Kotipiha 860m2

Jaksaa vaikka ei jaksaisikaan

Minna G. / 3.8.2026 / nurmikko, omakotitalo, omenapuu, puutarha, takapiha

Jos ei jaksa ni koita vaan jaksaa, sanoi Niilo22 eräällä videollaan. Noh, näihän se menee. On ollut jaksaminen itselläkin aikamoisessa alavireessä jonkun aikaa, mutta niin sitä tulee vaan robottimaisesti tehtyä yhtä sun toista, kun on pakko.

Istuin takakuistilla lepyyttämässä jalkojani kun yritin ajaa nurmikkoa. Se ei ollut päässyt kammottavan pitkäksi, mutta madalsin siitä terää leikkuta varten. Terä on ollut tähän asti korkeimmassa asennossa, ja laitoin sen nyt seuraavaan pykälään. Yritin alintakin pykälää, mutta laite tukehtui heti ensimetreillä. On ollut niin sateista koko kesän, että nurmikko on kuin pesusientä. Mutta nurtsi pitää vaan ajaa. Tuona hetkenä se on todella rankkaa puuhaa ja myös aikaa vievää. Kun vaihdoin akkua, jouduin pistämään leikkurin hetkeksi sivuun, että sen moottori jäähtyy. Se käy erittäin kovilla, jos nurmikko on märkää. Tähän menisi varmasti koko päivä, kun piti odotella välillä akun latausta, vaikka onkin kaksi akkua.

Takapihalla nurmikkoa leikattu osittain.

Olin tehnyt lauantaille hieman suunnitelmia. Pitäisi saada aikaiseksi viritellä tontin nurkkaukseen kompostointipiste. Tämä tarkoittaisi sitä, että pitäisi kasata Puuilosta hankittu kompostori ja laittaa se paikoilleen. Olin myös hommannut kaksi Brabant-tuijaa näköesteeksi, ettei kompostointialue näy pihalle. Tämä oli tarkoitus tehdä jo viikko sitten, mutta kun ei vaan saanut aikaiseksi. Oli tulossa suht lämmin päivä, +26 ªC ja ilma oli aika kosteaa. Edellisenä yönä satoi vettä ja ukkosti. Ei siinä muu auttanut kuin aloittaa nurmikonleikkuu.

Kerkesin sentään ajaamaan noin kymmenen minuuttia kunnes leikkuri hyytyi taas. Kyllä alkoi vituttaa koko akkukäyttöinen leikkuri! Teki mieli lähteä ostamaan halpa bensakäyttöinen leikkuri, että saisi tehtyä pihalla yhtään mitään edes puoleen väliin saakka. Hermohan siinä menei, niin kuin tarinastani voisi päätellä.

Akkukin kuumenee niin paljon, että leikkuria pitää jäähdyttää hetki, koska se lakkaa toimimasta.

Pihakasvien ja kukkasten kuulumisia

Kevennetään hieman aihepiiriä, koska on tässä ollut mukaviakin asioita, joita on saanut seurata. Pelkäsin esimerkiksi, että kukkapenkki tulisi olemaan ihan karmean näköinen koko kesän, mutta toisin kävi. Kyllä ne sitkeät perennat sieltä vaan nousivat kukkimaan ajallaan. Onhan niissä vielä paljon tekemistä, mutta pitäisi jaksaa tehdä asioita. En ole pitänyt näitä prioriteetiltaan korkealla tasolla, vaan ajattelen, että kyllä ne siellä pärjäävät. En oikein tiedä, pitäisikö koko kukkapenkki niin sanotusti purkaa. Ottaisi siitä vain tiettyjä perennoja, ja istuttaisi niitä sillä tavoin, että ne olisi vähän niin kun ripoteltu tänne ympäriinsä. Ei olisi sitten niin kauhean vaikea tuo hoitaminen. Kitkeminenkin helpottuisi saletisti. Pitää miettiä asiaa, koska niitähän voisi siirrellä nyt jo syksyllä paikoilleen. On tässä yhdelle ihmiselle aika paljon puuhaa! Mutta pitäisi vaan jaksaa…

Tarha-alpi (keltainen) ja ukonkello (valkoinen) voisivat jäädä kasvamaan johonkin toiseen kohtaa pihaa.

En tiedä miten kotkansiipisaniainen voisi viihtyä toisessa kohtaa pihamaata myös, koska tässä terassin kaiteen vieressä se viihtyy todella hyvin. Takakuistille paistaa aamupäivällä vielä aurinko, ennen kuin se siirtyy talon toiselle puolelle. Se kukkii joka vuosi.

Tällä kertaa nauhukset saivat kasvaa. Äitini oli edellisenä kesänä vahingossa katkonut näistä varret, kun luuli niitä rikkaruohoiksi ja sitä edellisenä kesänä taisi ajaa ruohonleikkurilla yli. Hieman syletti asia, mutta minkäs teet kun on mitä on. Ei ole hirveästi tänä vuonna tarvinnut äitiä opastaa pihahommissa, kun hän on istunut melkein koko kesän sisällä. Tai enhän ole ehtinyt juuri opastaa muulloinkaan, kun hän on mennyt tekemään vain asioita kysymättä mitään. Olen saanut monet itkupotkuraivarit tämän pihan takia tässä vuosien saatossa. Milloin on kaivettu yrtit maasta ja milloin revitty perennat irti. Minun pitäisi laittaa ostamani persilijaruukku johonkin kasvamaan. Toivottavasti se saa olla rauhassa.

Nauhuksilla on yleensä näyttävät lehdet. Pitäisi vaan nyppiä rikkaruohot ympäriltä pois, että ne pääsisivät oikeuksiinsa.

Pidän tästä kukasta myös. Se on tullut jostain ihme paikasta kukkapenkkiin kasvamaan, mutta olkoon siinä. Saatan yrittää siirtää myös toiseen paikkaan. En ole kasvatellut näitä aikaisemmin, niin saas nähdä miten onnistuu.

Rohtosuopayrtti, eli saippuakukka. (Lähde: Google Lens)

Meillä kävi pensasaidan leikkaaja parisen viikkoa sitten. En ehtinyt sanoa hänelle, että voin hoitaa itse talon pihalla olevat agervopensaat, niin siinä kävi nyt sitten niin, että hän muotoili niitä vähän uuteen uskoon. Ilmeisesti äitini oli antanut hänelle käskyn tehdä näin. Noh, pensaat ovat sitten loppuvuoden ihan karmean näköisiä, kun niistä lähti uloin kerros lehtiä pois. Näiden kanssa saa tapella joka vuosi. Ei meinaa jaksaa enää tällaista. Angervot ovat ihan järkyttävän näköisiä koko loppukesän, kun niitä ei leikata oikein. Pitäisi jaksaa leikata kaikki alas ihan suosiolla ja kaivaa tuosta terassin vierestä tuon kuvassa olevan pensaan pois. Karmea pensasprojekti odottelee myös etupihan puolella, jossa on sähkökeskus. Siinä on samaa pensasta. Karsiminen on pakko tehdä että sähkökaapille pääsee.

Näitä kultapiiskuja on joka helkutin paikka täynnä. En saa sitä millään hävitettyä pihalta. Nämäkin pitäisi nyhtää irti maasta. Oikean käden sormeni ovat vieläkin karmeassa kunnossa, ja niihin tulee helposti haavaumia. Kun käyn nyhtää jotain maasta irti, sormiin tulee lisää haavoja, ja ne alkavat vuotaa toisinaan verta. Pitäisi siis saada tähän hommaan apuja. Äiti ei jaksa näitä nyhtää, kun ei meinannut jaksaa nyppiä edes talon edustalla olleita, kevyesti maassa kasvavia rikkaruohojakaan.

Kultapiisku. Onko tämä haitallinen vieraslaji?

Ainakin pionilta voisi alkaa pikkuhiljaa leikkaamaan siemenkopat pois, niin ehkäpä se keräisi enemmän juuriinsa voimaa seuraavaa vuotta varten. Näin olen jostain lukenut, mutta en nyt ole ihan satavarma tästä, että pitääkö paikkaansa. Jos päätät kokeilla asiaa, niin ihan omalla vastuulla sitten. Itse aion tällä kertaa tehdä niin, ettei pionit ala välittömästi lakastuttamaan kaikkia lehtiään. Kokeilen myös tehdä osalla siperiankurjenmiekkoja näin.

Pionit lakosivat tänä vuonna ihan maahan sateiden takia. Unohdin taas vaihteeksi tehdä niille tarpeeksi korkeat tuet. Sellaisen voisi tehdä vaikkapa fillarin pyörän vanteesta. Spraymaalaa sen vaikka vihertäväksi, niin ei näkyisi lehtien lomasta lainkaan.

Jatkoin nurmikonleikkuuta, ja taashan se tyssäsi hetkeksi, kun piti tehdä ensiksi jotain muuta kunnes pääsisi jatkamaan. Nimittäin, omenapuu oli alkanut tiputtaa ylimääräisiä omppuja puusta, ja ne piti korjata ensin pois. Ei olisi järkeä jättää niitä leikkurin käsiteltäväksi. Olinkin ehtinyt kasaamaan niitä hieman alkuviikosta, mutta ne pitäisi nyt siirtää ämpäreihin poisvientiä varten. Meillä paikallinen hyötyjäteasema on järjestänyt keräysastian mihin omenat voi viedä.

Uusi päivä uudet kujeet

Vuorokausi sujahtikin taas seuraavalle puolelle. Jäi sitten edellisenä päivänä tekemättä se kompostointialue jota niin tarvitsisin. Oli aikomus tehdä se sunnuntaina, kun ei ollut niin kuuma päiväkään. Kellokin lähenteli jo iltapäivä kolmea, niin saatan vaikka jaksaa tehdä homman loppuun saakka, ennen kuin taas keksin jotain muuta aikaa vievää toimintaa. Mutta ensin piti kerätä omenapuun alta omenat, että pääsen ajamaan loput takapihan nurmikosta. Nurmikko oli nimittäin leikkaamatta juurikin vain omenapuun alta.

Kaksi tuntia myöhemmin…

Siinä kävi nyt sillä tavalla että en vieläkään tehnyt sitä mitä piti tehdä, vaan päätin kokeilla omenapuun leikkaamista tässä välissä. Tämä idea lähti tietenkin siitä, kun aloin kerätä tippuneita omenia puun alta poisviemistä varten. Ajatus sentään pysyi siinä siihen asti kunnes olin ladannut kaikki omenia varten takapihalle jemmatut astiat täyteen. Innostuin omenapuun leikkaamisesta niin paljon, että leikkelin sitä ihan urakalla. Jospa nyt olisi helpompaa leikata alta nurmikkoa, kun alle pääsee paremmin. Myös omppujen kerääminen oli helpompaa kun alla mahtuu liikkumaan. Tietty, ensin pitäisi jaksaa kerätä nuo leikatut oksat sieltä pois.

Pitäisi vielä jaksaa kerätä omenapuun oksat maasta pois ja silputa pienempiin pätkiin.

Aikani tutkailin puuta, ja voi sitä riemun rajaa, kun yht’äkkiä tajusin, mistä sitä puuta pitää leikata, ja mihinkä se kasvattaa seuraavat kukat. Toivottavasti olen nyt oikeassa asian suhteen. Pitää heti ottaa asia esiin ensi kesänä, kun kasvukausi alkaa taas, sikälis jos puu on enää hengissä. Nyt jos tai kun tajusin miten sitä leikataa, niin satoa voi myös manipuloida. Kuulostaa kamalalta, ja varmasti tämäkin menee vielä pieleen, mutta tästä on hyvä lähteä eteenpäin. Vielä kun pääsisin sinne puuhun leikkelemään kuolleita oksia pois.

Pitää tästä alkaa lopettelemaan ja etsiä jotain sapuskaa niin jaksaa taas seuraaviin puuhiin. Unohdan usein syödä kaikessa hökellyksessä, ja nälkä käy kurnimaan vatsaa jossain vaiheessa. Nyt on se aika, ja lopettelen tällä kertaa tähän. Hyvää alkavaa viikkoa!

Kiitos kun luit!

Piha-asioita kuntoon vielä heinäkuun puolella

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 22.7.2026 / heinäkuu, Imatra, kotipiha, taajamapiha, uusi koti, vuoksenniska

Heinäkuu on jo ehtinyt yli puolen välin, ja jotenkin minusta tuntuu siltä, etten ole ehtinyt tehdä pihalla yhtään mitään. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Ympäristöni on tällä hetkellä vain täyttä kaaosta. Sen setvimiseen kuluu tovi, jos toinenkin. Toivottavasti ei koko loppuelämää. Mutta ei auta luovuttaa. Pitää yrittää jaksaa, vaikka jaksaminen ja järki onkin vingutettu äärimmäiselle tasolle.

Aivoissa ei ole enää tilaa ajatella selkeästi tältä kaaokselta yhtään mitään, ja ylilyöntejä sattuu

Uusi elämä – uusi blogi

En halua korostaa liikaa edellisen Pääjäässä.com -blogin elämää täällä Minttukujalla. Haluan hidastaa kaikkea, koska saatan juurikin nyt olla loppuelämäni kodissa, jos asiat sujuvat hyvin. Pidän edelleenkin sisustamisjutuista, mutta minulla ei ole tässä äidin kanssa ollessa mitään mahdollisuuttakaan toteuttaa mitään omia visioita tai haaveita, joista voisin tänne kirjoittaa. Olemme niin erilaisia. Siinä suhteessa entinen elämä saa jäädä sinne edelliseen kotiin. Tai ainoa sisustuskohde tulee olemaan minun käyttöön annettu makuuhuone, jota aion jollain tapaa laittaa mieleisesksi. Se, milloinka tämä tapahtuu, on vielä arvoitus.

Etupihan petunia-amppeli — Kaunis petunia-amppeli etupihalla.

Toivon vain, että saisin siivota täältä kaiken romun näkyviltä pois. Meillä ei siinäkään suhteessa natsaa ajatusmaailma äidin kanssa. Minusta edesmenneiden kissojen vanhat ja rikkinäiset lelut eivät ole kivoja koriste-esineitä, joita pitää ripotella pitkin hyllykköjä. Kaikkien kymmenien vuosien takaisten muistojen ei tarvitse olla jatkuvasti esillä hyllyköissä.

Taidankin alkaa äkkiseltään hahmottamaan nyt sellaisia asioita, joista meille tulee kyllä kinaa. Äitini ei taida ymmärtää, että eletyn elämän ei tarvitse olla esillä joka paikassa, ja tavaroita voi laittaa kaappiinkin säilytykseen. Kaiken ei tarvitse olla koko ajan näkyvillä, kun niitä ei kuitenkaan käytä tai tarvitse. Kyse ei ole hamstraamisesta, vaan eri tavalla ajattelemisesta, näin keittiöpsykologilla pohtien. Joidenkin muistojen kuuluukin haihtua pois jollekin tasolle, eikä olla muistuttamassa asioista jokapäiväisessä elämässä. Sellainenhan aiheuttaisi masennusta.

Kiinnostuksen kohteiden on muututtava

Linnut kiinnostavat minua suuresti. Täytyy kyllä miettiä mitä oikeasti haluan tehdä, jotta saan sisältöä tänne kirjoitettavaksi ympäri vuoden. Huonekasvitkin taitavat heittää henkensä, enkä saanut ottaa niitä läheskään kaikkia tänne talolle mukaan. Tuolla ne nyt kärsivät pihalla, osa kuolemispisteessä, osa ihan ookoo.

Yritän pitää firmani pystyssä, jos saan siihenkään lupaa. Sekin on hieman vielä niin sanotusti odotuslistalla. Tämä on kuitenkin myös, ja ennen kaikkea äitini koti. Perin kuitenkin isäni kuoltua talosta puolet, joten pitäisi tässä minunkin elämää hieman huomioida, jos mielii, että olen täällä pyyteettömästi äitiäni avustamassa. Olen kuitenkin joutunut luopumaan 30 vuoden ajan rakentamastani elämästä tämän takia, eikä se ole ollut kovinkaan helppo homma. Kyse on kuitenkin äitini hyvinvoinnista, niin minulla ei ole oikeastaan muitakaan vaihtoehtoja kuin tämä.

Hermot toisinaan koetuksella

Hermot ovat jatkuvasti kireällä kun taloudessa asustelee (kaikella rakkaudella) jääräpäinen 75-vuotias ihminen, joka ei piittaa ohjeista ja tekee kaiken oman pään mukaan. Suoratoistopalvelut ovat täynnä vaikkapa puutarha-aiheisia ohjelmia, joista voisi oppia yhtä sun toista kasvien hoidosta, ja kuinka asioita tulisi pihalla tehdä. Mutta kun ei vaan kiinnosta niin sitten ei. Sen verran piha kiinnostaa kuitenkin, että mennään tekemään sitten typeryyksiä sinne, joita minä saan sitten jälkikäteen korjailla.

Pihan rikkaruoho gate

Tällaisista asioista esimerkkinä rikkaruohojen kitkeminen. Tai ongelma on varsinaisesti siinä, kun niitä ei kitketä, vaan ne pätkäistään ja jätetään juuret ja siemenvarret ja -kodat sinne kasvupaikalle. Eli rikkaruohojen juuret vain vahvistuvat ja lisäksi niiden siemeniä vielä levitetään siihen ympärille lisää. Ymmärrän, että halutaan tehdä jotain, ei siinä mitään. Mutta kun yritin kertoa kuinka se homma tulisi tehdä, ja siltikin tehtiin asiat oman pään mukaan. Tästä aiheutui minulle todella paljon ylimääräistä työtä, niin kuin tässä ei olisi muutenkin jo tarpeeksi hoidettavaa! Kaikki tällainen asioiden korjailu on tärkeistä tekemisistä pois, ja se on henkisesti todella uuvuttavaa.

Olkoon mistä asiasta kyse tahansa, oletan, että minua autetaan asioissa eikä hutiloida, ja siirretä ongelmaa vaan myöhemmäksi, joka on todennäköisesti jo siinä vaiheessa työläämpi hoitaa.

Tulin myöhään illalla kotiin ja huomasin, että ojanpientareelta oli käyty pätkimässä rikkaruohot lyhyemmiksi. Noh, ei siinä muu auttanut kuin mennä nyppimään rikkaruohot sieltä pois ennen sadetta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kun ei usko minun sanomisiani, eikä oteta mistään selvää. Mutta tällaista tämä sitten kai tulee olemaan. Pyysin kuitenkin, että ei menisi tekemään sitä hommaa kun ne lähtevät niin nätisti vetämällä sieltä toistaiseksi ylös. Nyt oli vaikea erottaa missä niitä kasvoi, koska kukkavarret oli pätkitty. En varmaankaan saanut tämän takia lähellekään kaikkia sieltä pois. Enkä myöskään jaksanut käydä koko tienpiennarta läpi. Eli rikkaruohot jäivät osittain nyt sinne.

Saas nähdä mikä sota tulee siitä kun aion jossain vaiheessa aloittaa ylimääräisten puiden poistamisen pensasaidasta. Aloitin nimittäin eräs päivä juhannuksen jälkeen poistamaan sieltä pensasaidan seasta kuolleita runkoja. Ne ovat todella rumia siellä seassa, eikä niistä ole siellä mitään hyötyä. Päinvastoin, ne ovat huono juttu. Aitaan ilmestyi tästä syystä reikä, joka ei ole mitenkään esteettinen. Mutta minkäs teet.

Olen aloittanut täällä pihalla näiden kuolleiden oksien poistamisen jo monta vuotta sitten, mutta en vain ole jaksanut tulla tänne niitä jatkuvasti hoitamaan. Isänikään ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan, kun siitä aikoinaan mainitsin. Keväällä ja syksyllä kuolleita oksia ja runkoja ei näe, joten homma on hoidettava kesällä lehtien aikaan. Olen yrittänyt psyykata itseäni jättämään joitain orapihlajan karkulaisia kasvamaan sinne sun tänne, että voin tarvittaessa siirtää niitä aukkoihin kasvamaan, tavallaan paikaksi. Toivottavasti äiti ei käy pätkimässä niitä sillä aikaa.

Takapihalla roipetta — Kuolleita orapihlajan oksia odottelee puutarhasäkissä niputettuina poisvientiä.

Pensasaidan vieressä kasvoi myös tammi. Sen taidan siirtää oman pihan puolelle, koska se voisi olla sellainen puu, minkä pihaan haluaakin. Pitää käydä aitaa tarkemmin läpi, että saisin otettua suurimman mahdollisen taimen. Mutta nyt alkaa taas kurjemmat kelit. En tiedä riittääkö minulla rahkeet moiseen tällä hetkellä, kun pitäisi sisätilatkin saada toimivaksi. Yritän nimittäin tällä hetkellä kerätä motivaatiota oman huoneeni järkkäilyyn, koska serkku on tulossa tällä kertaa tänne talolle kylään. Uskokaa tai älkää, mutta täällä on huomattavasti vähemmän tilaa vieraille mitä edellisessä kodissani oli. Varsinkin siksi, kun en ole saanut muuttotavaroitani vielä laitettua mihinkään. Ne ovat vielä laatikoissa lukuun ottamatta joitain vaatteita ja toimistotarvikkeita. Talon toinen asukki ei nimittäin tee minkäänlaista elettä tai aloitetta siivotakseen, tai auttaakseen minua setvimään vanhoja tavaroitaan talossa. Roskakori kutsuu aika montaakin rikkinäistä tavaraa ja vaatetta.

Asiat järjestykseen

Keskityn yleisesti ottaen kesällä ennemminkin, pihan ja puutarhan hoitamiseen. Ja jos jotain korjattavaa jossakin on, mitä voin tehdä, niin teen sen. Tämä alkaa jo nyt vaikuttaa siltä, että tästä tulee loppuelämän projekti. Talvella varmaankin kuvailen harvemmin ulkosalla, mutta teen senkin edestä käsitöitä sisällä ollessa. Lisäksi lintujen talviruokintapaikkaa voi tarkkailla sisältä käsin.

Pihalle on hommattava heinäkuun aikana myös toinen kompostori puutarhajätteitä varten. Nykyinen on hieman epäkäytännöllinen ja siitä puuttuu kiinnikkeitä. Se pitäisi myös siirtää toiseen kohtaan tonttia. Olen hieman tutkaillut mitä naapurit ovat tehneet, ja oli tarkoitus siirtää kompostori rajanaapurin kanssa samaan alueeseen tontin nurkkaukseen. Siinä kasvaa meidän puolella tällä hetkellä kaksi korkeaa tuijaa. En tiedä mitä tuijia ne ovat, mutta rungot ovat liki toisiaan ja molemmat tuijat ovat korkeita. Näiden korkeiden tuijien alle on tarkoitus tehdä kompostointialue, niin ne eivät näkyisi sitten pihamaalle.

Vanhan kompostorin kylkeen on istutettu lipstikka.

Tuijien alueelta on myös kaivettava matala tuija ylös, joka on ihan kitukasvuinen. En tiedä mikä tuija sekään on, vai onko se tuivio, mutta se ei viihdy yhtään siinä. Pitää kokeilla istuttaa se vielä vaikkapa kukkaruukkuun. Olen harkinnut toisen tuijan istuttamista pikkutuijan tilalle. Pitää löytää samanlainen tuija, mitä olen siihen viereenkin istuttanut. Tämä voi toki olla haastavaa, mutta tutkiskellaan asiaa hetki, ja ei kun ostoksille, kun sopiva löytyy.

Kompostorin paikka pihalla — Kompostorin paikka piilossa pihan kulmauksessa.

Nyt on ollut liian pitkä aika siitä kun olen viimeeksi kirjoittanut, niin asioita olisi vielä vaikka kuinka paljon kerrottavana. Pitää kertoa niistä sitten joku toinen kerta. Tosiaankin serkkuni tulee lomailemaan tänne ihan tuona tuokiona, niin en välttämättä kirjoittele hänen kyläilynsä aikana tänne mitään.

Olen vaihtanut Instagram-profiilini nimen @minttukujalla, eli siitä minut nyt sitten jatkossa tunnistaa. Muutan Facebook-sivun profiilin myös Minttukujalla-nimiseksi. Vanha blogi jää olemaan internettiin sellaisenaan kuin se on lukuunottamatta kauppaosaa. Se siirtyy kokonaisuudessaan tänne.

Tervetuloa lueskelemaan uuden paikan juttuja tänne uuteen blogiin!

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net