuun mennessä kaikki omenat pudonneet puusta.

Pistin tämän omenan parempiin suihin… Se oli kasvanut oikein muhkeaksi ja kauniiksi, ja poiminkin sen suoraan puusta itselleni välipalaksi. Vaikuttaisi siltä, että omenasato on sitten tältä vuodelta tässä. En kyllä muista milloin omenat olisivat tulleet puusta alas jo elokuun puolella, mutta näköjään tänä kesänä tuli. Ei tuonne montaa omppua jäänyt puuhun roikkumaan.

Tekemistä on siis piisannut eikä loppua näy. Sain kuitenkin aikaiseksi istuttaa manaamani Brabant-tuijat maahan kompostointialueen näköesteeksi. Edellisviikon sateiden jälkeen lapio upposi ihan hyvin maahan. Toivottavasti ne nyt juurtuisivat hyvin ja alue pääsisi oikeuksiinsa. Olin kyllä menettää toivoni kompostorin kasaamisessa, koska minullahan on tällä hetkellä tenniskyynärpää, joka vie hieman otetta käsillä tekemisistä.

Kuva: punaisen nuolen takana on avoin lehtikomposti ja edessä oleva punainen kaarre näyttää uusien tuijien paikan. Vihreät nuolet osoittavat suuntaa, mistä kompostointialuelle voi mennä. Alan typistämään uusia tuijia kunhan ne kasvavat sen verran, että peittävät kartiotuijan ja unkarinsyreenin välisen aukon.

Kun olin kasannut kompostorin, oli aika laittaa keräämäni nurmikot sinne tekeytymään. Haravoin eilen nurmikonleikkuujätettä kottikärryyn, jotta voisin aloittaa kompostoinnin jo tänä syksynä. Heitin myös aiemmin keräämäni nurmikon palat kompostiin. Niitähän tuli takapihan askelmaprojektin yhteydessä. Olin aikeissa käyttää valmiita nurmikonpaloja täyttämään kaljuja kohtia, mutta nurmikonriekaleet ehtivät kuivahtaa sen verran pahasti, että päätin unohtaa koko homman. Ne kelpaavat kuitenkin kompostiin. Kuvassa nuoli osoittaa kahteen palaseen viiraa, jota laitoin kompostorin pohjalle. Jätin madoille aukkoja, jotta niitä pääsee tarvittaessa kompostoriin.

Mattoteline on siirretty sivupihalle, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Nyt se ei enää korista takapihaa, ja nurmikonleikkuukin sujuu hieman jouhevammin. Takana oleva alue on vielä siistimättä ja siitä on lähdössä pois jonkun verran vatukkaa, ja aion pätkiä mustaherukkapensasta hieman. Samoin kuvan etualalla olevaa karviaista on syytä karsia. Talon tällä puolella on myös esiin kaivettavat astinkivet, jotka haluan vielä syksyn aikana näkyviin. Näiden päältä olevat nurmikot voisi siirtää etupihan tienlaitaan jatkamaan kasvua, jotta siihen saataisiin hienompi nurmikko lyhyemmällä aikataululla.

Viikko sitten tuuli aika kovaa, ja samalla melkein kaikki kukkapenkissä olevat kultapallot lakosivat maata myöten. Näille on unohtunut laittaa tuet. Tämä asia korjataan tulevaksi vuodeksi, kunhan saan etsittyä niille oikeanlaiset tukirimat. Täytynee mennä vielä keppiostoksille jossain vaiheessa, kun satuin löytämään K-Raudasta puutankoa, josta tein verhotangon omaan huoneeseen. Siitä sitten joskun myöhemmin lisää, mutta samaista tankoa, hieman ohuempana, voisi käytää näiden korkeiden kukkasten tukemiseen. Kepin voisi käsitellä jollakin aineella, ettei se lahoaisi kesän aikana. Minulla on muitakin suunnitelmia kukkapenkin suhteen tulevaksi kesäksi.

Viime viikon tuuli heitteli myös muita tavaroita. Kerroin edellisessä artikkelissani, että parit koriste-esineet olivat lentäneet pitkin kuistia, niin myös hankkimani kesäkukat olivat lentäneet kaiteelta pois. Kukkapenkkiin laittamani teline oli myös kaatunut kukkasineen. Päätin, että nämä saavat nyt lähteä eteenpäin – siis kesäkukat, ei teline. Teline on itse asiassa äidin ostama lintujenkylpemisallas, jota linnut eivät jostain syystä ole halunneet käyttää. Se on ihan kaunis esine, ja keksin sille jotain muuta käyttöä sitten ensi kesäksi.

Tämän syksyn pakollisiin hommiin kuuluu vielä luumupuun leikkaaminen. Haluan leikata sitä todella paljon. Ei ole mitään järkeä tällaisessa puussa. Jos oikein käy ottamaan pattiin koko puu, niin kaadan sen. Tämä luumupuu on alkujaan otettu taimena sieltä ihan ensimmäiseltä pihaltu, jossa aikoinaan hääräilin edesmenneen Foxy-koirani kanssa. Kirjoitin silloin Pääjäässä.com-blogia. Jos haluat lueskella historiaa, mitä olen pihoilla tehnyt, niin käypäs kurkkaamassa sieltä. Linkki ohjautuu sivustolle minnala.net.

Viikonloppuna oli taas täysikuu, ja se oli samalla superkuu. Kävin kyttäämässä kuujuttuja silloin vuosi sitten huonolla menestyksellä. Katsellaan josko tänä vuonna saisi parempia kuvia. Kaikkihan on tietysti säästä kiinni. Torstaina kuu paistoi aavemaisesti pikkupilvien välistä.

Seuraavana päivänä meninkin Immalan Lietteen rannalle katselemaan kuuta. Järveltä kävi aikamoinen tuuli, enkä jaksanut istuskella kylmällä penkillä kovinkaan pitkään. Istuskelin kuitenkin hetken, ja muistelin isää. Isä oli töissä tämän järven rannalla olevassa vedenpuhdistamossa. En tiedä, onko kaipuu tämän järven äärelle jäänyt siitä jotenkin.

Kaunis vaikka viileä elokuun ilta Lietteen rannalla — Immalan Lietteen uimaranta

Kuu nousi idästä, ja myöhästyin sen noususta noin kymmenellä minuutilla.

Täysikuu elokuun 28. päivä 2026 — Täysikuun tuijottelua elokuun lopulla

Joku oli kokeillut, palaako terijoensalava. Kaikenlaista ilkivaltaa sitä kohtaakin. Tällaisessa ei ole mitään järjen häiventä. Saisivat tekijät kyllä hävetä moisia temppujaan.

Meille tuli torstaina ihana kissavaljakko taas hoitoon muutamaksi päiväksi. Laitan loppukevennykseksi kuvan Sysistä, joka tykkää makoilla sängylläni. Rölli makoilee mielellään saunassa, mutta ei siitä oikein saa kuvaa kun sauna on sen verran hämärä paikka, ja kissa musta. Ei muuta kun tervemenoa elokuu hyvää alkavaa syyskuuta kaikille!

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Loppukesän hommelit ja omenakaaos

Kotipiha 860m2, Päiväkirjaa

Minna G. / 23.8.2026 / kesä 2026, omakotitalo, omenat, puutarha, taajamapiha

Nyt menee kyllä täpärälle jotkut kesäksi suunnitellut hommat, että ehtiikö niitä tehdä ennen syksyä. Koko kesä on ollut lähtökohtaisesti melkein syksyinen, jos näin voi sanoa. Ja koko ajan tulee asioita lisää mitä pitäisi hoitaa. Tälläkin hetkellä on järjetön omenahässäkkä, kun parin viikon sisällä on tullut varmaankin puolet puun omenista alas. En ehdi kerätä niitä maasta mitenkään ja viedä huonoja omppuja pois. Kaikkea tätä hankaloittaa oikeaan käsivarteen ilmaantunut tenniskyynärpää, mikä ei ota rauhoittuakseen nyt ollenkaan. Harkitsen jo kortisonipiikin ottamista.

Pari viikkoa sitten viikonloppu meni paikallisella festarilla. Olin mukana myös talkoohommissa. Siitä nyt sitten kait hieman kärsitään tätä tenniskyynärpäätä. Olen yrittänyt parhaani mukaan leppuuttaa kättä, mutta ei se nyt taida riittää. Pitää hieman miettiä mitä sitten pihalla oikein tekisi. Omenat on kerättävä, siitä ei pääse mihinkään. Onneksi tästä suht läheltä löytyy kaupungin järjestämä omppujenkeräyspiste, eikä niitä tarvitse itse yrittää hävittää biojätteiden kautta. Sehän ei olisi edes mahdollista tällaisten omenamäärien kanssa. Olen nyt vienyt kaksi autolastillista omenia keräyspisteelle, ja niitä on ollut melkein 200 litraa. Vielä on paljon kerättävää. Hyvät omenat menevät omaan käyttöön.

Omenien kanssa meinasi tulla oikein kiire. Naakat nimittäin meinaavat popsia omenasadon suoraan puusta. En tiedä mitä ihmettä voisin tehdä asialle. Pitää kait istua paljon enemmän kuistilla ja toimia linnunpelättimenä. Harmi kun juuri nyt on koleita kelejä, niin ei meinaa tareta olla ulkosalla, ainakaan istuskelemassa. Omenat on pakko kerätä puun alta pois, niin onhan siellä sinällään tekemistä. Jääköhän niitä iteselle yhtään? Annoin tuttavalleni jo kaksi kassillista omenia, niin kuin joka vuosi olen antanut. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei isäni ollut täällä niitä keräämässä hänelle. Tästä tulee hieman haikeakin mieli. Omenarumba oli isän juttuja. Nyt kun isää ei enää ole, homma siirtyi minulle. Näinköhän selviän siitä niin hyvin kuin isä?

Omenien keruu täytyisi todellakin aloittaa nyt eikä huomenna, koska illaksi oli ennustettu myrskyä. Eiköhän loputkin omenat tule sitten viimeistään siinä alas. Nyt olisi hyvää aikaa parisen tuntia keräillä omppuja ja lähteä viemään niitä keräyspisteelle, joka sulkeutuu lauantaisin kello 15. Ei kun tuumasta toimeen.

Paria tuntia myöhemmin, omenat oli kerätty astioihin, mitä nyt niille oli varattuna, ja sain onneksi vietyä ne myös pois. Piti hätistellä aika paljon ampiaisia, ettei niitä tule autoon mukaan.

Myrskyn jälkeisenä aamuna omenatilanne näytti tältä. Olisi pitänyt jaksaa kerätä vielä ne loputkin huonot omenat katoksen alle odottelemaan pois viemistä, mutta ne nyt jäivät puun alle, kun minulta loppuivat voimat. Omenia oli tullut alas myrkyisän yön aikana jonkin verran. Sunnuntaina pitäisi sataa vettä koko päivän, eikä sellaisella kelillä ei ole mitään asiaa mennä keräämään omenia.

Takakuistikin oli saanut myräkässä hieman siipeensä. Tavaroita oli lentänyt pöydältä lattialle, ja yksi kaunis savimaljakkokin oli siitä syystä hajonnut. Pääsen siis korjailemaan takakuistiakin sen verran, että nuo valot pitänee viritellä äidille tuonne jotenkin takaisin – ja ehkäpä hieman siistimminkin.

Olisi mukavaa jos saisi kuistin viriteltyä säältä suojaan.

Pitäisi saada itsensä aktivoitua siivoamaan loputkin tavarat pihalta pois ja laittamaan niitä järkeviin paikkoihin säilytykseen. Pihakeinun pehmusteetkin ovat olleet koko kesän tuolla tavalla niin kuin kuvasta näkyy, ja harakat ovat käyneet sekä paskomassa että nokkimassa niitä. En tiedä onko tuossa pinkassa yhtään ehjää pehmustetta, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että nuo pitää heittää vaan pois, ja ostaa uudet tilalle. Jos niitä saisi nyt vaikka alennushinnoilla, kun kesäkin on melkein ohi. Säilyttää niitä sitten tulevana kesänä vähän paremmin, vaikkapa linnuilta ja säältä suojassa.

Ainoa paikka pihalla missä olen oleskellut, on pestävä. Harakat ovat paskoneet senkin. Tekisi mieli itkeä ja huutaa, mutta mitä se hyödyttäisi?

Huligaaniharakat rällästävät nyt joka paikassa pihalla, mutta ei niitä saisi kait sieltä poiskaan häätää. Eräskin aamu heräsin kuuden pintaan, kun yksi oli laskeutunut huoneeni ikkunalaudalle, ja alkoi nokkia sitä. Jos voisin viettää enemmän aikaa pihalla, niin nekin varmaan kaikkoaisivat. Alkaa vähän huolestuttaa. Jospa niistä tulee kauhea riesa koko loppuvuodeksi.

Harakat käyvät tepastelemassa etupihan kaiteella ja nokkimassa tavaroita. Kaiteen päällislauta on jo siinä kunnossa, että se on uusittava.

Tulevan viikon pihahommat

Tulevalla viikolla pitäisi olla hieman kuivemmat kelit, jotenka silloin olisi hyvää aikaa laittaa pihaa vielä kuntoon. Talossa olisi tosin sisähommiakin, mutta niitä voi sitten tehdä kun ei muuta pysty tekemään. Nämä pienet pihatyöt pitäisi saada syksyksi tehtyä, ettei hommat mene ihan pieleen. En ole suunnitellut kuitenkaan mitään suurta.

Pari tuijaa kepin osoittamaan paikkaan, ja kompostorit saa piilotettua näkyvistä pois.

Puiden katveessa on sopiva paikka perustaa kompostointialue pihajätteille.

Kompostointinurkkaus oli tarkoitus tehdä jo viime kesänä. Nykyinen pihakompostori on todella huonossa paikassa, eikä se tosiaankaan kaunista pihaa. Oli isän kanssa aikoinaan puhetta, että sen siirtäisi nurkkaukseen puiden katveeseen. Näin onkin tarkoitus tehdä. Nurkkauksessa ei kuitenkaan liikuskele kukaan, ja kaiken tällaisen saisi nätisti piilotettua pihalle, kunhan viitsii nähdä hieman vaivaa. Tarkoitus on istuttaa unkarinsyreenin ja pilarituijan väliin kaksi Brabant-tuijaa, jotka ovat jo ostettuina. En vain saanut viime viikolla kaivettua niille monttuja tuohon väliin, kun lapio ei mennyt maasta läpi. Täytyy etsiä perunakuokka jostain. Sellainenkin löytyy kun olen aikojen saatossa keräillyt talolle kaikenlaista tarpeellista puutarhatavaraa.

Tuijien katveessa kasvaa myös orapihlajan taimia, joita voi käyttää pensasaidan aukkojen tukkimiseen.

Vanha pihakompostori on ruma kuin hitto ja sen voi piilottaa tontin nurkkaukseen puiden katveeseen. Uusi kompostori odottelee vielä paketissa kasaamistaan.

Yritän saada vielä aikaiseksi muokata sivupihaa tämän kesän aikana. Äidin kanssa tultiin keväällä siihen tulokseen, ettemme tarvitse enempää kuin yhden mustaviinimarjapensaan. Lahjoitimme muut kolme pensasta pois, ja yhdestä sai vielä jakotaimenkin tuttavalle vietäväksi Kajaaniin. Kaivoin hänelle pihalta kaiken kaikkiaan kaksi mustaherukkapensasta ja kaksi punaherukkapensasta. Tarkoituksena on vielä kaivaa keltaisen merkin kohdalta vadelmat ylös ja vihreän merkin kohdalta liuskekivilaatat esiin. Aion siirtää mattotelineen talveksi näiden pensaiden viereen, jos sitä tarvitsee jossain vaiheessa johonkin. Harkitsin vakavasti myös lehtipuhaltimen hankkimista, millä saisi kätevästi puhallettua mahdollisia lumia parkkipaikalta pois.

Ruskeiden merkkien kohdalla on pensaat. Oikealla puolella vadelma, vasemmalla mustaherukka.

Jottei tule sellainen käsitys etten saa mitään aikaiseksi, niin takapihan kuistin askelma on nyt tehty loppuun. Mainitsin aiemmassa blogipostauksessa (artikkeliin), että askelman välistä kasvoi nurmikkoa, niin päätin purkaa sen ja tehdä uudelleen. Sen alta kuitenkin paljastui vielä jotain muuta, mikä sitten hieman vaikeuttikin tekemisiä. Nurmikon alle oli jätetty puinen pihalaatta, joka oli lahonnut aika pahasti. Sen alla oli vielä betonisia laattoja kolme kappaletta. Noniin. Homma sitten repesikin toisenlaisiin mittoihin… aloin jo salaa toivoa, että pihalta löytyisi koko oleskelualueen kokoinen betoninen laatoitus! Mutta, ei sieltä sentään sellaista löytynyt.

Piti ensiksi kaivaa aluetta niin paljon lisää, että sai tolkkua, että oliko sinne haudattu mitään muuta. No, onneksi ei ollut tämän enempää. Kävin hakemassa ison astiallisen hiekkasoraa, jota laitoin askelmien pohjalle. Säästin siis alkuperäisen puuaskelman, ja kiinnitin sen nurjalle puolelle viiraa. Tämä blokkaisi rikkaruohojen kasvun siihen kohtaan.

Lisäksi viritin viiraa myös betonilaattojen alle ja jätin laatat näkyviin. Lopputulos oli mielestäni ihan siisti, tai ainakin siistimpi mitä se oli ennen korjailuja.

Mutta vielä on tekemistä. Olen yrittänyt videokuvailla yhtä sun toista asiaa, mutta nekin välillä epäonnistuvat ihan tyystin. En tiedä tuleeko siitäkään mitään, mutta yritetään. Teen varmaankin jonkunlaisen koosteen tästä ensimmäisestä kesästä, mitä olen täällä talolla saanut viettää. Katsellaan mihin kaikkeen rahkeet riittävät.

Droneajelulla 20.8.2026 Immalan lietteen uimarannalla.

Pitäisi vielä opetella dronen käyttöä paremmin. Olen käynyt sillä lentämässä yhden kerran oman pihan ulkopuolella, ja se on hieman liian vähän. Lisää harjoitusta tarvitaan, koska siitä olisi hyötyä myös pihavideoissa. Lisäksi sen avulla voi katsella vaikkapa katon kuntoa. Pihan kartoittaminen yläpuolelta katsottuna olisi myös ihan tarpeellinen ja hyödyllinen asia. Muun muassa omenapuuta voisi tarkastella ylhäältä käsin, ja sen tilan näkisi huomattavasti paremmin kuin täältä maantasalta. Räystäätkin voisi tarkistaa… no, siinähän on jo vaikka ja mitä!

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa. Laitan lopuksi vielä kuvan eräältä iltakävelyltä kotiin mennessä. Meillä on vielä tällaiset kammottavat oranssit katuvalot kylällä. Saas nähdä milloinka nämä vaihdetaan uusiin LED-valoihin.

Iltaisin voi olla aika tunnelmallista kävellä kotikylän kaduilla, kun pimeäkin alkaa olla jo vähän aikaisemmin kuin keskellä kesää.

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Jaksaa vaikka ei jaksaisikaan

Kotipiha 860m2, Päiväkirjaa, Yleinen

Minna G. / 3.8.2026 / nurmikko, omakotitalo, omenapuu, puutarha, takapiha

Jos ei jaksa ni koita vaan jaksaa, sanoi Niilo22 eräällä videollaan. Noh, näihän se menee. On ollut jaksaminen itselläkin aikamoisessa alavireessä jonkun aikaa, mutta niin sitä tulee vaan robottimaisesti tehtyä yhtä sun toista, kun on pakko.

Istuin takakuistilla lepyyttämässä jalkojani kun yritin ajaa nurmikkoa. Se ei ollut päässyt kammottavan pitkäksi, mutta madalsin siitä terää leikkuta varten. Terä on ollut tähän asti korkeimmassa asennossa, ja laitoin sen nyt seuraavaan pykälään. Yritin alintakin pykälää, mutta laite tukehtui heti ensimetreillä. On ollut niin sateista koko kesän, että nurmikko on kuin pesusientä. Mutta nurtsi pitää vaan ajaa. Tuona hetkenä se on todella rankkaa puuhaa ja myös aikaa vievää. Kun vaihdoin akkua, jouduin pistämään leikkurin hetkeksi sivuun, että sen moottori jäähtyy. Se käy erittäin kovilla, jos nurmikko on märkää. Tähän menisi varmasti koko päivä, kun piti odotella välillä akun latausta, vaikka onkin kaksi akkua.

Takapihalla nurmikkoa leikattu osittain.

Olin tehnyt lauantaille hieman suunnitelmia. Pitäisi saada aikaiseksi viritellä tontin nurkkaukseen kompostointipiste. Tämä tarkoittaisi sitä, että pitäisi kasata Puuilosta hankittu kompostori ja laittaa se paikoilleen. Olin myös hommannut kaksi Brabant-tuijaa näköesteeksi, ettei kompostointialue näy pihalle. Tämä oli tarkoitus tehdä jo viikko sitten, mutta kun ei vaan saanut aikaiseksi. Oli tulossa suht lämmin päivä, +26 ªC ja ilma oli aika kosteaa. Edellisenä yönä satoi vettä ja ukkosti. Ei siinä muu auttanut kuin aloittaa nurmikonleikkuu.

Kerkesin sentään ajaamaan noin kymmenen minuuttia kunnes leikkuri hyytyi taas. Kyllä alkoi vituttaa koko akkukäyttöinen leikkuri! Teki mieli lähteä ostamaan halpa bensakäyttöinen leikkuri, että saisi tehtyä pihalla yhtään mitään edes puoleen väliin saakka. Hermohan siinä menei, niin kuin tarinastani voisi päätellä.

Akkukin kuumenee niin paljon, että leikkuria pitää jäähdyttää hetki, koska se lakkaa toimimasta.

Pihakasvien ja kukkasten kuulumisia

Kevennetään hieman aihepiiriä, koska on tässä ollut mukaviakin asioita, joita on saanut seurata. Pelkäsin esimerkiksi, että kukkapenkki tulisi olemaan ihan karmean näköinen koko kesän, mutta toisin kävi. Kyllä ne sitkeät perennat sieltä vaan nousivat kukkimaan ajallaan. Onhan niissä vielä paljon tekemistä, mutta pitäisi jaksaa tehdä asioita. En ole pitänyt näitä prioriteetiltaan korkealla tasolla, vaan ajattelen, että kyllä ne siellä pärjäävät. En oikein tiedä, pitäisikö koko kukkapenkki niin sanotusti purkaa. Ottaisi siitä vain tiettyjä perennoja, ja istuttaisi niitä sillä tavoin, että ne olisi vähän niin kun ripoteltu tänne ympäriinsä. Ei olisi sitten niin kauhean vaikea tuo hoitaminen. Kitkeminenkin helpottuisi saletisti. Pitää miettiä asiaa, koska niitähän voisi siirrellä nyt jo syksyllä paikoilleen. On tässä yhdelle ihmiselle aika paljon puuhaa! Mutta pitäisi vaan jaksaa…

Tarha-alpi (keltainen) ja ukonkello (valkoinen) voisivat jäädä kasvamaan johonkin toiseen kohtaa pihaa.

En tiedä miten kotkansiipisaniainen voisi viihtyä toisessa kohtaa pihamaata myös, koska tässä terassin kaiteen vieressä se viihtyy todella hyvin. Takakuistille paistaa aamupäivällä vielä aurinko, ennen kuin se siirtyy talon toiselle puolelle. Se kukkii joka vuosi.

Tällä kertaa nauhukset saivat kasvaa. Äitini oli edellisenä kesänä vahingossa katkonut näistä varret, kun luuli niitä rikkaruohoiksi ja sitä edellisenä kesänä taisi ajaa ruohonleikkurilla yli. Hieman syletti asia, mutta minkäs teet kun on mitä on. Ei ole hirveästi tänä vuonna tarvinnut äitiä opastaa pihahommissa, kun hän on istunut melkein koko kesän sisällä. Tai enhän ole ehtinyt juuri opastaa muulloinkaan, kun hän on mennyt tekemään vain asioita kysymättä mitään. Olen saanut monet itkupotkuraivarit tämän pihan takia tässä vuosien saatossa. Milloin on kaivettu yrtit maasta ja milloin revitty perennat irti. Minun pitäisi laittaa ostamani persilijaruukku johonkin kasvamaan. Toivottavasti se saa olla rauhassa.

Nauhuksilla on yleensä näyttävät lehdet. Pitäisi vaan nyppiä rikkaruohot ympäriltä pois, että ne pääsisivät oikeuksiinsa.

Pidän tästä kukasta myös. Se on tullut jostain ihme paikasta kukkapenkkiin kasvamaan, mutta olkoon siinä. Saatan yrittää siirtää myös toiseen paikkaan. En ole kasvatellut näitä aikaisemmin, niin saas nähdä miten onnistuu.

Rohtosuopayrtti, eli saippuakukka. (Lähde: Google Lens)

Meillä kävi pensasaidan leikkaaja parisen viikkoa sitten. En ehtinyt sanoa hänelle, että voin hoitaa itse talon pihalla olevat agervopensaat, niin siinä kävi nyt sitten niin, että hän muotoili niitä vähän uuteen uskoon. Ilmeisesti äitini oli antanut hänelle käskyn tehdä näin. Noh, pensaat ovat sitten loppuvuoden ihan karmean näköisiä, kun niistä lähti uloin kerros lehtiä pois. Näiden kanssa saa tapella joka vuosi. Ei meinaa jaksaa enää tällaista. Angervot ovat ihan järkyttävän näköisiä koko loppukesän, kun niitä ei leikata oikein. Pitäisi jaksaa leikata kaikki alas ihan suosiolla ja kaivaa tuosta terassin vierestä tuon kuvassa olevan pensaan pois. Karmea pensasprojekti odottelee myös etupihan puolella, jossa on sähkökeskus. Siinä on samaa pensasta. Karsiminen on pakko tehdä että sähkökaapille pääsee.

Näitä kultapiiskuja on joka helkutin paikka täynnä. En saa sitä millään hävitettyä pihalta. Nämäkin pitäisi nyhtää irti maasta. Oikean käden sormeni ovat vieläkin karmeassa kunnossa, ja niihin tulee helposti haavaumia. Kun käyn nyhtää jotain maasta irti, sormiin tulee lisää haavoja, ja ne alkavat vuotaa toisinaan verta. Pitäisi siis saada tähän hommaan apuja. Äiti ei jaksa näitä nyhtää, kun ei meinannut jaksaa nyppiä edes talon edustalla olleita, kevyesti maassa kasvavia rikkaruohojakaan.

Kultapiisku. Onko tämä haitallinen vieraslaji?

Ainakin pionilta voisi alkaa pikkuhiljaa leikkaamaan siemenkopat pois, niin ehkäpä se keräisi enemmän juuriinsa voimaa seuraavaa vuotta varten. Näin olen jostain lukenut, mutta en nyt ole ihan satavarma tästä, että pitääkö paikkaansa. Jos päätät kokeilla asiaa, niin ihan omalla vastuulla sitten. Itse aion tällä kertaa tehdä niin, ettei pionit ala välittömästi lakastuttamaan kaikkia lehtiään. Kokeilen myös tehdä osalla siperiankurjenmiekkoja näin.

Pionit lakosivat tänä vuonna ihan maahan sateiden takia. Unohdin taas vaihteeksi tehdä niille tarpeeksi korkeat tuet. Sellaisen voisi tehdä vaikkapa fillarin pyörän vanteesta. Spraymaalaa sen vaikka vihertäväksi, niin ei näkyisi lehtien lomasta lainkaan.

Jatkoin nurmikonleikkuuta, ja taashan se tyssäsi hetkeksi, kun piti tehdä ensiksi jotain muuta kunnes pääsisi jatkamaan. Nimittäin, omenapuu oli alkanut tiputtaa ylimääräisiä omppuja puusta, ja ne piti korjata ensin pois. Ei olisi järkeä jättää niitä leikkurin käsiteltäväksi. Olinkin ehtinyt kasaamaan niitä hieman alkuviikosta, mutta ne pitäisi nyt siirtää ämpäreihin poisvientiä varten. Meillä paikallinen hyötyjäteasema on järjestänyt keräysastian mihin omenat voi viedä.

Uusi päivä uudet kujeet

Vuorokausi sujahtikin taas seuraavalle puolelle. Jäi sitten edellisenä päivänä tekemättä se kompostointialue jota niin tarvitsisin. Oli aikomus tehdä se sunnuntaina, kun ei ollut niin kuuma päiväkään. Kellokin lähenteli jo iltapäivä kolmea, niin saatan vaikka jaksaa tehdä homman loppuun saakka, ennen kuin taas keksin jotain muuta aikaa vievää toimintaa. Mutta ensin piti kerätä omenapuun alta omenat, että pääsen ajamaan loput takapihan nurmikosta. Nurmikko oli nimittäin leikkaamatta juurikin vain omenapuun alta.

Kaksi tuntia myöhemmin…

Siinä kävi nyt sillä tavalla että en vieläkään tehnyt sitä mitä piti tehdä, vaan päätin kokeilla omenapuun leikkaamista tässä välissä. Tämä idea lähti tietenkin siitä, kun aloin kerätä tippuneita omenia puun alta poisviemistä varten. Ajatus sentään pysyi siinä siihen asti kunnes olin ladannut kaikki omenia varten takapihalle jemmatut astiat täyteen. Innostuin omenapuun leikkaamisesta niin paljon, että leikkelin sitä ihan urakalla. Jospa nyt olisi helpompaa leikata alta nurmikkoa, kun alle pääsee paremmin. Myös omppujen kerääminen oli helpompaa kun alla mahtuu liikkumaan. Tietty, ensin pitäisi jaksaa kerätä nuo leikatut oksat sieltä pois.

Pitäisi vielä jaksaa kerätä omenapuun oksat maasta pois ja silputa pienempiin pätkiin.

Aikani tutkailin puuta, ja voi sitä riemun rajaa, kun yht’äkkiä tajusin, mistä sitä puuta pitää leikata, ja mihinkä se kasvattaa seuraavat kukat. Toivottavasti olen nyt oikeassa asian suhteen. Pitää heti ottaa asia esiin ensi kesänä, kun kasvukausi alkaa taas, sikälis jos puu on enää hengissä. Nyt jos tai kun tajusin miten sitä leikataa, niin satoa voi myös manipuloida. Kuulostaa kamalalta, ja varmasti tämäkin menee vielä pieleen, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vielä kun pääsisin sinne puuhun leikkelemään kuolleita oksia pois.

Pitää tästä alkaa lopettelemaan ja etsiä jotain sapuskaa niin jaksaa taas seuraaviin puuhiin. Unohdan usein syödä kaikessa hökellyksessä, ja nälkä käy kurnimaan vatsaa jossain vaiheessa. Nyt on se aika, ja lopettelen tällä kertaa tähän. Hyvää alkavaa viikkoa!

Kiitos kun luit!

Piha-asioita kuntoon vielä heinäkuun puolella

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 22.7.2026 / heinäkuu, Imatra, kotipiha, taajamapiha, uusi koti, vuoksenniska

Heinäkuu on jo ehtinyt yli puolen välin, ja jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole ehtinyt tehdä pihalla yhtään mitään. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ympäristöni on tällä hetkellä vain täyttä kaaosta. Sen setvimiseen kuluu tovi, jos toinenkin. Toivottavasti ei koko loppuelämää. Mutta ei auta luovuttaa. Pitää yrittää jaksaa, vaikka jaksaminen ja järki onkin vingutettu äärimmäiselle tasolle.

Aivoissa ei ole enää tilaa ajatella selkeästi tältä kaaokselta yhtään mitään, ja ylilyöntejä sattuu

Uusi elämä – uusi blogi

En halua korostaa liikaa edellisen Pääjäässä.com -blogin elämää täällä Minttukujalla. Haluan hidastaa kaikkea, koska saatan juurikin nyt olla loppuelämäni kodissa, jos asiat sujuvat hyvin. Pidän edelleenkin sisustamisjutuista, mutta minulla ei ole tässä äidin kanssa ollessa mitään mahdollisuuttakaan toteuttaa mitään omia visioita tai haaveita, joista voisin tänne kirjoittaa. Olemme niin erilaisia. Siinä suhteessa entinen elämä saa jäädä sinne edelliseen kotiin. Tai ainoa sisustuskohde tulee olemaan minun käyttöön annettu makuuhuone, jota aion jollain tapaa laittaa mieleisesksi. Se, milloinka tämä tapahtuu, on vielä arvoitus.

Etupihan petunia-amppeli — Kaunis petunia-amppeli etupihalla.

Toivon vain, että saisin siivota täältä kaiken romun näkyviltä pois. Meillä ei siinäkään suhteessa natsaa ajatusmaailma äidin kanssa. Minusta edesmenneiden kissojen vanhat ja rikkinäiset lelut eivät ole kivoja koriste-esineitä, joita pitää ripotella pitkin hyllykköjä. Kaikkien kymmenien vuosien takaisten muistojen ei tarvitse olla jatkuvasti esillä hyllyköissä.

Taidankin alkaa äkkiseltään hahmottamaan nyt sellaisia asioita, joista meille tulee kyllä kinaa. Äitini ei taida ymmärtää, että eletyn elämän ei tarvitse olla esillä joka paikassa, ja tavaroita voi laittaa kaappiinkin säilytykseen. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan näkyvillä, kun niitä ei kuitenkaan käytä tai tarvitse. Kyse ei ole hamstraamisesta, vaan eri tavalla ajattelemisesta, näin keittiöpsykologilla pohtien. Joidenkin muistojen kuuluukin haihtua pois jollekin tasolle, eikä olla muistuttamassa asioista jokapäiväisessä elämässä. Sellainenhan aiheuttaisi masennusta.

Kiinnostuksen kohteiden on muututtava

Linnut kiinnostavat minua suuresti. Täytyy kyllä miettiä mitä oikeasti haluan tehdä, jotta saan sisältöä tänne kirjoitettavaksi ympäri vuoden. Huonekasvitkin taitavat heittää henkensä, enkä saanut ottaa niitä läheskään kaikkia tänne talolle mukaan. Tuolla ne nyt kärsivät pihalla, osa kuolemispisteessä, osa ihan ookoo.

Yritän pitää firmani pystyssä, jos saan siihenkään lupaa. Sekin on hieman vielä niin sanotusti odotuslistalla. Tämä on kuitenkin myös, ja ennen kaikkea äitini koti. Perin kuitenkin isäni kuoltua talosta puolet, joten pitäisi tässä minunkin elämää hieman huomioida, jos mielii, että olen täällä pyyteettömästi äitiäni avustamassa. Olen kuitenkin joutunut luopumaan 30 vuoden ajan rakentamastani elämästä tämän takia, eikä se ole ollut kovinkaan helppo homma. Kyse on kuitenkin äitini hyvinvoinnista, niin minulla ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja kuin tämä.

Hermot toisinaan koetuksella

Hermot ovat jatkuvasti kireällä kun taloudessa asustelee (kaikella rakkaudella) jääräpäinen 75-vuotias ihminen, joka ei piittaa ohjeista ja tekee kaiken oman pään mukaan. Suoratoistopalvelut ovat täynnä vaikkapa puutarha-aiheisia ohjelmia, joista voisi oppia yhtä sun toista kasvien hoidosta, ja kuinka asioita tulisi pihalla tehdä. Mutta kun ei vaan kiinnosta niin sitten ei. Sen verran piha kiinnostaa kuitenkin, että mennään tekemään sitten typeryyksiä sinne, joita minä saan sitten jälkikäteen korjailla.

Pihan rikkaruoho gate

Tällaisista asioista esimerkkinä rikkaruohojen kitkeminen. Tai ongelma on varsinaisesti siinä, kun niitä ei kitketä, vaan ne pätkäistään ja jätetään juuret ja siemenvarret ja -kodat sinne kasvupaikalle. Eli rikkaruohojen juuret vain vahvistuvat ja lisäksi niiden siemeniä vielä levitetään siihen ympärille lisää. Ymmärrän, että halutaan tehdä jotain, ei siinä mitään. Mutta kun yritin kertoa kuinka se homma tulisi tehdä, ja siltikin tehtiin asiat oman pään mukaan. Tästä aiheutui minulle todella paljon ylimääräistä työtä, niin kuin tässä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi hoidettavaa! Kaikki tällainen asioiden korjailu on tärkeistä tekemisistä pois, ja se on henkisesti todella uuvuttavaa.

Olkoon mistä asiasta kyse tahansa, oletan, että minua autetaan asioissa eikä hutiloida, ja siirretä ongelmaa vaan myöhemmäksi, joka on todennäköisesti jo siinä vaiheessa työläämpi hoitaa.

Tulin myöhään illalla kotiin ja huomasin, että ojanpientareelta oli käyty pätkimässä rikkaruohot lyhyemmiksi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin mennä nyppimään rikkaruohot sieltä pois ennen sadetta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kun ei usko minun sanomisiani, eikä oteta mistään selvää. Mutta tällaista tämä sitten kai tulee olemaan. Pyysin kuitenkin, että ei menisi tekemään sitä hommaa kun ne lähtevät niin nätisti vetämällä sieltä toistaiseksi ylös. Nyt oli vaikea erottaa missä niitä kasvoi, koska kukkavarret oli pätkitty. En varmaankaan saanut tämän takia lähellekään kaikkia sieltä pois. Enkä myöskään jaksanut käydä koko tienpiennarta läpi. Eli rikkaruohot jäivät osittain nyt sinne.

Saas nähdä mikä sota tulee siitä kun aion jossain vaiheessa aloittaa ylimääräisten puiden poistamisen pensasaidasta. Aloitin nimittäin eräs päivä juhannuksen jälkeen poistamaan sieltä pensasaidan seasta kuolleita runkoja. Ne ovat todella rumia siellä seassa, eikä niistä ole siellä mitään hyötyä. Päinvastoin, ne ovat huono juttu. Aitaan ilmestyi tästä syystä reikä, joka ei ole mitenkään esteettinen. Mutta minkäs teet.

Olen aloittanut täällä pihalla näiden kuolleiden oksien poistamisen jo monta vuotta sitten, mutta en vain ole jaksanut tulla tänne niitä jatkuvasti hoitamaan. Isänikään ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan, kun siitä aikoinaan mainitsin. Keväällä ja syksyllä kuolleita oksia ja runkoja ei näe, joten homma on hoidettava kesällä lehtien aikaan. Olen yrittänyt psyykata itseäni jättämään joitain orapihlajan karkulaisia kasvamaan sinne sun tänne, että voin tarvittaessa siirtää niitä aukkoihin kasvamaan, tavallaan paikaksi. Toivottavasti äiti ei käy pätkimässä niitä sillä aikaa.

Takapihalla roipetta — Kuolleita orapihlajan oksia odottelee puutarhasäkissä niputettuina poisvientiä.

Pensasaidan vieressä kasvoi myös tammi. Sen taidan siirtää oman pihan puolelle, koska se voisi olla sellainen puu, minkä pihaan haluaakin. Pitää käydä aitaa tarkemmin läpi, että saisin otettua suurimman mahdollisen taimen. Mutta nyt alkaa taas kurjemmat kelit. En tiedä riittääkö minulla rahkeet moiseen tällä hetkellä, kun pitäisi sisätilatkin saada toimivaksi. Yritän nimittäin tällä hetkellä kerätä motivaatiota oman huoneeni järkkäilyyn, koska serkku on tulossa tällä kertaa tänne talolle kylään. Uskokaa tai älkää, mutta täällä on huomattavasti vähemmän tilaa vieraille mitä edellisessä kodissani oli. Varsinkin siksi, kun en ole saanut muuttotavaroitani vielä laitettua mihinkään. Ne ovat vielä laatikoissa lukuun ottamatta joitain vaatteita ja toimistotarvikkeita. Talon toinen asukki ei nimittäin tee minkäänlaista elettä tai aloitetta siivotakseen, tai auttaakseen minua setvimään vanhoja tavaroitaan talossa. Roskakori kutsuu aika montaakin rikkinäistä tavaraa ja vaatetta.

Asiat järjestykseen

Keskityn yleisesti ottaen kesällä ennemminkin, pihan ja puutarhan hoitamiseen. Ja jos jotain korjattavaa jossakin on, mitä voin tehdä, niin teen sen. Tämä alkaa jo nyt vaikuttaa siltä, että tästä tulee loppuelämän projekti. Talvella varmaankin kuvailen harvemmin ulkosalla, mutta teen senkin edestä käsitöitä sisällä ollessa. Lisäksi lintujen talviruokintapaikkaa voi tarkkailla sisältä käsin.

Pihalle on hommattava heinäkuun aikana myös toinen kompostori puutarhajätteitä varten. Nykyinen on hieman epäkäytännöllinen ja siitä puuttuu kiinnikkeitä. Se pitäisi myös siirtää toiseen kohtaan tonttia. Olen hieman tutkaillut mitä naapurit ovat tehneet, ja oli tarkoitus siirtää kompostori rajanaapurin kanssa samaan alueeseen tontin nurkkaukseen. Siinä kasvaa meidän puolella tällä hetkellä kaksi korkeaa tuijaa. En tiedä mitä tuijia ne ovat, mutta rungot ovat liki toisiaan ja molemmat tuijat ovat korkeita. Näiden korkeiden tuijien alle on tarkoitus tehdä kompostointialue, niin ne eivät näkyisi sitten pihamaalle.

Vanhan kompostorin kylkeen on istutettu lipstikka.

Tuijien alueelta on myös kaivettava matala tuija ylös, joka on ihan kitukasvuinen. En tiedä mikä tuija sekään on, vai onko se tuivio, mutta se ei viihdy yhtään siinä. Pitää kokeilla istuttaa se vielä vaikkapa kukkaruukkuun. Olen harkinnut toisen tuijan istuttamista pikkutuijan tilalle. Pitää löytää samanlainen tuija, mitä olen siihen viereenkin istuttanut. Tämä voi toki olla haastavaa, mutta tutkiskellaan asiaa hetki, ja ei kun ostoksille, kun sopiva löytyy.

Kompostorin paikka pihalla — Kompostorin paikka piilossa pihan kulmauksessa.

Nyt on ollut liian pitkä aika siitä kun olen viimeeksi kirjoittanut, niin asioita olisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavana. Pitää kertoa niistä sitten joku toinen kerta. Tosiaankin serkkuni tulee lomailemaan tänne ihan tuona tuokiona, niin en välttämättä kirjoittele hänen kyläilynsä aikana tänne mitään.

Olen vaihtanut Instagram-profiilini nimen @minttukujalla, eli siitä minut nyt sitten jatkossa tunnistaa. Muutan Facebook-sivun profiilin myös Minttukujalla-nimiseksi. Vanha blogi jää olemaan internettiin sellaisenaan kuin se on lukuunottamatta kauppaosaa. Se siirtyy kokonaisuudessaan tänne.

Tervetuloa lueskelemaan uuden paikan juttuja tänne uuteen blogiin!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Lämmin päivä tiedossa ja puutarhahommia

Päiväkirjaa

Minna G. / 28.6.2026 / oma piha, omakotitalo, puutarha, uusi koti

Puutarha on melkoisen ryteiköittynyt paikoittain, mutta ei se auta muuta kun aloittaa setviminen. Muutoin mikään ei koskaan edisty tai edes valmistu. Tänään on tulossa lämmin päivä, niin mikäs sen mukavampaa kuin viettää se ulkosalla, jos vaan ei pelkää hikoilua. Minä en pelkää.

Puutarhan pensasaita

Kävelin eilen puutarhaa läpi, ja tutkailin lähinnä pensasaitaa, joka meillä on orapihlajaa. Paholaisen keksintö, sanon minä. Voishan tuo ihan hienokin olla, jos sitä hoitaisi kunnolla. Itseäni ainakin ottaa pannuuun koko aita, enkä haluiaisi hoitaa sitä millään tavoin, mutta pakkohan se on. Nyt aidan seassa kasvaa ties mitä muita puita ja pensaita, jotka sitten tappavat sen orapihlajan sieltä alta pois. Myös talvi kurittaa pensasta katkomalla siitä paljon runkoja, jos sen päälle kasautuu paljon lunta. Yritän käydä sieltä täältä pätkimässä sinne kuulumattomat oksat pois, mutta työtä siinä kyllä tulee olemaan. Kävin ihan varta vasten hankkimassa puutarhasäkkejä lisää, että jos motivaatio iskee, oksille täytyy löytyä paikka.

Lidlistä löytyi puutarhasäkkejä edullisesti.

Voikohan tätä kirjoittamista laskea jollain tapaa motivaation keräämiseksi, kun tässä tosiaankin tulee käytyä kaikkea mahdollista läpi. Nyt en aio tehdä sellaista järkyttävän pitkää TODO-listaa, mitä edellisessä kodissani oli. Oli ihan kamalaa huomata, mitä kaikkea jäi tekemättä siltä listalta. Tai minullahan oli useampi lista. Eihän se yksi riitä mihinkään. Toisaalta kun ajattelee, olin kait hieman tylisistynyt siellä asuessani, kun piti keksiä tekemistä niin kauheasti. Tekemistä, missä ei ollut oikeastaan mitään järkeä. Näissä suunnitelluissa puutarhatöissä sen sijaan on järkeä, ja erittäin paljon. Ne on vaan tehtävä. Mutta nyt pitää ymmärtää, että tällaiseen pisteeseen ajautunut piha ei ihan yhdessä kesässä ole korjattu. Jotenka priorisoitia täytyy tehdä.

Ajattelin aloittaa pensasaidasta, koska se pitäisi heinäkuun puolessa välissä leikata. Sen seassa tosiaankin kasvaa ties mitä, ja yritän poistaa sieltä niin paljon sinne kuulumatonta kasvustoa kuin suinkin kykenen. Monessa kohtaa kasvaa muun muassa unkarinsyreeni, luumupuu ja herukkapensaita. Karviaisetkin ovat hyvin edustettuina pensasaidan seassa.

Aikamoinen duuni tässä kyllä on. Koko ajan pitää myös varoa, ettei piikit mene ihon läpi. Ei nyt just huvittaisi saada mitään ihotulehduksia kesäksi moisesta ryteiköstä. Nyt pitää muutenkin laittaa stoppi pensasaidan leikkaamiselle, ennen kuin selvitän mitä siitä aidasta on edes jäljellä näiden muiden puiden karsimisen jälkeen. Melkoinen aukko tuli yhteenkin kohtaan, mistä poistin unkarinsyreenin ja vähän muutakin pensasta.

Mustaherukat

Hetken aikaa en nähnyt pörriäisiä pihalla lainkaan, mutta nyt kun apilat ovat nousseet esille, kimalaisia näkyy paljon enemmän. Sivupihalla on myös vadelma, joka kerää kimalaisia ihan mukavasti. Täytyy keksiä vatukalle jokin kunnollinen kasvupaikka, koska haluan vadelmia. Ne ovat niin hyviä, etten halua poistaa pensasta pihalta. Koko kasvupaikka on vaan tällä hetkellä karmean näköinen, kun siitä käytiin hakemassa pois kolme mustaherukkapensasta.

Mustaviinimarjapensaista jäi montut mitkä pitää täyttää mullalla.

Vadelma on ihan villiintynyt ja sen kyljessä kasvaa vielä yksi viinimarjapensas, joka jää meille.

Jos niitä vadelmia haluaa jatkossa, niin niille täytyy kyllä kehitellä jokin kunnollinen kasvupaikka, mistä ne eivät pääse ihan noin pahasti leviämään, mitä tuolla sivupihalla on nyt päässyt käymään. Ainahan karkulaisia tulee pihoille, mutta ne on vain kitkettävä pois. Täällä ei ole kukaan vuosiin ollut kitkemässä. Tai olisi, jos vaan kykenisi. Kyllä äitini piti aikoinaan niin hyvää huolta puutarhasta, mutta nyt ei enää pysty samassa mittakaavassa. Niin se vain menee. Eikä se puutarhanhoito itsellenikään tuntunut kovinkaan mielekkäältä enää siinä vaiheessa, kun se alkoi olla sellaista kun olisi töihin mennyt. Mutta olen nyt paikan päällä itsekin asustamassa, niin ehkäpä asiat tulee hoidettua, ja ihan mielellään.

Mustaherukoita kasvaa pensasaidassakin. Olen kyllä kahden vailla, jätänkö niitä sinne kasvamaan vai kaivanko pois. Kelpaahan ne varmasti linnuille syötäviksi. Eiköhän linnut ole se syy, miksi niitä edes pensasaidan seassa kasvaa. Noh, nämä pensaat saivat nyt lähtöpassit. Yksi mustaherukkapensas saa riittää meille.

Pidinkin tässä pienen ajatustauon ja ajelin tontin kulmauksesta nurmikon, joka oli jäänyt ajamatta edellisellä leikkuukerralla. Kyllä ei ole kivaa kun jää leikkuri sinne kiinni jatkuvasti. Siellä kasvaa niin paljon pohjalla sammalta, että se tekee maasta sellaisen pesusienikerroksen. Siihen kun vielä lisätään erittäin epätasainen maa, niin johan on nilkat ja polvet kovilla! Meillä vielä satoi pari päivää sitten ihan kaatamalla vettä puolen tunnin välein. Oli tarkoitus kyseisenä päivänä hoitaa nurmikko minttiin, mutta ei tarvinnut mennä – taaskaan.

Tänä vuonna kaikki kasvaa kauheaa vauhtia. Pitäisi saada karsittua muun muassa toisen talonpäädyn pensaikko. Tekisi mieli katkoa koko roska. Olen siinä uskossa, että tämä pensas on virpiangervo. Ihan tarkkaa lajimääritelmää en pysty tekemään. Näiden karsimiseen menee taatusti muutama päivä, jos edes riittääkään. Leikkaaminen täytyy kuitenkin tehdä niin, että pätkäisee yhden oksan kerrallaan. Edellisinä vuosina meillä on käynyt pensasaidan leikkaaja, joka ei ole osannut leikata näitä oikein. Tai riippuu tietty mitä pensaalta haluaa. Minä haluan, että se pienenee, eikä leviä.

Pensasaidan ja angervon välistä pitäisi päästä kulkemaan sujuvasti etupihalle.

Samaa pensasta kasvaa meidän etupihallakin ja kuistin viereen on istutettu samaa pensasta. Tämäkin saa lähdöt tästä kun tuollaista pysty hallitsemaan mitenkään. Äiti sanoi istuttaneensa sen siihen aikoinaan kun piti saada äkkiä joku näkösuoja kuistille, kun pensasaita oli niin matala. Ei ole enää moiselle asialle tarvetta ja minulla riittää kyllä mielikuvitusta tehdä asioita toisellakin tapaa, kun haluttu lopputulos on se, ettei sinne näe. Tuollainen viritys, mikä siinä kuistilla nyt on, on erittäin huono ja myös ruma.

Kuistin kulmauksessa kasvsaa myös angervoa, jota on leikattava.

Tekemistä siis piisaa. Jos en olisi tällainen ADHD, niin nämäkin asiat olisi tehty jo. Tietty, jos jokaisesta osa-alueesta tekee pikkuhiljaa jotain, asia etenee niinkin. Mikään vaan ei tule koskaan valmiiksi, kun aina aloitan tekemään jotain uutta, tai jokin muu menee keturalleen, mikä vaatii välitöntä huomiota. Noh, sellaista se on talossa asuminen.

Olen monta vuotta yrittänyt asennoitua tappamaan terijoensalavan kannot, jotka on vielä jätettynä törröttämään jostain syystä. Ne on saatava ehdottomasti pois. Näiden kantojen vieressä on ollut vielä yksi kanto, joka lahonnut pois. Toivon näille muille samaa kohtaloa. Pitää yrittää muistaa laittaa lahonneen kannon kohdalle multaa, koska meinaan taittaa siinä joka kerta nilkkani, kun ajan nurmikkoa. Siinä on siis monttu.

Toisella puolella kantoja kasvaa, yllätys yllätys, unkarinsyreeni. Tämän kannon kohdalle on myös ilmestynyt jostain punaviinimarjapensas. Sen haluan pitää. Syreeni ja salavantaimet saavat lähdöt.

Karsin kirjoittelun lomassa pensasaitaa noin kymmenen metrin pätkältä. Pidempääkin olisi voinut karsia, mutta sitten tulee taas se ongelma, ettei saa niitä roskia mihinkään. Näin kävin nytkin. Ehdin siivoamaan pahimmat rojut pois nurmikolta ennen kuin vesisade saapui. Sateen jälkeen olisi taas turhaa ajatella tekevänsä yhtään mitään hetkeen, koska on ihan tajuttoman märkää. Nurmikon leikkuukin jäi kesken kun akku loppui. Onhan meillä toki toinen akku millä olisi voinut jatkaa ajelua. Ketutti vaan niin paljon kun se nurmikko upotti. Sain onneksi jotain tehtyä.

Homma kun jää kesken, niin sotkua syntyy

Ajattelin kaivaa nämä nurmikon alle jääneet kivilaatat esille talon päädystä, koska ne olivat mielestäni hienot silloin aikoinaan, kun vielä näkyivät. Voisin samalla ottaa niiden päältä lähtevät nurmikonpalaset käyttöön toisaalla. Ne voisivat toimia ikään kuin siirtonurmikkona. Niillä voi peittää vaikkapa marjapensaiden jättämiä multakasoja. Kunhan saan lapion autotallista, niin aloitan sen homman myös mitä pikimmiten. Tämän homman ei pitäisi edes olla niin älyttömän työläs. Paikkaan alkaa paistaa aurinkokin vasta iltapäivällä, niin menisi hyvinkin keskipäivän hommana.

Suuret kivilaatat ovat jääneet ajastaan nurmikon alle

Voisin kaivaa myös esiin takakuistin askelman, joka on kohta kiinnittynyt maahan kiinni kasvien kanssa. Minulla on pieniä paloja viiraa odottelemassa käyttöä, niin laittaisin juurikin sitä tämän askelman alle. Ei kasva sitten rikkaruohot siitä läpi. Takakuistin habitus muuttuisi projektin myötä täysin. Tämänkään ei luulisi vievän hirvittävästi aikaa. Kunhan vain saisin sen lapion sieltä autotallista. Se on tietynlainen lapio – sen takia.

Onko tässä nyt montakin hommaa kiinni ainoastaan siitä, että en pääse autotallista hakemaan lapiota? Joku varmaan ihmettelee, että miksi en pääsisi. Noh, kun siellähän on ne minun muuttotavarat vielä hujan hajan aika pahasti. En ole edennyt järjestelyhommissa sitten juuri mitenkään. Nyt kävi vielä sellainen tapaus, että kun olin ajamassa sähkökruiseria talliin, astuin ohi mennen jonkun eläimen paskaan, kun oli tehnyt tarpeensa heti siihen oven eteen. En huomannut asiaa välittömästi, vaan menin autotalliin. Sitten ihmettelin, että kylläpä haisee pahalle. Katsoin kenkään, ja jo vain. Kengänpohjassa oli sellainen sentin paksuinen kakkalevy, jolla tottakai sotkin autotallin lattiaakin vielä. Pitää kysyä äidiltä, onko meillä painepesuria, jolla saisin putsattua autotallin lattiaa sen verran, että siihen pääsisi kävelemään kunnolla. En halua käyttää hankkimaani teollisuusimuria moiseen tarkoitukseen!

Otti kyllä taas pattiin aika rankasti. Nyt ne minun sandaalitkin olivat käyttökelvottomat tovin. En löytänyt sukkia mistään, että olisin voinut ottaa toiset kengät käyttöön. Päädyin lopulta kauppaan ostamaan kahdet parit uusia sukkia. Kuivukoon kakka sandaaleista ensin ennen kuin pesen pohjan. Kakat ovat onneksi sellaisessa kohdassa pihaa, ettei ne sateesta kastu. Jospa ne keräisi tuota pikaa vaikkapa pois. On ollut mielessä monta kertaa, mutta aina jää. Kenkiähän olisi muuten lisää juuri siellä autotallin perimmässä nurkassa! Ei auta muuta kuin nauraa vaan tälle asialle.

Tässä on saatu putsailla parin viimeaikaisen viikon sisällä monenlaista eri ulostetta ties mistä. Ensimmäiseksi käytin autot pesussa, sitten olen saanut siivota etupihan sisääntulon portaalta linnunpeetä, ja vielä olisi oman huoneen ikkuna pesemättä kun joku lintu on onnistunut siihenkin jättämään valkoisen leimansa. Autot ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Pitää järjestellä letkut jotenkin sillä tavoin, että etupihallekin olisi oma vesiletku, vaikkapa juuri sitä varten, että voi tarpeen vaatiessa huuhdella siellä jotain. Kulkuväylät ovat jatkuvasti linnunulosteessa. Ei sitäkään halua kenkiensä pohjiin ja kuljetella niissä sitten kaikkialle. Minä pystyn vielä väistelemään niitä länttejä maassa, mutta äitini ei pysty.

Tässä nyt oli taas vähän uutisointia mitä täällä pääjäässä.comin puutarhassa on oikein tekeillä. Tosiaankaan tänä kesänä ei ehdi kaikkea toteuttaa. Ja vaikka ehtisi, ei varmaan voimat riitä. Näillä mennään siis. Puutarhanhoito alkaa kuitenkin taas vaikuttaa mukavalta puuhastelulta. En muistanutkaan miten hyödylistä tämä voi mielelle olla. Puutarha ja luonto ovat parasta mitä ihminen voi saada