takapiha - Minttukujalla

Jaksaa vaikka ei jaksaisikaan

Minna G. / 3.8.2026 / nurmikko, omakotitalo, omenapuu, puutarha, takapiha

Jos ei jaksa ni koita vaan jaksaa, sanoi Niilo22 eräällä videollaan. Noh, näihän se menee. On ollut jaksaminen itselläkin aikamoisessa alavireessä jonkun aikaa, mutta niin sitä tulee vaan robottimaisesti tehtyä yhtä sun toista, kun on pakko.

Istuin takakuistilla lepyyttämässä jalkojani kun yritin ajaa nurmikkoa. Se ei ollut päässyt kammottavan pitkäksi, mutta madalsin siitä terää leikkuta varten. Terä on ollut tähän asti korkeimmassa asennossa, ja laitoin sen nyt seuraavaan pykälään. Yritin alintakin pykälää, mutta laite tukehtui heti ensimetreillä. On ollut niin sateista koko kesän, että nurmikko on kuin pesusientä. Mutta nurtsi pitää vaan ajaa. Tuona hetkenä se on todella rankkaa puuhaa ja myös aikaa vievää. Kun vaihdoin akkua, jouduin pistämään leikkurin hetkeksi sivuun, että sen moottori jäähtyy. Se käy erittäin kovilla, jos nurmikko on märkää. Tähän menisi varmasti koko päivä, kun piti odotella välillä akun latausta, vaikka onkin kaksi akkua.

Takapihalla nurmikkoa leikattu osittain.

Olin tehnyt lauantaille hieman suunnitelmia. Pitäisi saada aikaiseksi viritellä tontin nurkkaukseen kompostointipiste. Tämä tarkoittaisi sitä, että pitäisi kasata Puuilosta hankittu kompostori ja laittaa se paikoilleen. Olin myös hommannut kaksi Brabant-tuijaa näköesteeksi, ettei kompostointialue näy pihalle. Tämä oli tarkoitus tehdä jo viikko sitten, mutta kun ei vaan saanut aikaiseksi. Oli tulossa suht lämmin päivä, +26 ªC ja ilma oli aika kosteaa. Edellisenä yönä satoi vettä ja ukkosti. Ei siinä muu auttanut kuin aloittaa nurmikonleikkuu.

Kerkesin sentään ajaamaan noin kymmenen minuuttia kunnes leikkuri hyytyi taas. Kyllä alkoi vituttaa koko akkukäyttöinen leikkuri! Teki mieli lähteä ostamaan halpa bensakäyttöinen leikkuri, että saisi tehtyä pihalla yhtään mitään edes puoleen väliin saakka. Hermohan siinä menei, niin kuin tarinastani voisi päätellä.

Akkukin kuumenee niin paljon, että leikkuria pitää jäähdyttää hetki, koska se lakkaa toimimasta.

Pihakasvien ja kukkasten kuulumisia

Kevennetään hieman aihepiiriä, koska on tässä ollut mukaviakin asioita, joita on saanut seurata. Pelkäsin esimerkiksi, että kukkapenkki tulisi olemaan ihan karmean näköinen koko kesän, mutta toisin kävi. Kyllä ne sitkeät perennat sieltä vaan nousivat kukkimaan ajallaan. Onhan niissä vielä paljon tekemistä, mutta pitäisi jaksaa tehdä asioita. En ole pitänyt näitä prioriteetiltaan korkealla tasolla, vaan ajattelen, että kyllä ne siellä pärjäävät. En oikein tiedä, pitäisikö koko kukkapenkki niin sanotusti purkaa. Ottaisi siitä vain tiettyjä perennoja, ja istuttaisi niitä sillä tavoin, että ne olisi vähän niin kun ripoteltu tänne ympäriinsä. Ei olisi sitten niin kauhean vaikea tuo hoitaminen. Kitkeminenkin helpottuisi saletisti. Pitää miettiä asiaa, koska niitähän voisi siirrellä nyt jo syksyllä paikoilleen. On tässä yhdelle ihmiselle aika paljon puuhaa! Mutta pitäisi vaan jaksaa…

Tarha-alpi (keltainen) ja ukonkello (valkoinen) voisivat jäädä kasvamaan johonkin toiseen kohtaa pihaa.

En tiedä miten kotkansiipisaniainen voisi viihtyä toisessa kohtaa pihamaata myös, koska tässä terassin kaiteen vieressä se viihtyy todella hyvin. Takakuistille paistaa aamupäivällä vielä aurinko, ennen kuin se siirtyy talon toiselle puolelle. Se kukkii joka vuosi.

Tällä kertaa nauhukset saivat kasvaa. Äitini oli edellisenä kesänä vahingossa katkonut näistä varret, kun luuli niitä rikkaruohoiksi ja sitä edellisenä kesänä taisi ajaa ruohonleikkurilla yli. Hieman syletti asia, mutta minkäs teet kun on mitä on. Ei ole hirveästi tänä vuonna tarvinnut äitiä opastaa pihahommissa, kun hän on istunut melkein koko kesän sisällä. Tai enhän ole ehtinyt juuri opastaa muulloinkaan, kun hän on mennyt tekemään vain asioita kysymättä mitään. Olen saanut monet itkupotkuraivarit tämän pihan takia tässä vuosien saatossa. Milloin on kaivettu yrtit maasta ja milloin revitty perennat irti. Minun pitäisi laittaa ostamani persilijaruukku johonkin kasvamaan. Toivottavasti se saa olla rauhassa.

Nauhuksilla on yleensä näyttävät lehdet. Pitäisi vaan nyppiä rikkaruohot ympäriltä pois, että ne pääsisivät oikeuksiinsa.

Pidän tästä kukasta myös. Se on tullut jostain ihme paikasta kukkapenkkiin kasvamaan, mutta olkoon siinä. Saatan yrittää siirtää myös toiseen paikkaan. En ole kasvatellut näitä aikaisemmin, niin saas nähdä miten onnistuu.

Rohtosuopayrtti, eli saippuakukka. (Lähde: Google Lens)

Meillä kävi pensasaidan leikkaaja parisen viikkoa sitten. En ehtinyt sanoa hänelle, että voin hoitaa itse talon pihalla olevat agervopensaat, niin siinä kävi nyt sitten niin, että hän muotoili niitä vähän uuteen uskoon. Ilmeisesti äitini oli antanut hänelle käskyn tehdä näin. Noh, pensaat ovat sitten loppuvuoden ihan karmean näköisiä, kun niistä lähti uloin kerros lehtiä pois. Näiden kanssa saa tapella joka vuosi. Ei meinaa jaksaa enää tällaista. Angervot ovat ihan järkyttävän näköisiä koko loppukesän, kun niitä ei leikata oikein. Pitäisi jaksaa leikata kaikki alas ihan suosiolla ja kaivaa tuosta terassin vierestä tuon kuvassa olevan pensaan pois. Karmea pensasprojekti odottelee myös etupihan puolella, jossa on sähkökeskus. Siinä on samaa pensasta. Karsiminen on pakko tehdä että sähkökaapille pääsee.

Näitä kultapiiskuja on joka helkutin paikka täynnä. En saa sitä millään hävitettyä pihalta. Nämäkin pitäisi nyhtää irti maasta. Oikean käden sormeni ovat vieläkin karmeassa kunnossa, ja niihin tulee helposti haavaumia. Kun käyn nyhtää jotain maasta irti, sormiin tulee lisää haavoja, ja ne alkavat vuotaa toisinaan verta. Pitäisi siis saada tähän hommaan apuja. Äiti ei jaksa näitä nyhtää, kun ei meinannut jaksaa nyppiä edes talon edustalla olleita, kevyesti maassa kasvavia rikkaruohojakaan.

Kultapiisku. Onko tämä haitallinen vieraslaji?

Ainakin pionilta voisi alkaa pikkuhiljaa leikkaamaan siemenkopat pois, niin ehkäpä se keräisi enemmän juuriinsa voimaa seuraavaa vuotta varten. Näin olen jostain lukenut, mutta en nyt ole ihan satavarma tästä, että pitääkö paikkaansa. Jos päätät kokeilla asiaa, niin ihan omalla vastuulla sitten. Itse aion tällä kertaa tehdä niin, ettei pionit ala välittömästi lakastuttamaan kaikkia lehtiään. Kokeilen myös tehdä osalla siperiankurjenmiekkoja näin.

Pionit lakosivat tänä vuonna ihan maahan sateiden takia. Unohdin taas vaihteeksi tehdä niille tarpeeksi korkeat tuet. Sellaisen voisi tehdä vaikkapa fillarin pyörän vanteesta. Spraymaalaa sen vaikka vihertäväksi, niin ei näkyisi lehtien lomasta lainkaan.

Jatkoin nurmikonleikkuuta, ja taashan se tyssäsi hetkeksi, kun piti tehdä ensiksi jotain muuta kunnes pääsisi jatkamaan. Nimittäin, omenapuu oli alkanut tiputtaa ylimääräisiä omppuja puusta, ja ne piti korjata ensin pois. Ei olisi järkeä jättää niitä leikkurin käsiteltäväksi. Olinkin ehtinyt kasaamaan niitä hieman alkuviikosta, mutta ne pitäisi nyt siirtää ämpäreihin poisvientiä varten. Meillä paikallinen hyötyjäteasema on järjestänyt keräysastian mihin omenat voi viedä.

Uusi päivä uudet kujeet

Vuorokausi sujahtikin taas seuraavalle puolelle. Jäi sitten edellisenä päivänä tekemättä se kompostointialue jota niin tarvitsisin. Oli aikomus tehdä se sunnuntaina, kun ei ollut niin kuuma päiväkään. Kellokin lähenteli jo iltapäivä kolmea, niin saatan vaikka jaksaa tehdä homman loppuun saakka, ennen kuin taas keksin jotain muuta aikaa vievää toimintaa. Mutta ensin piti kerätä omenapuun alta omenat, että pääsen ajamaan loput takapihan nurmikosta. Nurmikko oli nimittäin leikkaamatta juurikin vain omenapuun alta.

Kaksi tuntia myöhemmin…

Siinä kävi nyt sillä tavalla että en vieläkään tehnyt sitä mitä piti tehdä, vaan päätin kokeilla omenapuun leikkaamista tässä välissä. Tämä idea lähti tietenkin siitä, kun aloin kerätä tippuneita omenia puun alta poisviemistä varten. Ajatus sentään pysyi siinä siihen asti kunnes olin ladannut kaikki omenia varten takapihalle jemmatut astiat täyteen. Innostuin omenapuun leikkaamisesta niin paljon, että leikkelin sitä ihan urakalla. Jospa nyt olisi helpompaa leikata alta nurmikkoa, kun alle pääsee paremmin. Myös omppujen kerääminen oli helpompaa kun alla mahtuu liikkumaan. Tietty, ensin pitäisi jaksaa kerätä nuo leikatut oksat sieltä pois.

Pitäisi vielä jaksaa kerätä omenapuun oksat maasta pois ja silputa pienempiin pätkiin.

Aikani tutkailin puuta, ja voi sitä riemun rajaa, kun yht’äkkiä tajusin, mistä sitä puuta pitää leikata, ja mihinkä se kasvattaa seuraavat kukat. Toivottavasti olen nyt oikeassa asian suhteen. Pitää heti ottaa asia esiin ensi kesänä, kun kasvukausi alkaa taas, sikälis jos puu on enää hengissä. Nyt jos tai kun tajusin miten sitä leikataa, niin satoa voi myös manipuloida. Kuulostaa kamalalta, ja varmasti tämäkin menee vielä pieleen, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vielä kun pääsisin sinne puuhun leikkelemään kuolleita oksia pois.

Pitää tästä alkaa lopettelemaan ja etsiä jotain sapuskaa niin jaksaa taas seuraaviin puuhiin. Unohdan usein syödä kaikessa hökellyksessä, ja nälkä käy kurnimaan vatsaa jossain vaiheessa. Nyt on se aika, ja lopettelen tällä kertaa tähän. Hyvää alkavaa viikkoa!

Kiitos kun luit!

Se on juhannus nyt!

Päiväkirjaa

Minna G. / 20.6.2026 / juhannus 2026, omakotitalo, takapiha, uusi koti

Mikäs sen mukavampaa kuin viettää juhannusta kun on mukava sää! Ei ole nimittäin ihan selviö tämäkään, kun Suomessa asutaan. Tälle päivälle (juhannuspäivä) on ennustettu hellelukemia ja sehän on oikein ihana juttu, kun tarkenee viettää päivää ulkosalla. Eilinen menikin sitten kohdallani vähän toisenlaisissa merkeissä.

Minulla oli jo edellisenä iltana hieman huono olo, ja meninkin ajoissa nukkumaan. Juhannusaaton aamulla herätessäni olo olikin mennyt jo huonommaksi ja ei siinä muu auttanut, kuin perua suunnitelmia, joita oli tehnyt. Tai en ollut tehnyt mitään ihmeitä, muuta kun sopinut tuttavan luokse menon roskia polttamaan. Olisin saanut siinä samalla poltettua omiakin roskia, joita on kertynyt nurkkiin, joita ei oikein saa millään pois. Tai saisi, kun veisi kaatopaikalle. Olotila oli kuitenkin sellainen, että mitään en tule juhannusaattona tekemään.

Päivän mittaan kuume nousi 39 asteeseen, jota en ole sitten ihan viime vuosien aikana kokenut! Nukuin melkein koko päivän ja yritin epätoivoisesti katsoa jalkapalloa myöhään illalla. Veto oli aivan poissa! Nyt tätä kirjoittaessani, tällä hetkellä juhannuspäivän aamuna, minulla ei ole enää yhtään kuumetta. Istun ulkona kuistilla kirjoittamassa, kun tässä tarkenee jo sortseissa ihan hyvin, ja samalla saan kuunnella pihan elämää ja juoda aamukahvia.

Sepelkyyhkyillä on kait pesä naapurin puolella tiheässä kuusessa tai sitten siinä käy huhuilemassa yksinäinen koiras. Sieltä kuuluu välillä melkoinen kurnutus, ja lintu steppailee edes takaisin pitkiä kuusenoksia pitkin. Välillä se lennähtää toiselle oksalle. Kuusi näkyy edellisessä kuvassa tontin kulmauksessa. Meidän puolella kasvaa kaksi korkeahkoa tuijaa vierekkäin. Niistäkin pitäisi leikata oksia pois, tai ainakin lyhentää joitain. Minulla on myös tarkoitus laittaa tuijaan linnunpönttö. Varmistui muuten myöhemmin sekin, että sepelkyyhkyllä on pesä siinä kuusessa. Sieltä lähti peräjälkeen kaksi kyyhkyä.

Pikkuharakat opettelevat lentämään. Ne eivät oikein meinaa pysyä oksillakaan kun laskeutuvat puihin. Tällä hetkellä niistä kaksi kinaavat naapurin katolla ja pitävät hirveää meteliä. Niitä käy välillä lokkikin katsomassa, että mitäs ihmettä täällä mekastetaan. Samoin kirjosieppo käy hätistelemässä niitä aina välillä. Oppivathan olemaan! Tällaisiakaan asioita ei tule kerrostalossa asustaessa nähtyä tai ainakaan kuultua.

Taivaalla lentelee alvariinsa lentokoneita. Nämä ovat tästä ihan läheltä, koska muutaman kilsan päässä on Immolan lentokenttä. Siellä on aika aktiivista porukkaa pienkonelentäjinä ja laskuvarjohyppääjinä. Että, ei täällä vaikuta rauhallista olevan ainakaan metelistä päätellen. Ainakin kaksi lentokonetta ilmassa jatkuvasti. Jos sinua kiinnostaa lentokonekyyti tai tandemhyppy, käyhän katsomassa heidän nettisivuiltaan asiasta lisää. Tässä on linkki sivulle: https://www.skydivekarjala.fi/
Tuttavani Tiina kävi ottamassa jokunen vuosi sitten itselleen tandemhypyn, jota kävin kuvaamassa. Video löytyy Tube-kanavaltani TÄÄLTÄ

Fiksailin vähän takapihan kukkapenkkejä, kun ne eivät mielestäni olleet ihan kohdallaan, jos näin voi sanoa. Olin hankkinut äidilleni viime kesäksi puutarhakaaren, joka oli vielä virittämättä. Se oli tarkoitettu muutama vuosi sitten istutetulle Sympathie-ruusulle, kun edellinen teline (obeliski) kävi liian matalaksi. Isä viritti sille jonkun ihmekepin, mikä näytti mielestäni ihan kauhealta. Eihän sellainen voi olla kaunis eikä toimiva. En voi ymmärtää miten joillakin ihmisillä ei ole edes sen vertaa visuaalista silmää, että jos pyytää laittamaan naulan keskelle seinään, niin se naula löytyy vasemmasta laidasta. Jos sitä silmää ei ole, niin sitten otetaan mitta käyttöön, tai pyydetään paikalle jokin jolla on parempi silmä asioihin.

Obeliski sopi hyvin toiseen kukkapenkkiin ja sille on tulossa myös funktio. Kiinnitin sen maahan tukevasti muutamalla tukikepillä. Kävin hankkimassa pari kärhöä. Pitää vaan istuttaa ne telineen viereen. Teen tämän parin päivän päästä, tai ehkäpä jo tänä iltana. En viitsi aamulla niistä istuttaa etteivät ne kärsi heti ensimmäisenä keskipäivän paahteesta.

Seuraavassa kuvassa on vielä alkuperäinen viritelmä, eli obeliski on oikealla puolella. Se oli tosin hankittu hätävaraksi köynnösruusua varten ennen kuin sille löytyisi sopivankokoinen teline. Kukkapenkin reunoille oli joitain vuosia sitten viriteltynä köynnöstueksi pavilijongin kulmaraudat, jotka olisivat kyllä ajaneet asiansa, mutta ne olivat ihan hirvittävän vaikea saada pysymään pystysuorassa asennossa. Ne olivat aina vinksin vonksin, eikä sellainen miellytä silmää sitten yhtään.

Nyt pystyn elämään tämän uuden virityksen kanssa, ainakin hetken – toivottavasti myös pidemmän hetken. Ei ne kyllä ihan suorassa ole vieläkään, mutta menköön. Iskin maahan metalliset tolpanjalat, ja maalasin parit puut siihen pitämään köynnöstukea jämäkästi pystyssä. Viritelmät kestävät nippusiteillä kiinni toisissaan. Köynnösruusun sai jo kiipeämään tukea pitkin. Saas nähdä millainen siitä tulee tänä vuonna.

Koska olen täällä talolla nyt jatkuvasti paikalla, niin asioitakin tulee hoidettua. Joka vuosi jää laittamatta kukkapenkissä oleville perennoille tukia, etteivät ne kaadu kovassa tuulessa. Meinasi jäädä tälläkin kertaa laittamatta, mutta onneksi ehdin pelastaa ensimmäisenä kukkivan punapäivänkakkaran. Se sojottaa nyt kukkavarret pystyssä, koska laitoin sille tukinarut. Näyttää paljon paremmalta ja varmasti kukkii pidempään. Ainoa asia mitä en ole näille muistanut laittaa on lannoite. Täytyykin korjata asia piakkoin.

Meinasin kokeilla tänä vuonna pätkäistä kultapallot ja elokuunasterit. Niiden pitäisi kuulemma haarautua leikkaamiskohdasta ja jäädä matalakasvuisemmiksi. Se, jos jokin olisi hyvä asia. Viereisessä kukkapenkissä kukkivat idänunikot, siperiankurjenmiekat, vuorikaunokit ja verikurjenpolvi. Pionit eivät ole vielä avanneet nuppujaan.

Kukkapenkistä nousee yllättäviäkin asioita, joiden luulin jo kuolleen. Annoin siis vuohenputken kasvaa aivan liian pitkälle kesään ennen kuin lähdin sitä kitkemään pois. Olisi pitänyt tehdä tämä aikaisemmin, mutta minulla ei vaan voimat riittäneet siihen enää, kun oli se muuttokin esillä. Pitää antaa joitain asioita itselle anteeksi kun ei kuitenkaan mikään kone ole. Mutta asiaan.

Kukkapenkissä on vielä alkuperäisinä kasveina istutetut tarhaukonhatut. Täytyy yrittää pitää kirvat niistä poissa tänä kesänä. Niihin tulee todella helposti mustia kirvoja, jotka haittaavat kukkimista. Samoin ukonkellot houkuttelevat mustia kirvoja. Täytyy etsiä jokin turvallinen torjunta-aine, millä niitä voi sumutella, ettei se haittaa muita eliöitä tai tapa kirvoja syöviä elukoita.

Luulin menettäneeni myös keisarinkruunun, jota oli alunperinkin kukkapenkissä jo vuosia, ennen kuin minä aloin tätä kunnostaa. Kävi niin, että isäni antoi ilman minun opastusta erään tuttavan kaivaa kukkapenkistä itselleen juurakoita, kun ei malttanut odottaa minun saapumista paikalle. Viisi minuuttia olisi riittänyt. Noh, siinä sitten henkilö ehti kaivaa myös kruunun sipulit ylös, koska ne eivät vielä olleet nousseet taimiksi asti, jotta ne olisi voinut tunnistaa. Että minua otti kaaliin. Onneksi niitä on ainakin yksi jäänyt jäljelle!

Ehkä minä ehdin tätä pihaa tässä kesän aikana laittaa kuvauskuntoon enemmänkin kunhan nyt ensiksi tervehdyn kunnolla. En uskalla vielä tänään ainakaan alkaa rehkimään mitään sen ihmeempää, vaikka pari omenapuunoksaa leikkasinkin alas aamupäivällä. Eli tällainen juhannus minulla on ollut tänä vuonna. Tässä on muuten juhannussää meidän nurkille. Ei näytä huonolta! Eli jatketaan juhannusta sitten vaan. Ei muuta ku seuraavaan kertaan

Juhannus sää 2026 — Kuvakaappaus/picture credits: FMI App iPhone (Ilmatieteenlaitos)

Kiitos kun luit!

Sadepäivän seisaus

Päiväkirjaa

Minna G. / 13.6.2026 / omakotitalo, sadepäivä, takapiha, uusi koti

”Sade alkakoon”, totesin kun sain sivottua tänään pihalta risut ja osan romuista. Ajoin aamupäivällä vielä nurmikonkin talon sivusta, ettei se jää ajamatta. Huomenna sitten olisi ihan kauheaa edes ajatella koko ruohikon leikkuuta, kun se on kastunut kunnolla. Aloitin aamuni kuitenkin kahvilla, jonka nautin etupihan kuistia suunnitellen ja sotkua taivastellen.

Järjestin itselleni vielä jotain pikku puuhastelua, jota voin tehdä katoksen alla kun käy satamaan. Pitää alkaa pikkuhiljaa siivoamaan tavaroita, ettei ne ole koko kesää tuossa kuistilla ja autotallin edessä. On vaan kauhea suunnittelu että missä järjestyksessä alkaa mitäkin tekemään, että rupeama olisi mahdollisimman kivuton. Nivelet ovat alkaneet vaivata minua erittäin pahasti muuton jälkeen, ja niitäkin pitäisi hieman leppuuttaa.

Vaahtomuovipatjan silppuamista voi tehdä vaikka sataisi vettä.

Järjestelin itselleni sellaisen paikan kuistilla, missä voin olla ja kitata vaikka viiniä, jos sataa vettä, ja pilkkoa vaikkapa tätä jätesäkissä olevaa patjaa. Isän joustinpatjoista puretut mujut ovat vieläkin viemättä kaatikselle, enkä tiedä saanko aikaiseksi niitä sinne edes viedäkään. Jos vaikka hävittäisin niitä yhden muovipussillisen kerrallaan sekajätteiden mukana, niin loppukesästä ne olisivat jo hävinneet. Toki jätesäkille täytyy keksiä jokin muu paikka kuin tuo kuisti. Olisihan ne voinut vaikka polttaakin… mutta ainakin nyt pääsen istuskelemaan tuolilla tarpeen vaatiessa.

Tietokonehuone / toimisto on myös kaaoksen vallassa. Viskasin sinne jaloista joitain tavaroita, mitkä pitäisi laittaa jo paikoilleen. Oli tarkoitus veljen kanssa puuhastella tämä huone kondikseen, mutta hän sairastui heti kättelyssä kun saapui tänne. Hänen lomansa meni sitten lepäilyn merkeissä, emmekä tehneet mitään projekteja mitä oli tarkoitus tehdä. Ei kait tässä muu auta kun tehdä taas itse kaikki asiat. Sadepäivinä voisi keskittyä siivoskelemaan sotkuja sisällä.

Jotain pientä puuhastelua tässä on tullut tehtyä kuitenkin. Muistin, että olin ottanut eteisestä avainkaappini mukaan. Se on niin nätti, etten viitsinyt lahjoittaa sitä kellekään. Saattaa olla, että tämä on roskalavalöytö, mutta saattaa olla, että olen ihan ostanutkin tämän kirppikseltä. Sille löytyi oikein hyvä paikka tuulikaapista pikkunaulakon yltä. Äitini pähkäili uuden postilaatikon myötä, mitenkä saisi postit laatikosta pois, niin laitoin postilaatikon avaimet tähän pikkukaappiin. Ei varmaan enää epäröi, mikä avain siihen laatikkoon sopii!

Jäin vielä hetkeksi katselemaan pihaa ennen kuin menin sisälle. Kukkapenkissä oli avautunut muutama idänunikko ja muidenkin kukkien nuppuja oli auennut. Unikon nuput ovat hyvin tunnistettavia kun ovat tuollaisia karvaisia palleroita. Sen sijaan kasvin ensimmäiset lehdet näyttävät erehdyttävästi rikkaruoholta. Noh, olen itse nämä tähän istuttanut, niin tiedän kyllä minkä näköisiä idänunikon ensimmäiset lehdet ovat. Joku saattaisi vaikka kitkeä ne pois.

Ei se ole ihme jos on vähän takareidet ja alaselkä heikkona kun päätin muutama päivä sitten kitkeä rikkaruohot toisesta kukkapenkistä. Se on päässyt ihan totaalisesti ränsistymään, ja olikin viimeisimpiä aikoja, että tein sille jotain, ennen kuin sille tapahtuisi jotain kamalaa. Tämä olisi pitänyt hoitaa jo keväällä, mutta kun. Tässä on ennen ja jälkeen -kuvat.

Kun säkillinen rikkaruohoja oli kitketty, kukkapenkin keskelle jäi ihan hirvittävän kokoinen kalju aukko, missä ei kasva mitään. En tiedä pitäisikö siihen käydä hakemassa jostain tienvarresta vaikka päivänkakkaroita. Noh, mietin asiaa kunhan sade lakkaa. Huomenna pitäisi olla poutaa, niin sitten on aikaa istutella jotakin tuohon kohtaan. Vai menisikö siihen peräti jokin vesisammio? Sellainen pitäisi ensiksi löytää jostain. Annoin sen Foxyn paljun tuttavalleni, joka auttoi minua muutossa. Jospa hänen koirat pitäisivät siitä.

Joskus aikoinaan kaadetut terijoensalavat ovat alkaneet jälleen tehdä kantoon versoja ja ne olisi syytä leikata pois ja tappaa. Siinä seuraava projekti, jonka on myös välttämätön. Tai, yhdessä kannossa kasvaa terijoensalavaa näin runsaasti. Yksi kanto on maatunut ja yksi on lahoamassa, mutta siitäkin kasvaa hieman salavaa. Tämän puun juuristo voi rikkoa vesi- ja viemäriputkia. Siksi ne on hävitettävä pihalta.

Yhden kannon viereen on myös ilmestynyt karkulainen. En ole varma onko tämä punaviinimarja vai valkoviinimarja, mutta jompi kumpi. Se saa olla siinä. Pensasaidassa kasvaa myös punaviinimarja. Sen voisi kaivaa sieltä ylös ja antaa jollekin.

Myös karviaisia kasvaa pensasaidassa. Omenapuun juurellakin taitaa kasvaa yksi karviainen. Pitää nyt tämä kesä tarkkailla minkä värisiä marjoja ne tekevät vai mitään. Toinen karviaispensas ei ainakaan meinaa erottua rikkaruohojen seasta lainkaan. Siinä on ihan hirvittävän pienet marjat. En tiedä miksi, tai mikä lajike se on. Äitini joka tapauksessa pitää juuri niistä marjoista, niin se pensas saa jäädä.

Nyt kun sade vihdoinkin lakkaisi, voisi käydä niin sanotusti ruokkimassa vähän nilviäisiä. Pihalle on ilmestynyt taas niitä kuvottavia espanjansiruetanoita, mitä yksikin vuosi löytyi kasvimaalta. Se on haitallinen vieraslaji, eikä minulla ole sääliä sitä kohtaan. Autotallissa odottelee säkki Ferramol etanasyöttiä, jota aion viljellä pitkin pihaa. Ostimme sitä naapurin kanssa säkillisen puoliksi.

Kun sade lakkaa, espanjansiruetanat tulevat esiin

Meillä olisi tällainenkin viriteltävänä, mutta saas nähdä milloinka sen voi ottaa käyttöön. Äitini halusi päästä eroon muutamasta mustaviinimarjapensaasta, niin niitä tullaan huomenna kaivamaan talon sivusta pois. Yksi jätetään meille paikoilleen. Itse kuitenkin pidän niistä ja haluan mahdollisuuden kerätä niitä jos niitä tulee. Muutenkin minun täytyy karsia muutamat pensaat Brucen alta pois, että se voi sitten tehdä työnsä.

Mutta ei tässä tämän enempää tällä kertaa niin jatkan sitten seuraavalla kerralla lisää. Sade tosiaankin alkaa loppua, ja kello on jo yli kymmenen illalla. Mutta sade tekee todella hyvää luonnolle!

Kiitos kun luit!