taajamapiha

Loppukesän hommelit ja omenakaaos

Minna G. / 23.8.2026 / kesä 2026, omakotitalo, omenat, puutarha, taajamapiha

Nyt menee kyllä täpärälle jotkut kesäksi suunnitellut hommat, että ehtiikö niitä tehdä ennen syksyä. Koko kesä on ollut lähtökohtaisesti melkein syksyinen, jos näin voi sanoa. Ja koko ajan tulee asioita lisää mitä pitäisi hoitaa. Tälläkin hetkellä on järjetön omenahässäkkä, kun parin viikon sisällä on tullut varmaankin puolet puun omenista alas. En ehdi kerätä niitä maasta mitenkään ja viedä huonoja omppuja pois. Kaikkea tätä hankaloittaa oikeaan käsivarteen ilmaantunut tenniskyynärpää, mikä ei ota rauhoittuakseen nyt ollenkaan. Harkitsen jo kortisonipiikin ottamista.

Pari viikkoa sitten viikonloppu meni paikallisella festarilla. Olin mukana myös talkoohommissa. Siitä nyt sitten kait hieman kärsitään tätä tenniskyynärpäätä. Olen yrittänyt parhaani mukaan leppuuttaa kättä, mutta ei se nyt taida riittää. Pitää hieman miettiä mitä sitten pihalla oikein tekisi. Omenat on kerättävä, siitä ei pääse mihinkään. Onneksi tästä suht läheltä löytyy kaupungin järjestämä omppujenkeräyspiste, eikä niitä tarvitse itse yrittää hävittää biojätteiden kautta. Sehän ei olisi edes mahdollista tällaisten omenamäärien kanssa. Olen nyt vienyt kaksi autolastillista omenia keräyspisteelle, ja niitä on ollut melkein 200 litraa. Vielä on paljon kerättävää. Hyvät omenat menevät omaan käyttöön.

Omenien kanssa meinasi tulla oikein kiire. Naakat nimittäin meinaavat popsia omenasadon suoraan puusta. En tiedä mitä ihmettä voisin tehdä asialle. Pitää kait istua paljon enemmän kuistilla ja toimia linnunpelättimenä. Harmi kun juuri nyt on koleita kelejä, niin ei meinaa tareta olla ulkosalla, ainakaan istuskelemassa. Omenat on pakko kerätä puun alta pois, niin onhan siellä sinällään tekemistä. Jääköhän niitä iteselle yhtään? Annoin tuttavalleni jo kaksi kassillista omenia, niin kuin joka vuosi olen antanut. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei isäni ollut täällä niitä keräämässä hänelle. Tästä tulee hieman haikeakin mieli. Omenarumba oli isän juttuja. Nyt kun isää ei enää ole, homma siirtyi minulle. Näinköhän selviän siitä niin hyvin kuin isä?

Omenien keruu täytyisi todellakin aloittaa nyt eikä huomenna, koska illaksi oli ennustettu myrskyä. Eiköhän loputkin omenat tule sitten viimeistään siinä alas. Nyt olisi hyvää aikaa parisen tuntia keräillä omppuja ja lähteä viemään niitä keräyspisteelle, joka sulkeutuu lauantaisin kello 15. Ei kun tuumasta toimeen.

Paria tuntia myöhemmin, omenat oli kerätty astioihin, mitä nyt niille oli varattuna, ja sain onneksi vietyä ne myös pois. Piti hätistellä aika paljon ampiaisia, ettei niitä tule autoon mukaan.

Myrskyn jälkeisenä aamuna omenatilanne näytti tältä. Olisi pitänyt jaksaa kerätä vielä ne loputkin huonot omenat katoksen alle odottelemaan pois viemistä, mutta ne nyt jäivät puun alle, kun minulta loppuivat voimat. Omenia oli tullut alas myrkyisän yön aikana jonkin verran. Sunnuntaina pitäisi sataa vettä koko päivän, eikä sellaisella kelillä ei ole mitään asiaa mennä keräämään omenia.

Takakuistikin oli saanut myräkässä hieman siipeensä. Tavaroita oli lentänyt pöydältä lattialle, ja yksi kaunis savimaljakkokin oli siitä syystä hajonnut. Pääsen siis korjailemaan takakuistiakin sen verran, että nuo valot pitänee viritellä äidille tuonne jotenkin takaisin – ja ehkäpä hieman siistimminkin.

Olisi mukavaa jos saisi kuistin viriteltyä säältä suojaan.

Pitäisi saada itsensä aktivoitua siivoamaan loputkin tavarat pihalta pois ja laittamaan niitä järkeviin paikkoihin säilytykseen. Pihakeinun pehmusteetkin ovat olleet koko kesän tuolla tavalla niin kuin kuvasta näkyy, ja harakat ovat käyneet sekä paskomassa että nokkimassa niitä. En tiedä onko tuossa pinkassa yhtään ehjää pehmustetta, mutta olen vakaasti sitä mieltä, että nuo pitää heittää vaan pois, ja ostaa uudet tilalle. Jos niitä saisi nyt vaikka alennushinnoilla, kun kesäkin on melkein ohi. Säilyttää niitä sitten tulevana kesänä vähän paremmin, vaikkapa linnuilta ja säältä suojassa.

Ainoa paikka pihalla missä olen oleskellut, on pestävä. Harakat ovat paskoneet senkin. Tekisi mieli itkeä ja huutaa, mutta mitä se hyödyttäisi?

Huligaaniharakat rällästävät nyt joka paikassa pihalla, mutta ei niitä saisi kait sieltä poiskaan häätää. Eräskin aamu heräsin kuuden pintaan, kun yksi oli laskeutunut huoneeni ikkunalaudalle, ja alkoi nokkia sitä. Jos voisin viettää enemmän aikaa pihalla, niin nekin varmaan kaikkoaisivat. Alkaa vähän huolestuttaa. Jospa niistä tulee kauhea riesa koko loppuvuodeksi.

Harakat käyvät tepastelemassa etupihan kaiteella ja nokkimassa tavaroita. Kaiteen päällislauta on jo siinä kunnossa, että se on uusittava.

Tulevan viikon pihahommat

Tulevalla viikolla pitäisi olla hieman kuivemmat kelit, jotenka silloin olisi hyvää aikaa laittaa pihaa vielä kuntoon. Talossa olisi tosin sisähommiakin, mutta niitä voi sitten tehdä kun ei muuta pysty tekemään. Nämä pienet pihatyöt pitäisi saada syksyksi tehtyä, ettei hommat mene ihan pieleen. En ole suunnitellut kuitenkaan mitään suurta.

Pari tuijaa kepin osoittamaan paikkaan, ja kompostorit saa piilotettua näkyvistä pois.

Puiden katveessa on sopiva paikka perustaa kompostointialue pihajätteille.

Kompostointinurkkaus oli tarkoitus tehdä jo viime kesänä. Nykyinen pihakompostori on todella huonossa paikassa, eikä se tosiaankaan kaunista pihaa. Oli isän kanssa aikoinaan puhetta, että sen siirtäisi nurkkaukseen puiden katveeseen. Näin onkin tarkoitus tehdä. Nurkkauksessa ei kuitenkaan liikuskele kukaan, ja kaiken tällaisen saisi nätisti piilotettua pihalle, kunhan viitsii nähdä hieman vaivaa. Tarkoitus on istuttaa unkarinsyreenin ja pilarituijan väliin kaksi Brabant-tuijaa, jotka ovat jo ostettuina. En vain saanut viime viikolla kaivettua niille monttuja tuohon väliin, kun lapio ei mennyt maasta läpi. Täytyy etsiä perunakuokka jostain. Sellainenkin löytyy kun olen aikojen saatossa keräillyt talolle kaikenlaista tarpeellista puutarhatavaraa.

Tuijien katveessa kasvaa myös orapihlajan taimia, joita voi käyttää pensasaidan aukkojen tukkimiseen.

Vanha pihakompostori on ruma kuin hitto ja sen voi piilottaa tontin nurkkaukseen puiden katveeseen. Uusi kompostori odottelee vielä paketissa kasaamistaan.

Yritän saada vielä aikaiseksi muokata sivupihaa tämän kesän aikana. Äidin kanssa tultiin keväällä siihen tulokseen, ettemme tarvitse enempää kuin yhden mustaviinimarjapensaan. Lahjoitimme muut kolme pensasta pois, ja yhdestä sai vielä jakotaimenkin tuttavalle vietäväksi Kajaaniin. Kaivoin hänelle pihalta kaiken kaikkiaan kaksi mustaherukkapensasta ja kaksi punaherukkapensasta. Tarkoituksena on vielä kaivaa keltaisen merkin kohdalta vadelmat ylös ja vihreän merkin kohdalta liuskekivilaatat esiin. Aion siirtää mattotelineen talveksi näiden pensaiden viereen, jos sitä tarvitsee jossain vaiheessa johonkin. Harkitsin vakavasti myös lehtipuhaltimen hankkimista, millä saisi kätevästi puhallettua mahdollisia lumia parkkipaikalta pois.

Ruskeiden merkkien kohdalla on pensaat. Oikealla puolella vadelma, vasemmalla mustaherukka.

Jottei tule sellainen käsitys etten saa mitään aikaiseksi, niin takapihan kuistin askelma on nyt tehty loppuun. Mainitsin aiemmassa blogipostauksessa (artikkeliin), että askelman välistä kasvoi nurmikkoa, niin päätin purkaa sen ja tehdä uudelleen. Sen alta kuitenkin paljastui vielä jotain muuta, mikä sitten hieman vaikeuttikin tekemisiä. Nurmikon alle oli jätetty puinen pihalaatta, joka oli lahonnut aika pahasti. Sen alla oli vielä betonisia laattoja kolme kappaletta. Noniin. Homma sitten repesikin toisenlaisiin mittoihin… aloin jo salaa toivoa, että pihalta löytyisi koko oleskelualueen kokoinen betoninen laatoitus! Mutta, ei sieltä sentään sellaista löytynyt.

Piti ensiksi kaivaa aluetta niin paljon lisää, että sai tolkkua, että oliko sinne haudattu mitään muuta. No, onneksi ei ollut tämän enempää. Kävin hakemassa ison astiallisen hiekkasoraa, jota laitoin askelmien pohjalle. Säästin siis alkuperäisen puuaskelman, ja kiinnitin sen nurjalle puolelle viiraa. Tämä blokkaisi rikkaruohojen kasvun siihen kohtaan.

Lisäksi viritin viiraa myös betonilaattojen alle ja jätin laatat näkyviin. Lopputulos oli mielestäni ihan siisti, tai ainakin siistimpi mitä se oli ennen korjailuja.

Mutta vielä on tekemistä. Olen yrittänyt videokuvailla yhtä sun toista asiaa, mutta nekin välillä epäonnistuvat ihan tyystin. En tiedä tuleeko siitäkään mitään, mutta yritetään. Teen varmaankin jonkunlaisen koosteen tästä ensimmäisestä kesästä, mitä olen täällä talolla saanut viettää. Katsellaan mihin kaikkeen rahkeet riittävät.

Droneajelulla 20.8.2026 Immalan lietteen uimarannalla.

Pitäisi vielä opetella dronen käyttöä paremmin. Olen käynyt sillä lentämässä yhden kerran oman pihan ulkopuolella, ja se on hieman liian vähän. Lisää harjoitusta tarvitaan, koska siitä olisi hyötyä myös pihavideoissa. Lisäksi sen avulla voi katsella vaikkapa katon kuntoa. Pihan kartoittaminen yläpuolelta katsottuna olisi myös ihan tarpeellinen ja hyödyllinen asia. Muun muassa omenapuuta voisi tarkastella ylhäältä käsin, ja sen tilan näkisi huomattavasti paremmin kuin täältä maantasalta. Räystäätkin voisi tarkistaa… no, siinähän on jo vaikka ja mitä!

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa. Laitan lopuksi vielä kuvan eräältä iltakävelyltä kotiin mennessä. Meillä on vielä tällaiset kammottavat oranssit katuvalot kylällä. Saas nähdä milloinka nämä vaihdetaan uusiin LED-valoihin.

Iltaisin voi olla aika tunnelmallista kävellä kotikylän kaduilla, kun pimeäkin alkaa olla jo vähän aikaisemmin kuin keskellä kesää.

Kiitos kun luit!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Piha-asioita kuntoon vielä heinäkuun puolella

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 22.7.2026 / heinäkuu, Imatra, kotipiha, taajamapiha, uusi koti, vuoksenniska

Heinäkuu on jo ehtinyt yli puolen välin, ja jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole ehtinyt tehdä pihalla yhtään mitään. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ympäristöni on tällä hetkellä vain täyttä kaaosta. Sen setvimiseen kuluu tovi, jos toinenkin. Toivottavasti ei koko loppuelämää. Mutta ei auta luovuttaa. Pitää yrittää jaksaa, vaikka jaksaminen ja järki onkin vingutettu äärimmäiselle tasolle.

Aivoissa ei ole enää tilaa ajatella selkeästi tältä kaaokselta yhtään mitään, ja ylilyöntejä sattuu

Uusi elämä – uusi blogi

En halua korostaa liikaa edellisen Pääjäässä.com -blogin elämää täällä Minttukujalla. Haluan hidastaa kaikkea, koska saatan juurikin nyt olla loppuelämäni kodissa, jos asiat sujuvat hyvin. Pidän edelleenkin sisustamisjutuista, mutta minulla ei ole tässä äidin kanssa ollessa mitään mahdollisuuttakaan toteuttaa mitään omia visioita tai haaveita, joista voisin tänne kirjoittaa. Olemme niin erilaisia. Siinä suhteessa entinen elämä saa jäädä sinne edelliseen kotiin. Tai ainoa sisustuskohde tulee olemaan minun käyttöön annettu makuuhuone, jota aion jollain tapaa laittaa mieleisesksi. Se, milloinka tämä tapahtuu, on vielä arvoitus.

Etupihan petunia-amppeli — Kaunis petunia-amppeli etupihalla.

Toivon vain, että saisin siivota täältä kaiken romun näkyviltä pois. Meillä ei siinäkään suhteessa natsaa ajatusmaailma äidin kanssa. Minusta edesmenneiden kissojen vanhat ja rikkinäiset lelut eivät ole kivoja koriste-esineitä, joita pitää ripotella pitkin hyllykköjä. Kaikkien kymmenien vuosien takaisten muistojen ei tarvitse olla jatkuvasti esillä hyllyköissä.

Taidankin alkaa äkkiseltään hahmottamaan nyt sellaisia asioita, joista meille tulee kyllä kinaa. Äitini ei taida ymmärtää, että eletyn elämän ei tarvitse olla esillä joka paikassa, ja tavaroita voi laittaa kaappiinkin säilytykseen. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan näkyvillä, kun niitä ei kuitenkaan käytä tai tarvitse. Kyse ei ole hamstraamisesta, vaan eri tavalla ajattelemisesta, näin keittiöpsykologilla pohtien. Joidenkin muistojen kuuluukin haihtua pois jollekin tasolle, eikä olla muistuttamassa asioista jokapäiväisessä elämässä. Sellainenhan aiheuttaisi masennusta.

Kiinnostuksen kohteiden on muututtava

Linnut kiinnostavat minua suuresti. Täytyy kyllä miettiä mitä oikeasti haluan tehdä, jotta saan sisältöä tänne kirjoitettavaksi ympäri vuoden. Huonekasvitkin taitavat heittää henkensä, enkä saanut ottaa niitä läheskään kaikkia tänne talolle mukaan. Tuolla ne nyt kärsivät pihalla, osa kuolemispisteessä, osa ihan ookoo.

Yritän pitää firmani pystyssä, jos saan siihenkään lupaa. Sekin on hieman vielä niin sanotusti odotuslistalla. Tämä on kuitenkin myös, ja ennen kaikkea äitini koti. Perin kuitenkin isäni kuoltua talosta puolet, joten pitäisi tässä minunkin elämää hieman huomioida, jos mielii, että olen täällä pyyteettömästi äitiäni avustamassa. Olen kuitenkin joutunut luopumaan 30 vuoden ajan rakentamastani elämästä tämän takia, eikä se ole ollut kovinkaan helppo homma. Kyse on kuitenkin äitini hyvinvoinnista, niin minulla ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja kuin tämä.

Hermot toisinaan koetuksella

Hermot ovat jatkuvasti kireällä kun taloudessa asustelee (kaikella rakkaudella) jääräpäinen 75-vuotias ihminen, joka ei piittaa ohjeista ja tekee kaiken oman pään mukaan. Suoratoistopalvelut ovat täynnä vaikkapa puutarha-aiheisia ohjelmia, joista voisi oppia yhtä sun toista kasvien hoidosta, ja kuinka asioita tulisi pihalla tehdä. Mutta kun ei vaan kiinnosta niin sitten ei. Sen verran piha kiinnostaa kuitenkin, että mennään tekemään sitten typeryyksiä sinne, joita minä saan sitten jälkikäteen korjailla.

Pihan rikkaruoho gate

Tällaisista asioista esimerkkinä rikkaruohojen kitkeminen. Tai ongelma on varsinaisesti siinä, kun niitä ei kitketä, vaan ne pätkäistään ja jätetään juuret ja siemenvarret ja -kodat sinne kasvupaikalle. Eli rikkaruohojen juuret vain vahvistuvat ja lisäksi niiden siemeniä vielä levitetään siihen ympärille lisää. Ymmärrän, että halutaan tehdä jotain, ei siinä mitään. Mutta kun yritin kertoa kuinka se homma tulisi tehdä, ja siltikin tehtiin asiat oman pään mukaan. Tästä aiheutui minulle todella paljon ylimääräistä työtä, niin kuin tässä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi hoidettavaa! Kaikki tällainen asioiden korjailu on tärkeistä tekemisistä pois, ja se on henkisesti todella uuvuttavaa.

Olkoon mistä asiasta kyse tahansa, oletan, että minua autetaan asioissa eikä hutiloida, ja siirretä ongelmaa vaan myöhemmäksi, joka on todennäköisesti jo siinä vaiheessa työläämpi hoitaa.

Tulin myöhään illalla kotiin ja huomasin, että ojanpientareelta oli käyty pätkimässä rikkaruohot lyhyemmiksi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin mennä nyppimään rikkaruohot sieltä pois ennen sadetta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kun ei usko minun sanomisiani, eikä oteta mistään selvää. Mutta tällaista tämä sitten kai tulee olemaan. Pyysin kuitenkin, että ei menisi tekemään sitä hommaa kun ne lähtevät niin nätisti vetämällä sieltä toistaiseksi ylös. Nyt oli vaikea erottaa missä niitä kasvoi, koska kukkavarret oli pätkitty. En varmaankaan saanut tämän takia lähellekään kaikkia sieltä pois. Enkä myöskään jaksanut käydä koko tienpiennarta läpi. Eli rikkaruohot jäivät osittain nyt sinne.

Saas nähdä mikä sota tulee siitä kun aion jossain vaiheessa aloittaa ylimääräisten puiden poistamisen pensasaidasta. Aloitin nimittäin eräs päivä juhannuksen jälkeen poistamaan sieltä pensasaidan seasta kuolleita runkoja. Ne ovat todella rumia siellä seassa, eikä niistä ole siellä mitään hyötyä. Päinvastoin, ne ovat huono juttu. Aitaan ilmestyi tästä syystä reikä, joka ei ole mitenkään esteettinen. Mutta minkäs teet.

Olen aloittanut täällä pihalla näiden kuolleiden oksien poistamisen jo monta vuotta sitten, mutta en vain ole jaksanut tulla tänne niitä jatkuvasti hoitamaan. Isänikään ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan, kun siitä aikoinaan mainitsin. Keväällä ja syksyllä kuolleita oksia ja runkoja ei näe, joten homma on hoidettava kesällä lehtien aikaan. Olen yrittänyt psyykata itseäni jättämään joitain orapihlajan karkulaisia kasvamaan sinne sun tänne, että voin tarvittaessa siirtää niitä aukkoihin kasvamaan, tavallaan paikaksi. Toivottavasti äiti ei käy pätkimässä niitä sillä aikaa.

Takapihalla roipetta — Kuolleita orapihlajan oksia odottelee puutarhasäkissä niputettuina poisvientiä.

Pensasaidan vieressä kasvoi myös tammi. Sen taidan siirtää oman pihan puolelle, koska se voisi olla sellainen puu, minkä pihaan haluaakin. Pitää käydä aitaa tarkemmin läpi, että saisin otettua suurimman mahdollisen taimen. Mutta nyt alkaa taas kurjemmat kelit. En tiedä riittääkö minulla rahkeet moiseen tällä hetkellä, kun pitäisi sisätilatkin saada toimivaksi. Yritän nimittäin tällä hetkellä kerätä motivaatiota oman huoneeni järkkäilyyn, koska serkku on tulossa tällä kertaa tänne talolle kylään. Uskokaa tai älkää, mutta täällä on huomattavasti vähemmän tilaa vieraille mitä edellisessä kodissani oli. Varsinkin siksi, kun en ole saanut muuttotavaroitani vielä laitettua mihinkään. Ne ovat vielä laatikoissa lukuun ottamatta joitain vaatteita ja toimistotarvikkeita. Talon toinen asukki ei nimittäin tee minkäänlaista elettä tai aloitetta siivotakseen, tai auttaakseen minua setvimään vanhoja tavaroitaan talossa. Roskakori kutsuu aika montaakin rikkinäistä tavaraa ja vaatetta.

Asiat järjestykseen

Keskityn yleisesti ottaen kesällä ennemminkin, pihan ja puutarhan hoitamiseen. Ja jos jotain korjattavaa jossakin on, mitä voin tehdä, niin teen sen. Tämä alkaa jo nyt vaikuttaa siltä, että tästä tulee loppuelämän projekti. Talvella varmaankin kuvailen harvemmin ulkosalla, mutta teen senkin edestä käsitöitä sisällä ollessa. Lisäksi lintujen talviruokintapaikkaa voi tarkkailla sisältä käsin.

Pihalle on hommattava heinäkuun aikana myös toinen kompostori puutarhajätteitä varten. Nykyinen on hieman epäkäytännöllinen ja siitä puuttuu kiinnikkeitä. Se pitäisi myös siirtää toiseen kohtaan tonttia. Olen hieman tutkaillut mitä naapurit ovat tehneet, ja oli tarkoitus siirtää kompostori rajanaapurin kanssa samaan alueeseen tontin nurkkaukseen. Siinä kasvaa meidän puolella tällä hetkellä kaksi korkeaa tuijaa. En tiedä mitä tuijia ne ovat, mutta rungot ovat liki toisiaan ja molemmat tuijat ovat korkeita. Näiden korkeiden tuijien alle on tarkoitus tehdä kompostointialue, niin ne eivät näkyisi sitten pihamaalle.

Vanhan kompostorin kylkeen on istutettu lipstikka.

Tuijien alueelta on myös kaivettava matala tuija ylös, joka on ihan kitukasvuinen. En tiedä mikä tuija sekään on, vai onko se tuivio, mutta se ei viihdy yhtään siinä. Pitää kokeilla istuttaa se vielä vaikkapa kukkaruukkuun. Olen harkinnut toisen tuijan istuttamista pikkutuijan tilalle. Pitää löytää samanlainen tuija, mitä olen siihen viereenkin istuttanut. Tämä voi toki olla haastavaa, mutta tutkiskellaan asiaa hetki, ja ei kun ostoksille, kun sopiva löytyy.

Kompostorin paikka pihalla — Kompostorin paikka piilossa pihan kulmauksessa.

Nyt on ollut liian pitkä aika siitä kun olen viimeeksi kirjoittanut, niin asioita olisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavana. Pitää kertoa niistä sitten joku toinen kerta. Tosiaankin serkkuni tulee lomailemaan tänne ihan tuona tuokiona, niin en välttämättä kirjoittele hänen kyläilynsä aikana tänne mitään.

Olen vaihtanut Instagram-profiilini nimen @minttukujalla, eli siitä minut nyt sitten jatkossa tunnistaa. Muutan Facebook-sivun profiilin myös Minttukujalla-nimiseksi. Vanha blogi jää olemaan internettiin sellaisenaan kuin se on lukuunottamatta kauppaosaa. Se siirtyy kokonaisuudessaan tänne.

Tervetuloa lueskelemaan uuden paikan juttuja tänne uuteen blogiin!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net