Jos ei jaksa ni koita vaan jaksaa, sanoi Niilo22 eräällä videollaan. Noh, näihän se menee. On ollut jaksaminen itselläkin aikamoisessa alavireessä jonkun aikaa, mutta niin sitä tulee vaan robottimaisesti tehtyä yhtä sun toista, kun on pakko.
Istuin takakuistilla lepyyttämässä jalkojani kun yritin ajaa nurmikkoa. Se ei ollut päässyt kammottavan pitkäksi, mutta madalsin siitä terää leikkuta varten. Terä on ollut tähän asti korkeimmassa asennossa, ja laitoin sen nyt seuraavaan pykälään. Yritin alintakin pykälää, mutta laite tukehtui heti ensimetreillä. On ollut niin sateista koko kesän, että nurmikko on kuin pesusientä. Mutta nurtsi pitää vaan ajaa. Tuona hetkenä se on todella rankkaa puuhaa ja myös aikaa vievää. Kun vaihdoin akkua, jouduin pistämään leikkurin hetkeksi sivuun, että sen moottori jäähtyy. Se käy erittäin kovilla, jos nurmikko on märkää. Tähän menisi varmasti koko päivä, kun piti odotella välillä akun latausta, vaikka onkin kaksi akkua.
Olin tehnyt lauantaille hieman suunnitelmia. Pitäisi saada aikaiseksi viritellä tontin nurkkaukseen kompostointipiste. Tämä tarkoittaisi sitä, että pitäisi kasata Puuilosta hankittu kompostori ja laittaa se paikoilleen. Olin myös hommannut kaksi Brabant-tuijaa näköesteeksi, ettei kompostointialue näy pihalle. Tämä oli tarkoitus tehdä jo viikko sitten, mutta kun ei vaan saanut aikaiseksi. Oli tulossa suht lämmin päivä, +26 ªC ja ilma oli aika kosteaa. Edellisenä yönä satoi vettä ja ukkosti. Ei siinä muu auttanut kuin aloittaa nurmikonleikkuu.
Kerkesin sentään ajaamaan noin kymmenen minuuttia kunnes leikkuri hyytyi taas. Kyllä alkoi vituttaa koko akkukäyttöinen leikkuri! Teki mieli lähteä ostamaan halpa bensakäyttöinen leikkuri, että saisi tehtyä pihalla yhtään mitään edes puoleen väliin saakka. Hermohan siinä menei, niin kuin tarinastani voisi päätellä.
Pihakasvien ja kukkasten kuulumisia
Kevennetään hieman aihepiiriä, koska on tässä ollut mukaviakin asioita, joita on saanut seurata. Pelkäsin esimerkiksi, että kukkapenkki tulisi olemaan ihan karmean näköinen koko kesän, mutta toisin kävi. Kyllä ne sitkeät perennat sieltä vaan nousivat kukkimaan ajallaan. Onhan niissä vielä paljon tekemistä, mutta pitäisi jaksaa tehdä asioita. En ole pitänyt näitä prioriteetiltaan korkealla tasolla, vaan ajattelen, että kyllä ne siellä pärjäävät. En oikein tiedä, pitäisikö koko kukkapenkki niin sanotusti purkaa. Ottaisi siitä vain tiettyjä perennoja, ja istuttaisi niitä sillä tavoin, että ne olisi vähän niin kun ripoteltu tänne ympäriinsä. Ei olisi sitten niin kauhean vaikea tuo hoitaminen. Kitkeminenkin helpottuisi saletisti. Pitää miettiä asiaa, koska niitähän voisi siirrellä nyt jo syksyllä paikoilleen. On tässä yhdelle ihmiselle aika paljon puuhaa! Mutta pitäisi vaan jaksaa…
En tiedä miten kotkansiipisaniainen voisi viihtyä toisessa kohtaa pihamaata myös, koska tässä terassin kaiteen vieressä se viihtyy todella hyvin. Takakuistille paistaa aamupäivällä vielä aurinko, ennen kuin se siirtyy talon toiselle puolelle. Se kukkii joka vuosi.
Tällä kertaa nauhukset saivat kasvaa. Äitini oli edellisenä kesänä vahingossa katkonut näistä varret, kun luuli niitä rikkaruohoiksi ja sitä edellisenä kesänä taisi ajaa ruohonleikkurilla yli. Hieman syletti asia, mutta minkäs teet kun on mitä on. Ei ole hirveästi tänä vuonna tarvinnut äitiä opastaa pihahommissa, kun hän on istunut melkein koko kesän sisällä. Tai enhän ole ehtinyt juuri opastaa muulloinkaan, kun hän on mennyt tekemään vain asioita kysymättä mitään. Olen saanut monet itkupotkuraivarit tämän pihan takia tässä vuosien saatossa. Milloin on kaivettu yrtit maasta ja milloin revitty perennat irti. Minun pitäisi laittaa ostamani persilijaruukku johonkin kasvamaan. Toivottavasti se saa olla rauhassa.
Pidän tästä kukasta myös. Se on tullut jostain ihme paikasta kukkapenkkiin kasvamaan, mutta olkoon siinä. Saatan yrittää siirtää myös toiseen paikkaan. En ole kasvatellut näitä aikaisemmin, niin saas nähdä miten onnistuu.
Meillä kävi pensasaidan leikkaaja parisen viikkoa sitten. En ehtinyt sanoa hänelle, että voin hoitaa itse talon pihalla olevat agervopensaat, niin siinä kävi nyt sitten niin, että hän muotoili niitä vähän uuteen uskoon. Ilmeisesti äitini oli antanut hänelle käskyn tehdä näin. Noh, pensaat ovat sitten loppuvuoden ihan karmean näköisiä, kun niistä lähti uloin kerros lehtiä pois. Näiden kanssa saa tapella joka vuosi. Ei meinaa jaksaa enää tällaista. Angervot ovat ihan järkyttävän näköisiä koko loppukesän, kun niitä ei leikata oikein. Pitäisi jaksaa leikata kaikki alas ihan suosiolla ja kaivaa tuosta terassin vierestä tuon kuvassa olevan pensaan pois. Karmea pensasprojekti odottelee myös etupihan puolella, jossa on sähkökeskus. Siinä on samaa pensasta. Karsiminen on pakko tehdä että sähkökaapille pääsee.
Näitä kultapiiskuja on joka helkutin paikka täynnä. En saa sitä millään hävitettyä pihalta. Nämäkin pitäisi nyhtää irti maasta. Oikean käden sormeni ovat vieläkin karmeassa kunnossa, ja niihin tulee helposti haavaumia. Kun käyn nyhtää jotain maasta irti, sormiin tulee lisää haavoja, ja ne alkavat vuotaa toisinaan verta. Pitäisi siis saada tähän hommaan apuja. Äiti ei jaksa näitä nyhtää, kun ei meinannut jaksaa nyppiä edes talon edustalla olleita, kevyesti maassa kasvavia rikkaruohojakaan.
Ainakin pionilta voisi alkaa pikkuhiljaa leikkaamaan siemenkopat pois, niin ehkäpä se keräisi enemmän juuriinsa voimaa seuraavaa vuotta varten. Näin olen jostain lukenut, mutta en nyt ole ihan satavarma tästä, että pitääkö paikkaansa. Jos päätät kokeilla asiaa, niin ihan omalla vastuulla sitten. Itse aion tällä kertaa tehdä niin, ettei pionit ala välittömästi lakastuttamaan kaikkia lehtiään. Kokeilen myös tehdä osalla siperiankurjenmiekkoja näin.
Pionit lakosivat tänä vuonna ihan maahan sateiden takia. Unohdin taas vaihteeksi tehdä niille tarpeeksi korkeat tuet. Sellaisen voisi tehdä vaikkapa fillarin pyörän vanteesta. Spraymaalaa sen vaikka vihertäväksi, niin ei näkyisi lehtien lomasta lainkaan.
Jatkoin nurmikonleikkuuta, ja taashan se tyssäsi hetkeksi, kun piti tehdä ensiksi jotain muuta kunnes pääsisi jatkamaan. Nimittäin, omenapuu oli alkanut tiputtaa ylimääräisiä omppuja puusta, ja ne piti korjata ensin pois. Ei olisi järkeä jättää niitä leikkurin käsiteltäväksi. Olinkin ehtinyt kasaamaan niitä hieman alkuviikosta, mutta ne pitäisi nyt siirtää ämpäreihin poisvientiä varten. Meillä paikallinen hyötyjäteasema on järjestänyt keräysastian mihin omenat voi viedä.
Uusi päivä uudet kujeet
Vuorokausi sujahtikin taas seuraavalle puolelle. Jäi sitten edellisenä päivänä tekemättä se kompostointialue jota niin tarvitsisin. Oli aikomus tehdä se sunnuntaina, kun ei ollut niin kuuma päiväkään. Kellokin lähenteli jo iltapäivä kolmea, niin saatan vaikka jaksaa tehdä homman loppuun saakka, ennen kuin taas keksin jotain muuta aikaa vievää toimintaa. Mutta ensin piti kerätä omenapuun alta omenat, että pääsen ajamaan loput takapihan nurmikosta. Nurmikko oli nimittäin leikkaamatta juurikin vain omenapuun alta.
Kaksi tuntia myöhemmin…
Siinä kävi nyt sillä tavalla että en vieläkään tehnyt sitä mitä piti tehdä, vaan päätin kokeilla omenapuun leikkaamista tässä välissä. Tämä idea lähti tietenkin siitä, kun aloin kerätä tippuneita omenia puun alta poisviemistä varten. Ajatus sentään pysyi siinä siihen asti kunnes olin ladannut kaikki omenia varten takapihalle jemmatut astiat täyteen. Innostuin omenapuun leikkaamisesta niin paljon, että leikkelin sitä ihan urakalla. Jospa nyt olisi helpompaa leikata alta nurmikkoa, kun alle pääsee paremmin. Myös omppujen kerääminen oli helpompaa kun alla mahtuu liikkumaan. Tietty, ensin pitäisi jaksaa kerätä nuo leikatut oksat sieltä pois.
Aikani tutkailin puuta, ja voi sitä riemun rajaa, kun yht’äkkiä tajusin, mistä sitä puuta pitää leikata, ja mihinkä se kasvattaa seuraavat kukat. Toivottavasti olen nyt oikeassa asian suhteen. Pitää heti ottaa asia esiin ensi kesänä, kun kasvukausi alkaa taas, sikälis jos puu on enää hengissä. Nyt jos tai kun tajusin miten sitä leikataa, niin satoa voi myös manipuloida. Kuulostaa kamalalta, ja varmasti tämäkin menee vielä pieleen, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vielä kun pääsisin sinne puuhun leikkelemään kuolleita oksia pois.
Pitää tästä alkaa lopettelemaan ja etsiä jotain sapuskaa niin jaksaa taas seuraaviin puuhiin. Unohdan usein syödä kaikessa hökellyksessä, ja nälkä käy kurnimaan vatsaa jossain vaiheessa. Nyt on se aika, ja lopettelen tällä kertaa tähän. Hyvää alkavaa viikkoa!
Kiitos kun luit!
