lintutorni

Lokakuu ja viikko 42

Minna G. / 19.10.2026 / immalanjärvi, lintutorni, lokakuu, omakotitalo, puutarha

Lokakuu kulkee taas niin vauhdilla, ettei ehdi edes tajuamaan mikä viikonpäivä on meneillään. Välillä siis pitää pysähtyä ja ihmetellä maailmaa. Pysähdyin eilen ja pidin stressivapaan päivän. Aurinkokin paistoi koko päivän. En tehnyt ulkona mitään, enkä sisälläkään. Ehdin kuitenkin männä viikolla käydä katselemassa lempipaikkojani Immalanjärven rannalla, kun viikolle sattui muutama poutainen päivä.

Päiviin mahtuu silti toisinaan sellaisia asioita, joista täällä ei kehtaa mainita mitään. Tämähän on siis jollain tapaa kulissi, eikä mikään reality show. Joskus on sellaisia asioita, että niistä kertominen saattaisi asettaa toisen ihmisen niin sanotusti huonoon valoon. Toivon siis kaikilta lukijoilta, että jos jokin asia ei vaikkapa etene suunnitelmieni mukaan, ettei tehtäisi mitään hätiköityjä päätelmiä asioista. Syy saattaa olla jossain muualla kuin olosuhteissa tai muuten vaan jossakin tietyssä päivässä. Myös minussa on vikoja. Kaikkia asioita ei aina pitäisi tarvita ihan juurta jaksaen selittää. Pitää antaa vaan olla. Tunnistan itseni tällaisesta ajattelumallista – että pitäisi vaan antaa olla. Usein tulee myös sellainen ajatus, että haluaisi vaan luovuttaa… mutta asiat eivät vaan hoidu luovuttamalla!

Olin unohtanut setin Arabian lautasia ulos laatikkoon koko kesäksi. Onnekseni niille ei ollut käynyt mitään, vaikka ne olivat harakoiden armoilla. Harakat nimittäin kävivät rällästämässä koko kesän pihallamme, ja jälki oli myös sen mukaista. Olen harkinnut tekeväni jonkunlaisia seinämiä terasseillemme, että linnut pysyisivät niistä poissa. Ne saavat aikaan kammottavaa sotkua, jota on vaikea siivota. Takaterassi on ihan hirvittävässä kunnossa tällä hetkellä lintujen jäljiltä ja sen pesemiseen menee varmasti tovi aikaa, jos jaksan edes tänä syksynä sitä enää pestä. Etupihan peseminen on työläämpää, koska siellä ei ole vesipistettä. Kaikki vesi pitää kantaa toisaalta sinne.

Etupiha tosiaankin on hirveässä kunnossa, kun en ole jaksanut tehdä siellä oikein mitään. Olisi paljon puutarhahommiakin tehtävänä, eikä pelkästään siivoamista. Avokuistin kaide on lahoamispisteessä ja sammaloitunut, ja sekin pitäisi uusia. Harakat ovat käyneet nokkimassa sitäkin, ja kulmauksesta on tuskin paljoakaan jäljellä. Taidan kuitenkin yrittää kasata kesällä Ikeasta hankkimani pavilijongin ennen talven tuloa. Jos tarvitsee saada jotain ulos lumelta ja muulta suojaan, voi laittaa ne pavilijongin sisälle sitten. Sitäpaitsi, enemmän siitä olisi hyötyä kasattuna kuin pahvilaatikossa.

Unkarinsyreeni on kaatumaisillaan. Voi olla ettei se kestä tulevaa talvea enää.

Auton ikkunat ja pellit jäässä 13.10.2026 myöhään illalla.

Alkuviikko oli ihan ookoo, ja kävin silloin paljon katselemassa paikkoja. Myöhään illalla kotiin tullessa oli jo aika kylmää. Olin pukeutunut aiemmin syksyllä hankkimaani talvitakkiin, joka osottautui todella hyväksi hankinnaksi. Kerrankin ostokset menivät nappiin. Olen tilaillut vähän yhtä sun toista verkkokaupoista, mutta lähes kaikki on saanut palauttaa. Onneksi ymmärsin käydä ostamassa haaveilemani lenkkarit lokakuun alussa kun piti käydä Lappeenrannassa. Kalliithan ne olivat, mutta nyt on kyllä hyvät kengät.

Kengät matkustivat auton etupenkillä. Myös vety pääsi Tuen grilliltä mukaan. Se on tuossa paperipussissa.

Kengät ovat kyllä yksi tärkeimmistä hankinnoista, mitä voi vaan olla. Itsellänikin on ollut hirvittäviä nivelvaivoja koko iän, niin kengillä on todella suuri merkitys liikkumisessa. Olen vanhemmiten laiskistunut liikkumisen suhteen, ja tällä hetkellä minulla ei ole sitä nelijalkaista personal traineria, joka veisi minut joka päivä lenkille. Siksi halusin mennä ostamaan lenkkarit, että alkaisin käydä lenkillä. Ajattelin, etten ota sähkökruiseriin vakuutuksia tulevalle talvelle, tai pidän sitä ainakin hetken katkolla. Kävelisin lähellä oleviin paikkoihin ja laittaisin polkupyörän ajokuntoon.

Sotkin yhdet kalliit kengät, kun viimeeksi ajoin nurmikkoa. Olisihan nuo nyt lähteneet paremmin ja helpommin puhtaiksi, kun ne olisi puhdistanut heti homman jälkeen. Noh, tuossa hetken pihalla lojuneena päätin puhdistaa ne nyt. Aika tiukkaan tuollainen nurmikko jää hyvin kuvioituihin kengänpohjiin kiinni. Eli vinkki itselleni tulevaisuuteen: puhdista ne heti, eikä lokakuun viidestoista päivä! Nämä varrelliset kengät on tarkoitettu myöhempää syksyä varten, kun niihin mahtuu villasukka. Minulla on erilaisia kenkiä eri olosuhteisiin.

Salomonin trekkingkengissä on kunnollinen kuviointi pohjissa.

Onko sinulla koskaan sellainen tunne, että kaikki maailman voimat ovat sinua vastaan, kun on muutoinkin vaikeaa aloittaa asioiden tekeminen? Minulle näin kävi eräs päivä, kun olin päättänyt aloittaa työhuoneen siistimisen. Sain vihdoinkin sovittua asian talon toisen asukin kanssa, niin sitten tapahtui tämä: halusin vaihtaa valaisimen kaikki lamput LED-versioiksi, niin se ainokainen hehkulamppu hajosi niin sanotusti käsiin. Tämä oli jo aika hauras. No milloin on viimeeksi ollut edes hehkulamppuja? Varmaan kymmenen vuotta sitten… noh, piti tehdä asioita sitten muiden valojen näyttäessä paikkoja, kun kattovalo oli pois pelistä.

Pääsin kuitenkin siivousprojektissa alkuun. Olin laittanut vanhan rikkinäisen sohvan nurkkaukseen pystyyn viemästä tilaa. Toki myös sen sisälle muuttotavaraa, muun muassa vaatesäkkejä.

Purin sohvan osiin ja vein sen etupihalle avokuistille. Pitää siis yrittää vielä hävittää se jotenkin. Sovassa on puurunko ja osat voi siten myös polttaa. Meillähän on leivinuuni. Onneksi sain sohvan alusen puhtaaksi kun lattiaan oli jäänyt jotain kummallista likaa, mikä ei lähtenyt perus pesuaineella pois. Käytin lattian pesuun hankausnestettä, kun olin katsellut aikani Aurikatariinan tekemiä siivousvideoita. Sehän tepsi hankaussienen kera tähän röpelöpintaiseen lattiamattoon erittäin hyvin!

Sain nurkkauksen puhdistettua ja seuraavaksi siirrän siihen mappihyllyn.

Olen minä herkutellutkin tässä viikon kuluessa. Meidän paikallisessa Patruuna Pubissa on todella hyvät hampurilaiset. Tällä hinnalla ei enää itse kehtaa moista settiä käydä vääntämään.

Patruuna Pubin Klassinen hampurilainen ananaksella.

Lintutornilla ja Lietteen rannalla lokakuun 15.

Kävin pyörähtämässä lintutornilla ja rannalla lokakuun puolessa välissä. Alkupuoli lokakuusta on mennyt jotenkin ohi, enkä ole saanut otettua yhtään kunnollista ruskakuvaa. En saanut tälläkään kertaa otettua ruskakuvia, kun puissa ei ollut enää lehtiä. Nyt meni tämä ohi tänä vuonna ihan totaalisesti, ainakin tällä alueella. Sukulaisen tilalla ottamani ruskakuvat (edellisessä artikkelissa) navetan seinän villiviinistä ovat ainoat kuvat, mitä minulla tälle vuodelle on, lukuunottamatta paria vaahteranlehteä joita löysin matkan varrelta uimarannalle.

Lähdin lintutornilta Seppoinpolkua pitkin Lietteen uimarannalle katselemaan vielä maisemia. Pysähdyin matkan varrella tuijottelemaan Unterniskanjokea, sitä ylittävälle sillalle. Seppoinpolulla oli muitakin liikenteessä kuin vain minä. Ainakin pari pyöräilijää tuli vastaan, ja yksi koiranulkoiluttaja. Vähän jännitti olisiko polun pitkospuut liukkaat, kun niiden päälle oli tippunut niin paljon lehtiä.

Löysin matkan varrelta sitä kaivattua ruskaa, mutta ei siitä oikein muuta ollutkaan enää jäljellä kuin muutama hassu lehti. Löysin sitä kuvatessa jotain muutakin. Parin askeleen jälkeen eteen tuli aivan uskomattoman upea ruutu, johon haluan palata jossain vaiheessa. Siitä tuskin enää vaahteranlehtiä löytyy, mutta voisi kuvitella, että jos tuolla trombin käsittelemän metsän siimeksessä olisi edes hieman sumua, näkymä olisi satumainen! Pitää yrittää kytätä sellaista tilaisuutta ja mennä takaisin kuvailemaan.

Immalanjärvi ei petä koskaan! Tällä kertaa rannalle liplatteli pienet aallokot, joiden kuuntelu teki oikein hyvän ja rauhallisen mielen. Tuli myös huomattua sellainen seikka, että ei kannata lähteä ilman minkäänlaista jalustaa liikenteeseen, vaikka aikoisikin kuvata pelkällä kännykällä. On miltei mahdotonta saada pidettyä kamera vaaterissa, kun ottaa videokuvaa. Tässä asiassa on siis vielä opettelemista – eli, ota jalustoja mukaan.

Olen miettinyt sitäkin pitkään milloin saisin aikaiseksi aloittaa Minttukujalla -videoiden tekemisen. Se tuntuu jotenkin ihan älyttömän kaukaiselta ajatukselta tällä hetkellä, kun omasta mielestä kaikki videopätkät menivät totaalisesti piloille kesällä, kun yritin kuvailla niitä. Suurimmassa osassa ei ole mitään järkeä, ja olisi pitänyt vähän katsoa mitä pukee päälleen. Tosin, voisin tehdä sellaisia versioita joissa en itse ole ruudussa. Silti ajatus tuntuu niin massiiviselta että sitä on vaikea aloittaa työstämään. Mutta, jospa tämä tästä.

Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää viikon alkua, ja nautitaan hyvistä keleistä kun niitä nyt taitaa tälle viikolle sattua useampikin.

Kiitos kun luit!

Syyskuu vaihtui sateiseen lokakuuhun

Päiväkirjaa, Kotipiha 860m2

Minna G. / 11.10.2026 / lintutorni, lokakuu, omakotitalo, ruska, syksy, täysikuu

Jos syyskuu oli sateinen, niin samaa voi sanoa lokakuustakin, ainakin tähän puoleen väliin asti. Muutaman päivän oli upeaa, ja sitten se sade taas alkoi. Aika paljon saan tehdä itseni kanssa töitä, että saan ylipäätään mitään aikaiseksi. Onneksi valoa on tunnelin päässä, ja jotkut minua vaivanneet solmut ovat aukeamassa, niin ei siinä auta muuta kuin ryhtyä toimeen, kunhan säät sallivat. Nimittäin pihalle kipattu klapikuorma ei siirry ihan itsestään suojaan, ennen kuin olen ensiksi rakentanut sen suojan, jota aloitin kasaamaan parisen viikkoa sitten. Se jäi sateiden ja motivaation puutteen takia pahasti kesken.

Olen saanut ravata tuon tuosta Puuilossa hommaamassa yhtä sun toista näihin projekteihin. Kyllähän talolta löytyy ties mitä materiaalia ja tarviketta, mutta kuinka ehjiä ne sitten ovat, niin se on sitten toinen seikka. Esimerkiksi klapit oli pakko laittaa sateilta suojaan. Ei auttanut muuta kuin käydä ostamassa niitä varten uusi pressu. Autotalliin varastoidut olivat kuulemma mahdollisesti rikki. Miksi ne sitten ovat siellä autotallissa? Noh, se on taas hyvä kysymys sekin. Noh, onneksi Puuilo ei ole järin kallis paikka, ja sieltä saa melkein mitä vaan.

27.9. oli kaunis syyspäivä

Talolla on edelleen paljon pihaprojekteja. Otin itseäni niskasta kiinni 27.9. kun oli niin kaunis keli, ja päätin siistiä pihaa. Vielä jäi tekemätöntä hommaa, kun energiat kerta kaikkiaan loppuivat kesken. Touhusin pihalla kuitenkin jotain neljä tuntia. Oli tarkoitus mennä auringonlaskun aikoihin Immalan Lietteen rannalle tuijottelemaan täysikuuta. Se on kyllä ihan parasta ja visuaalisesti palkitsevaa hommaa!

Luumupuu pitäisi pystyä vielä huoltamaan tässä lokakuun aikana, kun siinä on vielä lehdetkin. Ehdin pätkimään siitä joitain oksia ennen kuin voimani loppuivat kesken. Lisäksi leikkelin sen juurelle kasvaneet kultapiiskut pois. Niitä on kylväytynyt vähän sinne sun tänne ympäri pihaa. Ne pitäisi kaikki saada pois. Tosin se on hyvä kasvi pörriäisille, että siinä mielessä en haluaisi niitä kokonaan hävittää tontilta. Lisäksi niiden onttoihin kuivuneisiin varsiin on saattanut mennä syksyn aikana hyödyllisiä ötököitä talvehtimaan. Sen puoleenkaan niitä ei pitäisi nyt leikata pois ennen talvea. Mutta ylipäätään pitäisi. En tunnista tätä pihalla kasvavaa kultapiiskua, että onko se juuri se kasvi, joka käsitetään haitalliseksi. Luulenpa vaan, että se on kanadanpiisku. Eli pois vaan. (Lue artikkeli asiasta)

Oli uskomatonta, että kimalaisia näkyi vielä tähän aikaan vuodesta. Ne taitavat olla kyllä hieman jo ehtoon puolella. Niitä oli kuitenkin tuona päivänä todella paljon liikenteessä, ja sainkin seurailla hetken niiden touhuilua asteripusikossa, joka on valloittanut kukkapenkin. Olen ympyröinyt edelliseen kuvaan kohdan, joka pitäisi myös käsitellä. Siinä kasvaa jotain violettilehtistä maanpeitekasvia, joka levittäytyy rajusti kohti taloa. Olin tunnistavani sen joksikin akankaaliksi. Leviäminen ei ole se ongelma, vaan että sen alla oleva maa tukehtuu eikä saa ilmaa, koska kasvusto on niin tiivistä, ja tänä vuonna myös märkää. Tämä ei ole hyvä asia. Sienet alkavat kasvaa siinä, ja lopulta sienirihmastot voivat tuhota koko maa-aineksen.

Kimalainen vielä pörräsi astereissa syyskuun lopulla.

Kävin illemmalla kuuta tuijottamassa. Se on joka kerta todella upea. Tällä kertaa keli oli aivan mahtava, eikä tuullut lainkaan. Ihmettelin miksei paikalla ollut ketään muita kuin minä. Joku kävi koiransa kanssa piipahtamassa rannalla, mutta he eivät ilmeisesti huomanneet koko kuuta, ja jatkoivat matkaansa. Pitkään jatkuneiden sateiden takia en tohtinut istua penkille, joka löytyy rannalta. Se on tietysti puinen penkki, ja näemmä ottanut itseensä sateiden takia kosteutta. Olisi pitänyt olla jokin alusta mukana, että penkillä olisi voinut istuskella. Noh, kokeillaan sitten parin viikon päästä uudelleen, jos säät sallivat.

Lokakuun ensimmäinen viikko alkoi todella kauniissa säässä, ja kävin vielä uudelleen tuijottelemassa kuuta. Tällä kertaa piipahdin lintutornilla. Olin pari päivää jotenkin niin täpinöissäni tästä kuun näkymisestä ja kauniista kelistä, että olin unohtanut ottaa videoklippejä, jotka sopisivat tuleviin YouTube -videoihini. Noh, ei se auttanut muuta kun mennä vielä takaisin kuvaamaan.

Lokakuun alku

Kävin vielä pyörähtämässä lintutornilla ja Lietteen uimarannalla lokakuun vaihtuessa, koska tiesin, että seuraavana päivänä sataisi vettä. Tänä vuonna käyntini Imatran kaupunkipurolla lokakuun alussa jäi väliin. Kerroin toisessa kirjoittamassani blogissa, kuinka minulla on ollut tapana käydä useampana vuotena samassa paikassa samaan aikaan, ottamassa valokuva. On ollut hauskaa seurata mitenkä ruska kehittyy joka vuotena eri tavoin. Nyt tämä systemaattinen tapa katkesi, kun sattui sateinen päivä kohdalle. Menin siis edellisenä päivänä haikein mielin Lietteen uimarannalla vielä käymään, kun sinne ehdin.

Kävin sukulaisia moikkaamassa lauantaina alkuillasta. Heidän navetan koko seinä oli vuorattuna upealla villiviinin ruskalla. Meinasin lentää selälleen kun näin tämän, vaikka onhan se miltei joka syksy tällainen. Mutta jotenkin tänä vuonna se oli erityisen upea.

Lisäksi sain nauttia koirien rapsuttelusta. Serkkuni oli tullut käymään kotonaan, ja heillä oli kaksi aivan uskomattoman ihanaa labbista (labradorinnoutaja). Rapsutukset kelpasivat erittäin hyvin, ja ruskeata koiraa saikin sitten olla rapsuttamassa miltei koko ajan. Mutta sehän oli vaan kivaa. Pidän koirista.

Käyskentelen yleensä pitkin pihamaata, jos sää sellaista sallii. En myöskään uskalla mennä pimeään aikaan ulos kävelehtimään. Seudullahan on ties mitä petoeläimiä – karhuja, ilveksiä ja susia nyt ainakin. Otin tällä kertaa mukaan toisen koiran, kun se oli niin halukas lähtemään ulos kanssani. Jossain vaiheessa se meni portaille oven eteen makoilemaan ikään kuin vahtimaan talon sisäänkäyntiä. Siihenhän se sopi oikein mukavasti.

Kotiin tullessa kävin tankkaamassa autoa. Siis ei ole todellista minkä hintaista bensaa tänä päivänä oikein on! Ei varmasti ole näin korkeita lukemia ollut koskaan elämäni aikana. Mutta, lupasin äidille tankata, koska sain lainata hänen autoa landereissulle.

Tästä tulikin mieleen eräs tuote, joka minulla on verrkokaupassa myytävänä: Olut kohta halvempaa kuin bensa. Juo – älä aja.

Hauska T-paita T-Mafiasta. Kuvassa POP UP -linkki tuotteeseen.

Tenniskyynärpää alkaa pikkuhiljaa parantua

Vaikka tekemistä olisi kuinka paljon sisällä ja ulkona, niin pitihän se aloittaa uusi käsityöprojekti. Tosin, siitä tulisi sitten itselle villapaita. Virkkaan sitä kylläkin hitaasti, koska en haua, että tenniskyynärpää aktivoituu taas. Se on nyt jo huomattavasti paremmassa jamassa, ja olenkin pystynyt jotain pieniä juttuja tekemään, eikä se kipeydy. Yöt ovat haastavia, koska tuppaan nukkumaan käsivarsieni päällä, niin aamulla saattaa olla kyllä tennaritkin kipeät. Kunhan nyt saisi klapisuojan tehtyä loppuun ennen talven tuloa, tai ennen kuin tenniskyynärpää on taas liian kipeä.

Olen yrittänyt vierailla lintutornilla mutta sateet haittaavat niitäkin käyntejä. Kun olisi kaunis ilma, en vaan jaksa enää lähteä mihinkään, tai ei muuten vaan huvita. Päivätkin alkavat käydä lyhyiksi, ja pimeä tulee paljon aikaisemmin kuin kuukausi sitten. Asiat painavat mieltä ja ne uuvuttavat toisinaan. Kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa.

Tiedän, että kun saisin tämän tavarakaaoksen setvittyä täällä kotona, asiat alkaisivat sujua paljon paremmin. Tällainen mielenroska (mental clutter) ja epäjärjestys syövät energiat ihan loppuun. Kun sen näkee suoraan ensimmäisenä aamusta, kun silmänsä avaa, niin koko päivä on tavallaan piloilla.

Linnunpaskat on vielä pesemättä oman huoneen ikkunasta.

Linnunpaskaa kaikissa kuistilla olevissa matoissa

Onneksi olen vähän päässyt tästä solmusta jo eteenpäin. Sain sovittua äidin kanssa työhuoneasian, eli voin toteuttaa sen mitä aluksi oli tarkoituskin. Eikä asiasta tarvinnut edes tapella hänen kanssaan! Olo huojentui kertaheitolla. Olin niin innoissani asiasta, että pelkäsin saavani varmaan sydänkohtauksen. Minua särki aiemmin monta päivä päätäkin. Luulin, että se oli hermokipua. Mutta niin se särky vain hävisi kun sain äidin kanssa sovittua asiat. On se äiti vaan paras 💖

Viikon viimeinen aamu alkoi mielestäni hyvissä merkeissä, kun huomasin, että isän kiinanruusu kukkii taas. En käsitä miten se kukkii koko ajan. Siinä ei edes ole lehtiä paljon mitään. Hoidankohan omaani liian hyvin? Sitä pitäisi kait hieman rääkätä, että se saisi mielikuvan siitä, että sen henki olisi lähdössä. Sitten se kukkii. Oma kiinanruusu saa vettä silloin kun se haluaa. Tarvitseekohan se sellaisen kuivemman kauden, missä suurin osa lehdistä tippuu pois?

Isän kiinanruusu kukkii jatkuvasti ja siinä on tälläkin hetkellä nuppuja.

Huomaatko eron minun kiinanruusussa ja isän kiinanruusussa? Nuoli osoittaa siihen kohtaan missä se kukka on.

Olin juuri tekemässä Tori -kauppoja, kun ylitseni lensi satojen lintujen muuttoparvi. Sain juuri ja juuri toisen niistä osumaan ruutuun, mutta eihän siitä nyt mitään ihmeellistä kuvaa saanut otettua. Menköön tällä kertaa! Lopetan höpinät tältä osin tähän. Tulihan tässä jo kerrottua vaikka ja mitä.

Näin minun lokakuu on alkanut. Toivottavasti sinun lokakuun alku on ollut mahtava!

Kiitos kun luit!