ruska

Jos syyskuu oli sateinen, niin samaa voi sanoa lokakuustakin, ainakin tähän puoleen väliin asti. Muutaman päivän oli upeaa, ja sitten se sade taas alkoi. Aika paljon saan tehdä itseni kanssa töitä, että saan ylipäätään mitään aikaiseksi. Onneksi valoa on tunnelin päässä, ja jotkut minua vaivanneet solmut ovat aukeamassa, niin ei siinä auta muuta kuin ryhtyä toimeen, kunhan säät sallivat. Nimittäin pihalle kipattu klapikuorma ei siirry ihan itsestään suojaan, ennen kuin olen ensiksi rakentanut sen suojan, jota aloitin kasaamaan parisen viikkoa sitten. Se jäi sateiden ja motivaation puutteen takia pahasti kesken.

Olen saanut ravata tuon tuosta Puuilossa hommaamassa yhtä sun toista näihin projekteihin. Kyllähän talolta löytyy ties mitä materiaalia ja tarviketta, mutta kuinka ehjiä ne sitten ovat, niin se on sitten toinen seikka. Esimerkiksi klapit oli pakko laittaa sateilta suojaan. Ei auttanut muuta kuin käydä ostamassa niitä varten uusi pressu. Autotalliin varastoidut olivat kuulemma mahdollisesti rikki. Miksi ne sitten ovat siellä autotallissa? Noh, se on taas hyvä kysymys sekin. Noh, onneksi Puuilo ei ole järin kallis paikka, ja sieltä saa melkein mitä vaan.

27.9. oli kaunis syyspäivä

Talolla on edelleen paljon pihaprojekteja. Otin itseäni niskasta kiinni 27.9. kun oli niin kaunis keli, ja päätin siistiä pihaa. Vielä jäi tekemätöntä hommaa, kun energiat kerta kaikkiaan loppuivat kesken. Touhusin pihalla kuitenkin jotain neljä tuntia. Oli tarkoitus mennä auringonlaskun aikoihin Immalan Lietteen rannalle tuijottelemaan täysikuuta. Se on kyllä ihan parasta ja visuaalisesti palkitsevaa hommaa!

Luumupuu pitäisi pystyä vielä huoltamaan tässä lokakuun aikana, kun siinä on vielä lehdetkin. Ehdin pätkimään siitä joitain oksia ennen kuin voimani loppuivat kesken. Lisäksi leikkelin sen juurelle kasvaneet kultapiiskut pois. Niitä on kylväytynyt vähän sinne sun tänne ympäri pihaa. Ne pitäisi kaikki saada pois. Tosin se on hyvä kasvi pörriäisille, että siinä mielessä en haluaisi niitä kokonaan hävittää tontilta. Lisäksi niiden onttoihin kuivuneisiin varsiin on saattanut mennä syksyn aikana hyödyllisiä ötököitä talvehtimaan. Sen puoleenkaan niitä ei pitäisi nyt leikata pois ennen talvea. Mutta ylipäätään pitäisi. En tunnista tätä pihalla kasvavaa kultapiiskua, että onko se juuri se kasvi, joka käsitetään haitalliseksi. Luulenpa vaan, että se on kanadanpiisku. Eli pois vaan. (Lue artikkeli asiasta)

Oli uskomatonta, että kimalaisia näkyi vielä tähän aikaan vuodesta. Ne taitavat olla kyllä hieman jo ehtoon puolella. Niitä oli kuitenkin tuona päivänä todella paljon liikenteessä, ja sainkin seurailla hetken niiden touhuilua asteripusikossa, joka on valloittanut kukkapenkin. Olen ympyröinyt edelliseen kuvaan kohdan, joka pitäisi myös käsitellä. Siinä kasvaa jotain violettilehtistä maanpeitekasvia, joka levittäytyy rajusti kohti taloa. Olin tunnistavani sen joksikin akankaaliksi. Leviäminen ei ole se ongelma, vaan että sen alla oleva maa tukehtuu eikä saa ilmaa, koska kasvusto on niin tiivistä, ja tänä vuonna myös märkää. Tämä ei ole hyvä asia. Sienet alkavat kasvaa siinä, ja lopulta sienirihmastot voivat tuhota koko maa-aineksen.

Kävin illemmalla kuuta tuijottamassa. Se on joka kerta todella upea. Tällä kertaa keli oli aivan mahtava, eikä tuullut lainkaan. Ihmettelin miksei paikalla ollut ketään muita kuin minä. Joku kävi koiransa kanssa piipahtamassa rannalla, mutta he eivät ilmeisesti huomanneet koko kuuta, ja jatkoivat matkaansa. Pitkään jatkuneiden sateiden takia en tohtinut istua penkille, joka löytyy rannalta. Se on tietysti puinen penkki, ja näemmä ottanut itseensä sateiden takia kosteutta. Olisi pitänyt olla jokin alusta mukana, että penkillä olisi voinut istuskella. Noh, kokeillaan sitten parin viikon päästä uudelleen, jos säät sallivat.

Lokakuun ensimmäinen viikko alkoi todella kauniissa säässä, ja kävin vielä uudelleen tuijottelemassa kuuta. Tällä kertaa piipahdin lintutornilla. Olin pari päivää jotenkin niin täpinöissäni tästä kuun näkymisestä ja kauniista kelistä, että olin unohtanut ottaa videoklippejä, jotka sopisivat tuleviin YouTube -videoihini. Noh, ei se auttanut muuta kun mennä vielä takaisin kuvaamaan.

Lokakuun alku

Kävin vielä pyörähtämässä lintutornilla ja Lietteen uimarannalla lokakuun vaihtuessa, koska tiesin, että seuraavana päivänä sataisi vettä. Tänä vuonna käyntini Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa jäi väliin. Kerroin toisessa kirjoittamassani blogissa, kuinka minulla on ollut tapana käydä useampana vuotena samassa paikassa samaan aikaan, ottamassa valokuva. On ollut hauskaa seurata mitenkä ruska kehittyy joka vuotena eri tavoin. Nyt tämä systemaattinen tapa katkesi, kun sattui sateinen päivä kohdalle. Menin siis edellisenä päivänä haikein mielin Lietteen uimarannalla vielä käymään, kun sinne ehdin.

Kävin sukulaisia moikkaamassa lauantaina alkuillasta. Heidän navetan koko seinä oli vuorattuna upealla villiviinin ruskalla. Meinasin lentää selälleen kun näin tämän, vaikka onhan se miltei joka syksy tällainen. Mutta jotenkin tänä vuonna se oli erityisen upea.

Lisäksi sain nauttia koirien rapsuttelusta. Serkkuni oli tullut käymään kotonaan, ja heillä oli kaksi aivan uskomattoman ihanaa labbista (labradorinnoutaja). Rapsutukset kelpasivat erittäin hyvin, ja ruskeata koiraa saikin sitten olla rapsuttamassa miltei koko ajan. Mutta sehän oli vaan kivaa. Pidän koirista.

Käyskentelen yleensä pitkin pihamaata, jos sää sellaista sallii. En myöskään uskalla mennä pimeään aikaan ulos kävelehtimään. Seudullahan on ties mitä petoeläimiä – karhuja, ilveksiä ja susia nyt ainakin. Otin tällä kertaa mukaan toisen koiran, kun se oli niin halukas lähtemään ulos kanssani. Jossain vaiheessa se meni portaille oven eteen makoilemaan ikään kuin vahtimaan talon sisäänkäyntiä. Siihenhän se sopi oikein mukavasti.

Kotiin tullessa kävin tankkaamassa autoa. Siis ei ole todellista minkä hintaista bensaa tänä päivänä oikein on! Ei varmasti ole näin korkeita lukemia ollut koskaan elämäni aikana. Mutta, lupasin äidille tankata, koska sain lainata hänen autoa landereissulle.

Tästä tulikin mieleen eräs tuote, joka minulla on verrkokaupassa myytävänä: Olut kohta halvempaa kuin bensa. Juo – älä aja.

Tenniskyynärpää alkaa pikkuhiljaa parantua

Vaikka tekemistä olisi kuinka paljon sisällä ja ulkona, niin pitihän se aloittaa uusi käsityöprojekti. Tosin, siitä tulisi sitten itselle villapaita. Virkkaan sitä kylläkin hitaasti, koska en haua, että tenniskyynärpää aktivoituu taas. Se on nyt jo huomattavasti paremmassa jamassa, ja olenkin pystynyt jotain pieniä juttuja tekemään, eikä se kipeydy. Yöt ovat haastavia, koska tuppaan nukkumaan käsivarsieni päällä, niin aamulla saattaa olla kyllä tennaritkin kipeät. Kunhan nyt saisi klapisuojan tehtyä loppuun ennen talven tuloa, tai ennen kuin tenniskyynärpää on taas liian kipeä.

Olen yrittänyt vierailla lintutornilla mutta sateet haittaavat niitäkin käyntejä. Kun olisi kaunis ilma, en vaan jaksa enää lähteä mihinkään, tai ei muuten vaan huvita. Päivätkin alkavat käydä lyhyiksi, ja pimeä tulee paljon aikaisemmin kuin kuukausi sitten. Asiat painavat mieltä ja ne uuvuttavat toisinaan. Kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa.

Tiedän, että kun saisin tämän tavarakaaoksen setvittyä täällä kotona, asiat alkaisivat sujua paljon paremmin. Tällainen mielenroska (mental clutter) ja epäjärjestys syövät energiat ihan loppuun. Kun sen näkee suoraan ensimmäisenä aamusta, kun silmänsä avaa, niin koko päivä on tavallaan piloilla.

Onneksi olen vähän päässyt tästä solmusta jo eteenpäin. Sain sovittua äidin kanssa työhuoneasian, eli voin toteuttaa sen mitä aluksi oli tarkoituskin. Eikä asiasta tarvinnut edes tapella hänen kanssaan! Olo huojentui kertaheitolla. Olin niin innoissani asiasta, että pelkäsin saavani varmaan sydänkohtauksen. Minua särki aiemmin monta päivä päätäkin. Luulin, että se oli hermokipua. Mutta niin se särky vain hävisi kun sain äidin kanssa sovittua asiat. On se äiti vaan paras 💖

Viikon viimeinen aamu alkoi mielestäni hyvissä merkeissä, kun huomasin, että isän kiinanruusu kukkii taas. En käsitä miten se kukkii koko ajan. Siinä ei edes ole lehtiä paljon mitään. Hoidankohan omaani liian hyvin? Sitä pitäisi kait hieman rääkätä, että se saisi mielikuvan siitä, että sen henki olisi lähdössä. Sitten se kukkii. Oma kiinanruusu saa vettä silloin kun se haluaa. Tarvitseekohan se sellaisen kuivemman kauden, missä suurin osa lehdistä tippuu pois?

Olin juuri tekemässä Tori -kauppoja, kun ylitseni lensi satojen lintujen muuttoparvi. Sain juuri ja juuri toisen niistä osumaan ruutuun, mutta eihän siitä nyt mitään ihmeellistä kuvaa saanut otettua. Menköön tällä kertaa! Lopetan höpinät tältä osin tähän. Tulihan tässä jo kerrottua vaikka ja mitä.

Näin minun lokakuu on alkanut. Toivottavasti sinun lokakuun alku on ollut mahtava!

Kiitos kun luit!