Sadepäivän seisaus
Päiväkirjaa”Sade alkakoon”, totesin kun sain sivottua tänään pihalta risut ja osan romuista. Ajoin aamupäivällä vielä nurmikonkin talon sivusta, ettei se jää ajamatta. Huomenna sitten olisi ihan kauheaa edes ajatella koko ruohikon leikkuuta, kun se on kastunut kunnolla. Aloitin aamuni kuitenkin kahvilla, jonka nautin etupihan kuistia suunnitellen ja sotkua taivastellen.
Järjestin itselleni vielä jotain pikku puuhastelua, jota voin tehdä katoksen alla kun käy satamaan. Pitää alkaa pikkuhiljaa siivoamaan tavaroita, ettei ne ole koko kesää tuossa kuistilla ja autotallin edessä. On vaan kauhea suunnittelu että missä järjestyksessä alkaa mitäkin tekemään, että rupeama olisi mahdollisimman kivuton. Nivelet ovat alkaneet vaivata minua erittäin pahasti muuton jälkeen, ja niitäkin pitäisi hieman leppuuttaa.
Järjestelin itselleni sellaisen paikan kuistilla, missä voin olla ja kitata vaikka viiniä, jos sataa vettä, ja pilkkoa vaikkapa tätä jätesäkissä olevaa patjaa. Isän joustinpatjoista puretut mujut ovat vieläkin viemättä kaatikselle, enkä tiedä saanko aikaiseksi niitä sinne edes viedäkään. Jos vaikka hävittäisin niitä yhden muovipussillisen kerrallaan sekajätteiden mukana, niin loppukesästä ne olisivat jo hävinneet. Toki jätesäkille täytyy keksiä jokin muu paikka kuin tuo kuisti. Olisihan ne voinut vaikka polttaakin… mutta ainakin nyt pääsen istuskelemaan tuolilla tarpeen vaatiessa.
Tietokonehuone / toimisto on myös kaaoksen vallassa. Viskasin sinne jaloista joitain tavaroita, mitkä pitäisi laittaa jo paikoilleen. Oli tarkoitus veljen kanssa puuhastella tämä huone kondikseen, mutta hän sairastui heti kättelyssä kun saapui tänne. Hänen lomansa meni sitten lepäilyn merkeissä, emmekä tehneet mitään projekteja mitä oli tarkoitus tehdä. Ei kait tässä muu auta kun tehdä taas itse kaikki asiat. Sadepäivinä voisi keskittyä siivoskelemaan sotkuja sisällä.
Jotain pientä puuhastelua tässä on tullut tehtyä kuitenkin. Muistin, että olin ottanut eteisestä avainkaappini mukaan. Se on niin nätti, etten viitsinyt lahjoittaa sitä kellekään. Saattaa olla, että tämä on roskalavalöytö, mutta saattaa olla, että olen ihan ostanutkin tämän kirppikseltä. Sille löytyi oikein hyvä paikka tuulikaapista pikkunaulakon yltä. Äitini pähkäili uuden postilaatikon myötä, mitenkä saisi postit laatikosta pois, niin laitoin postilaatikon avaimet tähän pikkukaappiin. Ei varmaan enää epäröi, mikä avain siihen laatikkoon sopii!
Jäin vielä hetkeksi katselemaan pihaa ennen kuin menin sisälle. Kukkapenkissä oli avautunut muutama idänunikko ja muidenkin kukkien nuppuja oli auennut. Unikon nuput ovat hyvin tunnistettavia kun ovat tuollaisia karvaisia palleroita. Sen sijaan kasvin ensimmäiset lehdet näyttävät erehdyttävästi rikkaruoholta. Noh, olen itse nämä tähän istuttanut, niin tiedän kyllä minkä näköisiä idänunikon ensimmäiset lehdet ovat. Joku saattaisi vaikka kitkeä ne pois.
Ei se ole ihme jos on vähän takareidet ja alaselkä heikkona kun päätin muutama päivä sitten kitkeä rikkaruohot toisesta kukkapenkistä. Se on päässyt ihan totaalisesti ränsistymään, ja olikin viimeisimpiä aikoja, että tein sille jotain, ennen kuin sille tapahtuisi jotain kamalaa. Tämä olisi pitänyt hoitaa jo keväällä, mutta kun. Tässä on ennen ja jälkeen -kuvat.
Kun säkillinen rikkaruohoja oli kitketty, kukkapenkin keskelle jäi ihan hirvittävän kokoinen kalju aukko, missä ei kasva mitään. En tiedä pitäisikö siihen käydä hakemassa jostain tienvarresta vaikka päivänkakkaroita. Noh, mietin asiaa kunhan sade lakkaa. Huomenna pitäisi olla poutaa, niin sitten on aikaa istutella jotakin tuohon kohtaan. Vai menisikö siihen peräti jokin vesisammio? Sellainen pitäisi ensiksi löytää jostain. Annoin sen Foxyn paljun tuttavalleni, joka auttoi minua muutossa. Jospa hänen koirat pitäisivät siitä.
Joskus aikoinaan kaadetut terijoensalavat ovat alkaneet jälleen tehdä kantoon versoja ja ne olisi syytä leikata pois ja tappaa. Siinä seuraava projekti, jonka on myös välttämätön. Tai, yhdessä kannossa kasvaa terijoensalavaa näin runsaasti. Yksi kanto on maatunut ja yksi on lahoamassa, mutta siitäkin kasvaa hieman salavaa. Tämän puun juuristo voi rikkoa vesi- ja viemäriputkia. Siksi ne on hävitettävä pihalta.
Yhden kannon viereen on myös ilmestynyt karkulainen. En ole varma onko tämä punaviinimarja vai valkoviinimarja, mutta jompi kumpi. Se saa olla siinä. Pensasaidassa kasvaa myös punaviinimarja. Sen voisi kaivaa sieltä ylös ja antaa jollekin.
Myös karviaisia kasvaa pensasaidassa. Omenapuun juurellakin taitaa kasvaa yksi karviainen. Pitää nyt tämä kesä tarkkailla minkä värisiä marjoja ne tekevät vai mitään. Toinen karviaispensas ei ainakaan meinaa erottua rikkaruohojen seasta lainkaan. Siinä on ihan hirvittävän pienet marjat. En tiedä miksi, tai mikä lajike se on. Äitini joka tapauksessa pitää juuri niistä marjoista, niin se pensas saa jäädä.
Nyt kun sade vihdoinkin lakkaisi, voisi käydä niin sanotusti ruokkimassa vähän nilviäisiä. Pihalle on ilmestynyt taas niitä kuvottavia espanjansiruetanoita, mitä yksikin vuosi löytyi kasvimaalta. Se on haitallinen vieraslaji, eikä minulla ole sääliä sitä kohtaan. Autotallissa odottelee säkki Ferramol etanasyöttiä, jota aion viljellä pitkin pihaa. Ostimme sitä naapurin kanssa säkillisen puoliksi.
Meillä olisi tällainenkin viriteltävänä, mutta saas nähdä milloinka sen voi ottaa käyttöön. Äitini halusi päästä eroon muutamasta mustaviinimarjapensaasta, niin niitä tullaan huomenna kaivamaan talon sivusta pois. Yksi jätetään meille paikoilleen. Itse kuitenkin pidän niistä ja haluan mahdollisuuden kerätä niitä jos niitä tulee. Muutenkin minun täytyy karsia muutamat pensaat Brucen alta pois, että se voi sitten tehdä työnsä.
Mutta ei tässä tämän enempää tällä kertaa niin jatkan sitten seuraavalla kerralla lisää. Sade tosiaankin alkaa loppua, ja kello on jo yli kymmenen illalla. Mutta sade tekee todella hyvää luonnolle!
Kiitos kun luit!
