omenat - Minttukujalla

Elokuun viimeinen viikko

Minna G. / 30.8.2026 / Brabant tuija, elokuu, kesän loppu, omakotitalo, omenat, taajamaelämää

Elokuun viimeinen viikko on käytännössä katsoen ohi. Samaa voisi sanoa kesän suhteen – sekin vaikuttaisi olevan ohi. Huomenna on viimeinen päivä ja tiistaina onkin sitten jo syyskuu. Minulla on ollut oikein paljon tekemistä männäviikolla. Vaikka kroppa huutaa tällä hetkellä hoosiannaa, olen erittäin tyytyväinen joihinkin asioihin, joita olen tehnyt. Hommathan eivät tietenkään tähän lopu, vaan jatkuvat omien voimavarojen mukaan.

Takapihan kaaos seinustalla

Tässä on seuraava siistimiskohde, joka on tehtävä hyvissä ajoin ennen talven tuloa. Minulla on tarkoitus siistiä myös entinen halkokuuri, joka on kuistin kyljessä. Teen sinne paikat puutarhavälineille. Kaikki lapiot, haravat, kuokat, sakset ja ruohonleikkuri tulevat saamaan sieltä itselleen säilytyspaikan talveksi. Kuurissa on vielä pieni määrä klapeja, jotka poltetaan ensimmäisenä kunhan sen aika tulee. Vielä on sen verran lämmintä, ettei ole tarvinnut leivinuunia lämmitellä.

Olen vienyt hirvittävät orapihlaja-aidasta irronneet oksat pois ja jäljellä on vielä joitain yksittäisiä asioita, joita pitää poistaa takapihan seinustalta. Punainen viiva toisessa kuvassa näyttää paikkaa, josta on tarkoitus kantata nurmikon reuna siistimmäksi. Sillehän ei ole tehty kait koskaan mitään. Talon vierustassa kuuluisi olla sepeliä. Pyykkiteline on menossa kuuriin säilytykseen ja matot on menossa pesuun. Kastelukannut ja puutarhakassit menevät myös talveksi säilöön kuuriin.

Tänään (sunnuntaina) on sadepäivä, ja sain onneksi ajettua nurmikon loppuun ja kerättyä ennen sateen alkamista omenat pois pihalta. Niitä oli tullut taas mukava satsi puusta alas. Olen onneksi saanut kerättyä itsellenikin omenia käsiteltäväksi. Kunhan saisi vain aikaseksi tehdä homman loppuun. Tämän tekisi mieluiten ulkosalla, ettei tule hedelmäkärpäsiä niin paljon sisälle, mutta ei ulkona enää oikein tarkene, ja hyttyset hyökkäävät kimppuun.

Elokuun loppuun mennessä kaikki omenat pudonneet puusta.

Pistin tämän omenan parempiin suihin… Se oli kasvanut oikein muhkeaksi ja kauniiksi, ja poiminkin sen suoraan puusta itselleni välipalaksi. Vaikuttaisi siltä, että omenasato on sitten tältä vuodelta tässä. En kyllä muista milloin omenat olisivat tulleet puusta alas jo elokuun puolella, mutta näköjään tänä kesänä tuli. Ei tuonne montaa omppua jäänyt puuhun roikkumaan.

Tekemistä on siis piisannut eikä loppua näy. Sain kuitenkin aikaiseksi istuttaa manaamani Brabant-tuijat maahan kompostointialueen näköesteeksi. Edellisviikon sateiden jälkeen lapio upposi ihan hyvin maahan. Toivottavasti ne nyt juurtuisivat hyvin ja alue pääsisi oikeuksiinsa. Olin kyllä menettää toivoni kompostorin kasaamisessa, koska minullahan on tällä hetkellä tenniskyynärpää, joka vie hieman otetta käsillä tekemisistä.

Kuva: punaisen nuolen takana on avoin lehtikomposti ja edessä oleva punainen kaarre näyttää uusien tuijien paikan. Vihreät nuolet osoittavat suuntaa, mistä kompostointialuelle voi mennä. Alan typistämään uusia tuijia kunhan ne kasvavat sen verran, että peittävät kartiotuijan ja unkarinsyreenin välisen aukon.

Kun olin kasannut kompostorin, oli aika laittaa keräämäni nurmikot sinne tekeytymään. Haravoin eilen nurmikonleikkuujätettä kottikärryyn, jotta voisin aloittaa kompostoinnin jo tänä syksynä. Heitin myös aiemmin keräämäni nurmikon palat kompostiin. Niitähän tuli takapihan askelmaprojektin yhteydessä. Olin aikeissa käyttää valmiita nurmikonpaloja täyttämään kaljuja kohtia, mutta nurmikonriekaleet ehtivät kuivahtaa sen verran pahasti, että päätin unohtaa koko homman. Ne kelpaavat kuitenkin kompostiin. Kuvassa nuoli osoittaa kahteen palaseen viiraa, jota laitoin kompostorin pohjalle. Jätin madoille aukkoja, jotta niitä pääsee tarvittaessa kompostoriin.

Mattoteline on siirretty sivupihalle, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Nyt se ei enää korista takapihaa, ja nurmikonleikkuukin sujuu hieman jouhevammin. Takana oleva alue on vielä siistimättä ja siitä on lähdössä pois jonkun verran vatukkaa, ja aion pätkiä mustaherukkapensasta hieman. Samoin kuvan etualalla olevaa karviaista on syytä karsia. Talon tällä puolella on myös esiin kaivettavat astinkivet, jotka haluan vielä syksyn aikana näkyviin. Näiden päältä olevat nurmikot voisi siirtää etupihan tienlaitaan jatkamaan kasvua, jotta siihen saataisiin hienompi nurmikko lyhyemmällä aikataululla.

Viikko sitten tuuli aika kovaa, ja samalla melkein kaikki kukkapenkissä olevat kultapallot lakosivat maata myöten. Näille on unohtunut laittaa tuet. Tämä asia korjataan tulevaksi vuodeksi, kunhan saan etsittyä niille oikeanlaiset tukirimat. Täytynee mennä vielä keppiostoksille jossain vaiheessa, kun satuin löytämään K-Raudasta puutankoa, josta tein verhotangon omaan huoneeseen. Siitä sitten joskun myöhemmin lisää, mutta samaista tankoa, hieman ohuempana, voisi käytää näiden korkeiden kukkasten tukemiseen. Kepin voisi käsitellä jollakin aineella, ettei se lahoaisi kesän aikana. Minulla on muitakin suunnitelmia kukkapenkin suhteen tulevaksi kesäksi.

Viime viikon tuuli heitteli myös muita tavaroita. Kerroin edellisessä artikkelissani, että parit koriste-esineet olivat lentäneet pitkin kuistia, niin myös hankkimani kesäkukat olivat lentäneet kaiteelta pois. Kukkapenkkiin laittamani teline oli myös kaatunut kukkasineen. Päätin, että nämä saavat nyt lähteä eteenpäin – siis kesäkukat, ei teline. Teline on itse asiassa äidin ostama lintujenkylpemisallas, jota linnut eivät jostain syystä ole halunneet käyttää. Se on ihan kaunis esine, ja keksin sille jotain muuta käyttöä sitten ensi kesäksi.

Tämän syksyn pakollisiin hommiin kuuluu vielä luumupuun leikkaaminen. Haluan leikata sitä todella paljon. Ei ole mitään järkeä tällaisessa puussa. Jos oikein käy ottamaan pattiin koko puu, niin kaadan sen. Tämä luumupuu on alkujaan otettu taimena sieltä ihan ensimmäiseltä pihaltu, jossa aikoinaan hääräilin edesmenneen Foxy-koirani kanssa. Kirjoitin silloin Pääjäässä.com-blogia. Jos haluat lueskella historiaa, mitä olen pihoilla tehnyt, niin käypäs kurkkaamassa sieltä. Linkki ohjautuu sivustolle minnala.net.

Viikonloppuna oli taas täysikuu, ja se oli samalla superkuu. Kävin kyttäämässä kuujuttuja silloin vuosi sitten huonolla menestyksellä. Katsellaan josko tänä vuonna saisi parempia kuvia. Kaikkihan on tietysti säästä kiinni. Torstaina kuu paistoi aavemaisesti pikkupilvien välistä.

Seuraavana päivänä meninkin Immalan Lietteen rannalle katselemaan kuuta. Järveltä kävi aikamoinen tuuli, enkä jaksanut istuskella kylmällä penkillä kovinkaan pitkään. Istuskelin kuitenkin hetken, ja muistelin isää. Isä oli töissä tämän järven rannalla olevassa vedenpuhdistamossa. En tiedä, onko kaipuu tämän järven äärelle jäänyt siitä jotenkin.

Kaunis vaikka viileä elokuun ilta Lietteen rannalla — Immalan Lietteen uimaranta

Kuu nousi idästä, ja myöhästyin sen noususta noin kymmenellä minuutilla.

Täysikuu elokuun 28. päivä 2026 — Täysikuun tuijottelua elokuun lopulla

Joku oli kokeillut, palaako terijoensalava. Kaikenlaista ilkivaltaa sitä kohtaakin. Tällaisessa ei ole mitään järjen häiventä. Saisivat tekijät kyllä hävetä moisia temppujaan.

Meille tuli torstaina ihana kissavaljakko taas hoitoon muutamaksi päiväksi. Laitan loppukevennykseksi kuvan Sysistä, joka tykkää makoilla sängylläni. Rölli makoilee mielellään saunassa, mutta ei siitä oikein saa kuvaa kun sauna on sen verran hämärä paikka, ja kissa musta. Ei muuta kun tervemenoa elokuu hyvää alkavaa syyskuuta kaikille!

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Loppukesän hommelit ja omenakaaos

Kotipiha 860m2, Päiväkirjaa

Minna G. / 23.8.2026 / kesä 2026, omakotitalo, omenat, puutarha, taajamapiha

Nyt menee kyllä täpärälle jotkut kesäksi suunnitellut hommat, että ehtiikö niitä tehdä ennen syksyä. Koko kesä on ollut lähtökohtaisesti melkein syksyinen, jos näin voi sanoa. Ja koko ajan tulee asioita lisää mitä pitäisi hoitaa. Tälläkin hetkellä on järjetön omenahässäkkä, kun parin viikon sisällä on tullut varmaankin puolet puun omenista alas. En ehdi kerätä niitä maasta mitenkään ja viedä huonoja omppuja pois. Kaikkea tätä hankaloittaa oikeaan käsivarteen ilmaantunut tenniskyynärpää, mikä ei ota rauhoittuakseen nyt ollenkaan. Harkitsen jo kortisonipiikin ottamista.

Pari viikkoa sitten viikonloppu meni paikallisella festarilla. Olin mukana myös talkoohommissa. Siitä nyt sitten kait hieman kärsitään tätä tenniskyynärpäätä. Olen yrittänyt parhaani mukaan leppuuttaa kättä, mutta ei se nyt taida riittää. Pitää hieman miettiä mitä sitten pihalla oikein tekisi. Omenat on kerättävä, siitä ei pääse mihinkään. Onneksi tästä suht läheltä löytyy kaupungin järjestämä omppujenkeräyspiste, eikä niitä tarvitse itse yrittää hävittää biojätteiden kautta. Sehän ei olisi edes mahdollista tällaisten omenamäärien kanssa. Olen nyt vienyt kaksi autolastillista omenia keräyspisteelle, ja niitä on ollut melkein 200 litraa. Vielä on paljon kerättävää. Hyvät omenat menevät omaan käyttöön.

Omenien kanssa meinasi tulla oikein kiire. Naakat nimittäin meinaavat popsia omenasadon suoraan puusta. En tiedä mitä ihmettä voisin tehdä asialle. Pitää kait istua paljon enemmän kuistilla ja toimia linnunpelättimenä. Harmi kun juuri nyt on koleita kelejä, niin ei meinaa tareta olla ulkosalla, ainakaan istuskelemassa. Omenat on pakko kerätä puun alta pois, niin onhan siellä sinällään tekemistä. Jääköhän niitä iteselle yhtään? Annoin tuttavalleni jo kaksi kassillista omenia, niin kuin joka vuosi olen antanut. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei isäni ollut täällä niitä keräämässä hänelle. Tästä tulee hieman haikeakin mieli. Omenarumba oli isän juttuja. Nyt kun isää ei enää ole, homma siirtyi minulle. Näinköhän selviän siitä niin hyvin kuin isä?

Omenien keruu täytyisi todellakin aloittaa nyt eikä huomenna, koska illaksi oli ennustettu myrskyä. Eiköhän loputkin omenat tule sitten viimeistään siinä alas. Nyt olisi hyvää aikaa parisen tuntia keräillä omppuja ja lähteä viemään niitä keräyspisteelle, joka sulkeutuu lauantaisin kello 15. Ei kun tuumasta toimeen.

Paria tuntia myöhemmin, omenat oli kerätty astioihin, mitä nyt niille oli varattuna, ja sain onneksi vietyä ne myös pois. Piti hätistellä aika paljon ampiaisia, ettei niitä tule autoon mukaan.

Myrskyn jälkeisenä aamuna omenatilanne näytti tältä. Olisi pitänyt jaksaa kerätä vielä ne loputkin huonot omenat katoksen alle odottelemaan pois viemistä, mutta ne nyt jäivät puun alle, kun minulta loppuivat voimat. Omenia oli tullut alas myrkyisän yön aikana jonkin verran. Sunnuntaina pitäisi sataa vettä koko päivän, eikä sellaisella kelillä ei ole mitään asiaa mennä keräämään omenia.

Takakuistikin oli saanut myräkässä hieman siipeensä. Tavaroita oli lentänyt pöydältä lattialle, ja yksi kaunis savimaljakkokin oli siitä syystä hajonnut. Pääsen siis korjailemaan takakuistiakin sen verran, että nuo valot pitänee viritellä äidille tuonne jotenkin takaisin – ja ehkäpä hieman siistimminkin.

Olisi mukavaa jos saisi kuistin viriteltyä säältä suojaan.

Pitäisi saada itsensä aktivoitua siivoamaan loputkin tavarat pihalta pois ja laittamaan niitä järkeviin paikkoihin säilytykseen. Pihakeinun pehmusteetkin ovat olleet koko kesän tuolla tavalla niin kuin kuvasta näkyy, ja harakat ovat käyneet sekä paskomassa että nokkimassa niitä. En tiedä onko tuossa pinkassa yhtään ehjää pehmustetta, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että nuo pitää heittää vaan pois, ja ostaa uudet tilalle. Jos niitä saisi nyt vaikka alennushinnoilla, kun kesäkin on melkein ohi. Säilyttää niitä sitten tulevana kesänä vähän paremmin, vaikkapa linnuilta ja säältä suojassa.

Ainoa paikka pihalla missä olen oleskellut, on pestävä. Harakat ovat paskoneet senkin. Tekisi mieli itkeä ja huutaa, mutta mitä se hyödyttäisi?

Huligaaniharakat rällästävät nyt joka paikassa pihalla, mutta ei niitä saisi kait sieltä poiskaan häätää. Eräskin aamu heräsin kuuden pintaan, kun yksi oli laskeutunut huoneeni ikkunalaudalle, ja alkoi nokkia sitä. Jos voisin viettää enemmän aikaa pihalla, niin nekin varmaan kaikkoaisivat. Alkaa vähän huolestuttaa. Jospa niistä tulee kauhea riesa koko loppuvuodeksi.

Harakat käyvät tepastelemassa etupihan kaiteella ja nokkimassa tavaroita. Kaiteen päällislauta on jo siinä kunnossa, että se on uusittava.

Tulevan viikon pihahommat

Tulevalla viikolla pitäisi olla hieman kuivemmat kelit, jotenka silloin olisi hyvää aikaa laittaa pihaa vielä kuntoon. Talossa olisi tosin sisähommiakin, mutta niitä voi sitten tehdä kun ei muuta pysty tekemään. Nämä pienet pihatyöt pitäisi saada syksyksi tehtyä, ettei hommat mene ihan pieleen. En ole suunnitellut kuitenkaan mitään suurta.

Pari tuijaa kepin osoittamaan paikkaan, ja kompostorit saa piilotettua näkyvistä pois.

Puiden katveessa on sopiva paikka perustaa kompostointialue pihajätteille.

Kompostointinurkkaus oli tarkoitus tehdä jo viime kesänä. Nykyinen pihakompostori on todella huonossa paikassa, eikä se tosiaankaan kaunista pihaa. Oli isän kanssa aikoinaan puhetta, että sen siirtäisi nurkkaukseen puiden katveeseen. Näin onkin tarkoitus tehdä. Nurkkauksessa ei kuitenkaan liikuskele kukaan, ja kaiken tällaisen saisi nätisti piilotettua pihalle, kunhan viitsii nähdä hieman vaivaa. Tarkoitus on istuttaa unkarinsyreenin ja pilarituijan väliin kaksi Brabant-tuijaa, jotka ovat jo ostettuina. En vain saanut viime viikolla kaivettua niille monttuja tuohon väliin, kun lapio ei mennyt maasta läpi. Täytyy etsiä perunakuokka jostain. Sellainenkin löytyy kun olen aikojen saatossa keräillyt talolle kaikenlaista tarpeellista puutarhatavaraa.

Tuijien katveessa kasvaa myös orapihlajan taimia, joita voi käyttää pensasaidan aukkojen tukkimiseen.

Vanha pihakompostori on ruma kuin hitto ja sen voi piilottaa tontin nurkkaukseen puiden katveeseen. Uusi kompostori odottelee vielä paketissa kasaamistaan.

Yritän saada vielä aikaiseksi muokata sivupihaa tämän kesän aikana. Äidin kanssa tultiin keväällä siihen tulokseen, ettemme tarvitse enempää kuin yhden mustaviinimarjapensaan. Lahjoitimme muut kolme pensasta pois, ja yhdestä sai vielä jakotaimenkin tuttavalle vietäväksi Kajaaniin. Kaivoin hänelle pihalta kaiken kaikkiaan kaksi mustaherukkapensasta ja kaksi punaherukkapensasta. Tarkoituksena on vielä kaivaa keltaisen merkin kohdalta vadelmat ylös ja vihreän merkin kohdalta liuskekivilaatat esiin. Aion siirtää mattotelineen talveksi näiden pensaiden viereen, jos sitä tarvitsee jossain vaiheessa johonkin. Harkitsin vakavasti myös lehtipuhaltimen hankkimista, millä saisi kätevästi puhallettua mahdollisia lumia parkkipaikalta pois.

Ruskeiden merkkien kohdalla on pensaat. Oikealla puolella vadelma, vasemmalla mustaherukka.

Jottei tule sellainen käsitys etten saa mitään aikaiseksi, niin takapihan kuistin askelma on nyt tehty loppuun. Mainitsin aiemmassa blogipostauksessa (artikkeliin), että askelman välistä kasvoi nurmikkoa, niin päätin purkaa sen ja tehdä uudelleen. Sen alta kuitenkin paljastui vielä jotain muuta, mikä sitten hieman vaikeuttikin tekemisiä. Nurmikon alle oli jätetty puinen pihalaatta, joka oli lahonnut aika pahasti. Sen alla oli vielä betonisia laattoja kolme kappaletta. Noniin. Homma sitten repesikin toisenlaisiin mittoihin… aloin jo salaa toivoa, että pihalta löytyisi koko oleskelualueen kokoinen betoninen laatoitus! Mutta, ei sieltä sentään sellaista löytynyt.

Piti ensiksi kaivaa aluetta niin paljon lisää, että sai tolkkua, että oliko sinne haudattu mitään muuta. No, onneksi ei ollut tämän enempää. Kävin hakemassa ison astiallisen hiekkasoraa, jota laitoin askelmien pohjalle. Säästin siis alkuperäisen puuaskelman, ja kiinnitin sen nurjalle puolelle viiraa. Tämä blokkaisi rikkaruohojen kasvun siihen kohtaan.

Lisäksi viritin viiraa myös betonilaattojen alle ja jätin laatat näkyviin. Lopputulos oli mielestäni ihan siisti, tai ainakin siistimpi mitä se oli ennen korjailuja.

Mutta vielä on tekemistä. Olen yrittänyt videokuvailla yhtä sun toista asiaa, mutta nekin välillä epäonnistuvat ihan tyystin. En tiedä tuleeko siitäkään mitään, mutta yritetään. Teen varmaankin jonkunlaisen koosteen tästä ensimmäisestä kesästä, mitä olen täällä talolla saanut viettää. Katsellaan mihin kaikkeen rahkeet riittävät.

Droneajelulla 20.8.2026 Immalan lietteen uimarannalla.

Pitäisi vielä opetella dronen käyttöä paremmin. Olen käynyt sillä lentämässä yhden kerran oman pihan ulkopuolella, ja se on hieman liian vähän. Lisää harjoitusta tarvitaan, koska siitä olisi hyötyä myös pihavideoissa. Lisäksi sen avulla voi katsella vaikkapa katon kuntoa. Pihan kartoittaminen yläpuolelta katsottuna olisi myös ihan tarpeellinen ja hyödyllinen asia. Muun muassa omenapuuta voisi tarkastella ylhäältä käsin, ja sen tilan näkisi huomattavasti paremmin kuin täältä maantasalta. Räystäätkin voisi tarkistaa… no, siinähän on jo vaikka ja mitä!

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa. Laitan lopuksi vielä kuvan eräältä iltakävelyltä kotiin mennessä. Meillä on vielä tällaiset kammottavat oranssit katuvalot kylällä. Saas nähdä milloinka nämä vaihdetaan uusiin LED-valoihin.

Iltaisin voi olla aika tunnelmallista kävellä kotikylän kaduilla, kun pimeäkin alkaa olla jo vähän aikaisemmin kuin keskellä kesää.

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net