taajamapiha

Heinäkuu on jo ehtinyt yli puolen välin, ja jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole ehtinyt tehdä pihalla yhtään mitään. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ympäristöni on tällä hetkellä vain täyttä kaaosta. Sen setvimiseen kuluu tovi, jos toinenkin. Toivottavasti ei koko loppuelämää. Mutta ei auta luovuttaa. Pitää yrittää jaksaa, vaikka jaksaminen ja järki onkin vingutettu äärimmäiselle tasolle.

Aivoissa ei ole enää tilaa ajatella selkeästi tältä kaaokselta yhtään mitään, ja ylilyöntejä sattuu

Uusi elämä – uusi blogi

En halua korostaa liikaa edellisen Pääjäässä.com -blogin elämää täällä Minttukujalla. Haluan hidastaa kaikkea, koska saatan juurikin nyt olla loppuelämäni kodissa, jos asiat sujuvat hyvin. Pidän edelleenkin sisustamisjutuista, mutta minulla ei ole tässä äidin kanssa ollessa mitään mahdollisuuttakaan toteuttaa mitään omia visioita tai haaveita, joista voisin tänne kirjoittaa. Olemme niin erilaisia. Siinä suhteessa entinen elämä saa jäädä sinne edelliseen kotiin. Tai ainoa sisustuskohde tulee olemaan minun käyttöön annettu makuuhuone, jota aion jollain tapaa laittaa mieleisesksi. Se, milloinka tämä tapahtuu, on vielä arvoitus.

Toivon vain, että saisin siivota täältä kaiken romun näkyviltä pois. Meillä ei siinäkään suhteessa natsaa ajatusmaailma äidin kanssa. Minusta edesmenneiden kissojen vanhat ja rikkinäiset lelut eivät ole kivoja koriste-esineitä, joita pitää ripotella pitkin hyllykköjä. Kaikkien kymmenien vuosien takaisten muistojen ei tarvitse olla jatkuvasti esillä hyllyköissä.

Taidankin alkaa äkkiseltään hahmottamaan nyt sellaisia asioita, joista meille tulee kyllä kinaa. Äitini ei taida ymmärtää, että eletyn elämän ei tarvitse olla esillä joka paikassa, ja tavaroita voi laittaa kaappiinkin säilytykseen. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan näkyvillä, kun niitä ei kuitenkaan käytä tai tarvitse. Kyse ei ole hamstraamisesta, vaan eri tavalla ajattelemisesta, näin keittiöpsykologilla pohtien. Joidenkin muistojen kuuluukin haihtua pois jollekin tasolle, eikä olla muistuttamassa asioista jokapäiväisessä elämässä. Sellainenhan aiheuttaisi masennusta.

Kiinnostuksen kohteiden on muututtava

Linnut kiinnostavat minua suuresti. Täytyy kyllä miettiä mitä oikeasti haluan tehdä, jotta saan sisältöä tänne kirjoitettavaksi ympäri vuoden. Huonekasvitkin taitavat heittää henkensä, enkä saanut ottaa niitä läheskään kaikkia tänne talolle mukaan. Tuolla ne nyt kärsivät pihalla, osa kuolemispisteessä, osa ihan ookoo.

Yritän pitää firmani pystyssä, jos saan siihenkään lupaa. Sekin on hieman vielä niin sanotusti odotuslistalla. Tämä on kuitenkin myös, ja ennen kaikkea äitini koti. Perin kuitenkin isäni kuoltua talosta puolet, joten pitäisi tässä minunkin elämää hieman huomioida, jos mielii, että olen täällä pyyteettömästi äitiäni avustamassa. Olen kuitenkin joutunut luopumaan 30 vuoden ajan rakentamastani elämästä tämän takia, eikä se ole ollut kovinkaan helppo homma. Kyse on kuitenkin äitini hyvinvoinnista, niin minulla ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja kuin tämä.

Hermot toisinaan koetuksella

Hermot ovat jatkuvasti kireällä kun taloudessa asustelee (kaikella rakkaudella) jääräpäinen 75-vuotias ihminen, joka ei piittaa ohjeista ja tekee kaiken oman pään mukaan. Suoratoistopalvelut ovat täynnä vaikkapa puutarha-aiheisia ohjelmia, joista voisi oppia yhtä sun toista kasvien hoidosta, ja kuinka asioita tulisi pihalla tehdä. Mutta kun ei vaan kiinnosta niin sitten ei. Sen verran piha kiinnostaa kuitenkin, että mennään tekemään sitten typeryyksiä sinne, joita minä saan sitten jälkikäteen korjailla.

Pihan rikkaruoho gate

Tällaisista asioista esimerkkinä rikkaruohojen kitkeminen. Tai ongelma on varsinaisesti siinä, kun niitä ei kitketä, vaan ne pätkäistään ja jätetään juuret ja siemenvarret ja -kodat sinne kasvupaikalle. Eli rikkaruohojen juuret vain vahvistuvat ja lisäksi niiden siemeniä vielä levitetään siihen ympärille lisää. Ymmärrän, että halutaan tehdä jotain, ei siinä mitään. Mutta kun yritin kertoa kuinka se homma tulisi tehdä, ja siltikin tehtiin asiat oman pään mukaan. Tästä aiheutui minulle todella paljon ylimääräistä työtä, niin kuin tässä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi hoidettavaa! Kaikki tällainen asioiden korjailu on tärkeistä tekemisistä pois, ja se on henkisesti todella uuvuttavaa.

Olkoon mistä asiasta kyse tahansa, oletan, että minua autetaan asioissa eikä hutiloida, ja siirretä ongelmaa vaan myöhemmäksi, joka on todennäköisesti jo siinä vaiheessa työläämpi hoitaa.

Tulin myöhään illalla kotiin ja huomasin, että ojanpientareelta oli käyty pätkimässä rikkaruohot lyhyemmiksi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin mennä nyppimään rikkaruohot sieltä pois ennen sadetta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kun ei usko minun sanomisiani, eikä oteta mistään selvää. Mutta tällaista tämä sitten kai tulee olemaan. Pyysin kuitenkin, että ei menisi tekemään sitä hommaa kun ne lähtevät niin nätisti vetämällä sieltä toistaiseksi ylös. Nyt oli vaikea erottaa missä niitä kasvoi, koska kukkavarret oli pätkitty. En varmaankaan saanut tämän takia lähellekään kaikkia sieltä pois. Enkä myöskään jaksanut käydä koko tienpiennarta läpi. Eli rikkaruohot jäivät osittain nyt sinne.

Saas nähdä mikä sota tulee siitä kun aion jossain vaiheessa aloittaa ylimääräisten puiden poistamisen pensasaidasta. Aloitin nimittäin eräs päivä juhannuksen jälkeen poistamaan sieltä pensasaidan seasta kuolleita runkoja. Ne ovat todella rumia siellä seassa, eikä niistä ole siellä mitään hyötyä. Päinvastoin, ne ovat huono juttu. Aitaan ilmestyi tästä syystä reikä, joka ei ole mitenkään esteettinen. Mutta minkäs teet.

Olen aloittanut täällä pihalla näiden kuolleiden oksien poistamisen jo monta vuotta sitten, mutta en vain ole jaksanut tulla tänne niitä jatkuvasti hoitamaan. Isänikään ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan, kun siitä aikoinaan mainitsin. Keväällä ja syksyllä kuolleita oksia ja runkoja ei näe, joten homma on hoidettava kesällä lehtien aikaan. Olen yrittänyt psyykata itseäni jättämään joitain orapihlajan karkulaisia kasvamaan sinne sun tänne, että voin tarvittaessa siirtää niitä aukkoihin kasvamaan, tavallaan paikaksi. Toivottavasti äiti ei käy pätkimässä niitä sillä aikaa.

Pensasaidan vieressä kasvoi myös tammi. Sen taidan siirtää oman pihan puolelle, koska se voisi olla sellainen puu, minkä pihaan haluaakin. Pitää käydä aitaa tarkemmin läpi, että saisin otettua suurimman mahdollisen taimen. Mutta nyt alkaa taas kurjemmat kelit. En tiedä riittääkö minulla rahkeet moiseen tällä hetkellä, kun pitäisi sisätilatkin saada toimivaksi. Yritän nimittäin tällä hetkellä kerätä motivaatiota oman huoneeni järkkäilyyn, koska serkku on tulossa tällä kertaa tänne talolle kylään. Uskokaa tai älkää, mutta täällä on huomattavasti vähemmän tilaa vieraille mitä edellisessä kodissani oli. Varsinkin siksi, kun en ole saanut muuttotavaroitani vielä laitettua mihinkään. Ne ovat vielä laatikoissa lukuun ottamatta joitain vaatteita ja toimistotarvikkeita. Talon toinen asukki ei nimittäin tee minkäänlaista elettä tai aloitetta siivotakseen, tai auttaakseen minua setvimään vanhoja tavaroitaan talossa. Roskakori kutsuu aika montaakin rikkinäistä tavaraa ja vaatetta.

Asiat järjestykseen

Keskityn yleisesti ottaen kesällä ennemminkin, pihan ja puutarhan hoitamiseen. Ja jos jotain korjattavaa jossakin on, mitä voin tehdä, niin teen sen. Tämä alkaa jo nyt vaikuttaa siltä, että tästä tulee loppuelämän projekti. Talvella varmaankin kuvailen harvemmin ulkosalla, mutta teen senkin edestä käsitöitä sisällä ollessa. Lisäksi lintujen talviruokintapaikkaa voi tarkkailla sisältä käsin.

Pihalle on hommattava heinäkuun aikana myös toinen kompostori puutarhajätteitä varten. Nykyinen on hieman epäkäytännöllinen ja siitä puuttuu kiinnikkeitä. Se pitäisi myös siirtää toiseen kohtaan tonttia. Olen hieman tutkaillut mitä naapurit ovat tehneet, ja oli tarkoitus siirtää kompostori rajanaapurin kanssa samaan alueeseen tontin nurkkaukseen. Siinä kasvaa meidän puolella tällä hetkellä kaksi korkeaa tuijaa. En tiedä mitä tuijia ne ovat, mutta rungot ovat liki toisiaan ja molemmat tuijat ovat korkeita. Näiden korkeiden tuijien alle on tarkoitus tehdä kompostointialue, niin ne eivät näkyisi sitten pihamaalle.

Tuijien alueelta on myös kaivettava matala tuija ylös, joka on ihan kitukasvuinen. En tiedä mikä tuija sekään on, vai onko se tuivio, mutta se ei viihdy yhtään siinä. Pitää kokeilla istuttaa se vielä vaikkapa kukkaruukkuun. Olen harkinnut toisen tuijan istuttamista pikkutuijan tilalle. Pitää löytää samanlainen tuija, mitä olen siihen viereenkin istuttanut. Tämä voi toki olla haastavaa, mutta tutkiskellaan asiaa hetki, ja ei kun ostoksille, kun sopiva löytyy.

Nyt on ollut liian pitkä aika siitä kun olen viimeeksi kirjoittanut, niin asioita olisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavana. Pitää kertoa niistä sitten joku toinen kerta. Tosiaankin serkkuni tulee lomailemaan tänne ihan tuona tuokiona, niin en välttämättä kirjoittele hänen kyläilynsä aikana tänne mitään.

Olen vaihtanut Instagram-profiilini nimen @minttukujalla, eli siitä minut nyt sitten jatkossa tunnistaa. Muutan Facebook-sivun profiilin myös Minttukujalla-nimiseksi. Vanha blogi jää olemaan internettiin sellaisenaan kuin se on lukuunottamatta kauppaosaa. Se siirtyy kokonaisuudessaan tänne.

Tervetuloa lueskelemaan uuden paikan juttuja tänne uuteen blogiin!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net