Tänään on marraskuun 1. päivä ja syksy sen kuin jatkuu. Talvisista keleistä ei ole tietoakaan. Olen jopa harkinnut nurmikon leikkaamista vielä näinä päivinä, vaikka sitä ei kait enää suositella. Noh, jos lämpimät kelit jatkuvat, se myös kasvaa.
Syksyn kaunein päivä oli 20.10.
Heräsin tiistaina (20.10.) pakkasaamuun. Takapiha oli niin upeassa kuurassa, että oli äkkiä pakko vetää kuteet niskaan ja käydä viettämässä pieni hetki aikaa kuuran keskellä, ennen kuin aurinko ehtisi sulattaa kuuraisen maiseman. Samalla tajusin, että nyt linnut tarvitsevat ruokaa.

Menin takapihalle ja pysähdyin ensimmäisenä vesitynnyrin ääreen. Veden päälle oli yöllä muodostunut senttimetrin paksuinen jääkerros. Samassa parvi talitinttejä pölähti viereiseen omenapuuhun pitämään kauheaa mekkalaa. Niitä oli kymmeniä. Ne tulivat niin lähelle, että luulin niiden tulevan olkapäälle.


Rikoin jään jotta linnut pääsisivät juomaan tynnyristä vettä, niin kuin ne olivat pitkin kesääkin tehneet. Tiesivätköhän ne kuka olin, ja että olin ruokkinut niitä edellisenäkin talvena? Tilanne jotenkin vaikutti siltä.
Kävin ottamassa muistoksi muutaman kuvan ja videon kuuraisesta kukkapenkistä, ja painelin takaisin sisälle hakemaan linnuille talipalloja etupihan ruokintamaattiin. Sen verran syyllinen olo tuli takapihan visiitistä, että tällä porukalla oli muuten kova nälkä! Ei mennyt aikaakaan kun linnut saapuivat paikalle. Niillä tosiaankin oli nälkä.




Nurmikko oli ihan jäässä ja siihen painautui kenkieni jäljet erittäin näkyvästi. Kasvien pinnoilla ollut kuura oli kaunista kun siihen osui välillä auringonvalo.




Tällaisia kauniita päiviä pitäisi syksyllä olla paljon enemmän mitä nyt on ollut. Se on yleensä mielikuvani, kun puhutaan syksystä, eikä sellainen masentava sateinen keli. Kävin vielä illemmalla ihailemassa maisemia lempipaikassani, Immalan lietteen lintutornilla.


No niin, ei nämä projektit oikein mihinkään etene kun tenniskyynärpää on niin kipeä toisinaan, tai sitä koskee silloin kun sille asettaa painoa. Jouduin myös tekemään paljon väliaikaisia järjestelyitä koska kissat tulivat muutamaksi päiväksi hoitoon. Siirsin kammottavan laatikkokokoelman omasta huoneestani työhuoneeseen siksi aikaa. Oli tarkoitus jatkaa työhuoneen siivoamista kun kissat lähtisivät sunnuntaina pois. En voi siivota työhuonetta silloin kun kissat ovat täällä. Yritin vain saada asuinhuoneeni, eli oman huoneeni sellaiseen kuosiin, että voisin viettää siellä aikaa kissojen kanssa.

Naapurin kissakin kävi pyörähtämässä ikkunan edessä. Siinä olikin Röllille katseltavaa!

Meille tuli uuden lieden asentaja käymään torstaina 22. päivä, ja vihdoinkin saatiin toimiva uuni! Olisihan tuon edellisenkin saanut varmasti korjattua, tai sitten ei. Oli sillä ikääkin jonkun verran, ja nyt Powerissa oli tarjous tästä kiertoilmauunillisesta keraamisesta liedestä, niin päätin tarttua tarjoukseen kiinni. Samalla vaihtoon meni iänikuinen liesituuletin. Rölli kävi myös tarkistamassa pakkauksen ja hyväksyi tämän.
Tämä ei ole mainos, mutta kiitän lieden asentamisesta Vuoksen huolto- ja asennuspalvelu:a, joka löytyy tästä meidän omalta paikkakunnalta.


Kerroin edellisessä artikkelissa, että purin työhuoneesta sohvan pois. Vein siitä patjaosan hyötyjätepisteelle perjantaina 23. päivä. Ja koska syksy on ollut niin lämmin, niin kuistin siivous on saanut lisäaikaa. Pitää kasata pavilijongin runko talveksi tuohon paikoilleen. Se ei haittaa siinä mitään kun ei laita seinämiä ja kattoa paikoilleen. On sitten heti keväällä valmiina käyttöön. Linnutkin ovat käyneet nokkimassa sen laatikkoa, mikä tekee kuistista vielä epäsiistin näköisen. Toki siinä on paljon muutakin mikä pilaa feng shuin.

Huomasin eräs päivä, että äidin iPad oli jotenkin oudon näköinen. Siitä oli turvonnut akku. Onneksi ei ole syttynyt tuleen!

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin kävi myös kissojen vierailulle. Isäntäväki tuli hakemaan kissat sunnuntaina 25. päivä. Kuvassa Rölli istuskelee huoneeni ikkunan ääressä vielä päivällä ja katselee takapihan elämää. Eikö olekin upea kissa?

Muuta siivottavaa
Pyykkiä olisi pestävänä todella paljon kun niitä on näköjään kasaantunut pitkin poikin huoneeni lattialle. En ihmettele yhtään, että äitini on hieman näreissään asioista kun täällä on sellaista sotkua. Tosin hän myös itse sotkee paikkoja, joita minä sitten siivoan. Eikä hän todellakaan siivoa minun sotkuja vaan siivoan nekin ihan itse. Mutta jatkuva huomauttelu asioista syö motivaatiota niin paljon, että minulla on todella paljon hankaluuksia tällä hetkellä itseni kanssa, että saisin hommani hoidettua.
Olen myös ajatellut yläkerrassa olevaa vinttitilaa. Äitini mukaan tila ei mene talvella pakkasen puolelle, vaikka siellä viileää onkin. Voisin siis alkaa säilöä sinne näistä kaapeista tavaraa, esimerkiksi vanhoja peittoja ja muitakin tekstiilejä, mattoja ja sen sellaista. Niille on muutoin todella vaikea löytää minkäänlaista paikkaa täällä talossa tähän hätiin.

Omia laatikoita jotka sisältävät firmani liittyvää tavaraa ei voi nostaa vintille vaikka ne ovatkin säilöttynä suurimmaksi osaksi sellaisiin muovilaatikoihin joihin kosteus ei pääse. Ne ovat niin painavia etten pysty siirtämään niitä tikkaita pitkin ylös. Suuri osa asioista on pitkälti siitä kiinni, ettei minulla ole täällä apuria, eikä äitikään minua auta. Hän ei varmaan jaksaisi nostaa edes yhtä laatikkoa missä minun tavaroita on, joten yksin joudun tämänkin miettimään. Koska sinne vintille ei mene varsinaisia rappusia vaan sinne menee tikapuut, tavaroiden nostaminen on hieman hankalaa jos ne ovat painavia.
Syksyn pihahommia
Torstaina 29. lokakuuta oli vaihteeksi kaunis syksyinen päivä, joten menin auttamaan äitiä pihan siivouksessa. Hän oli mennyt haravoimaan omenapuusta tippuneita lehtiä. Osahan niistä ei enää lähtenyt haravoimalla irti maasta, mutta osa lähti. Kävin kärräämässä lehdet kompostoriin sekä lehtikompostiin, jotka olin viritellyt tontin nurkkaukseen puiden katveeseen. Olin vienyt myös aikaisemmin saamani kartonkiviirarullan puun alle säilöön. Otan sen käyttöön vasta ensi vuonna. Se on tarkoitettu pihalaattojen alle etupihalle, ettei rikkaruohot kasvaisi laattojen väleistä.

Kärräsin talon seinustalla olleet multasäkit myös kompostorin viereen. Ne olisivat tuolla paljon paremmassa paikassa eivätkä rumentamassa talon seinustaa. Kyllä. Tämäkin on ollut jo pidemmän aikaa minun hommia. Kuljetin säkit kottikärryllä kompostorin viereen, ja voin sanoa, että otti kunnon päälle. Aika rankkaa hommaa loppupeleissä.
Takapihan muita hommia mitä piti vielä tehdä syksyllä:
- Sadevesitynnyrin tyhjennys ja siirto talon kulmauksesta kauemmaksi, ja kääntö ylösalaisin ✅
- Loput omenat bioon ja ämpäreiden putsaus ✅
- Multasäkit kompostorin viereen ✅ Mattojen putsaus ja varastointi ❌
- Luumupuusta tulleiden oksien ja perennakasvien silppuaminen puutarhakassiin (nämä viedään pois) ✅
- Takapihan kuistin astinlaattojen alta poistetut lahonneet puuritilät roskiin ❌

Vakavampaa mietiskelyä – skippaa, jos ei nappaa lukea
Olen pohdiskellut sellaistakin asiaa, että voiko ihminen tuntea olevansa koditon, olematta kirjaimellisesti koditon? Minulla on usein sellainen tunne, vaikka minulla onkin katto pääni päällä. Ei tämä silti ole minun koti. Suurimmaksi osaksi aikaa en edes koe olevani tervetullut tähän taloon. Olen täällä vain siksi kun ei muutakaan ole, ja äitini kait sääli minua sen verran ettei halunnut minun joutuvan pulaan isäni kuoleman jälkeen. Tänne muuttamisen jahkailuunkin meni monta kuukautta aikaa, enkä tiennyt keväällä mitä tulevaisuuteeni edes tulisi kuulumaan. Ehdin masentua asiasta sen verran pahasti, että nyt voimavarani ovat aivan finaalissa. En meinaa saada kerättyä itseäni kokoon sitten millään. Sitten pitäisi vielä pystyä firmaa pyörittää… noh, se on sentään kivaa hommaa, vaikka ei niin tuottoisaa.

Juttelin isäni kanssa viime vuoden kesällä paljonkin asioista. Hän toivoi, että pitäisin äidistäni huolta jos hänelle kävisi jotain. Sitä olen täällä juuri nyt tekemässä, vaikka se tuntuukin ottavan koville. Isä sairasteli viime vuoden kesällä, joka sitten myös vei häneltä loppuvuodesta hengen.
31.10.2026 lauantai
Eilen oli pyhäinpäivä, eli Halloween. Se on syksyn mukavin juhla. En ole koko syksynä käynyt sukulaisteni haudalla, joten päätin mennä nyt käymään. Olin tietoinen, että siellä kävisi muitakin ihmisiä viemässä kynttilöitä, eli silmäkarkkia olisi tiedossa. Sellainen kummallinen matala mieli kuitenkin yllättää aina kun on menossa hautausmaalle, mutta se muuttuu jotenkin lohdulliseksi ajastaan.
Kun saavuin paikalle, ukin, mummin ja Marja-kummin hautapaikka oli hoitamaton. Se harmitti todella paljon ja veti mielen erittäin matalaksi. Mieleni valtasi välittömästi ajatus, että olen laiska ja saamaton, ja aloin sättiä itseäni mielikuvissa. Miksen vaan käy siellä muutamaa kertaa vuodessa pitämässä siitä huolta, vaikka sille on joku hoito maksettukin?

Minä ja hautausmaa emme sovi yhteen. Siksikään emme halunneet isän tuhkia sinne. Tietty, ei isäkään sinne halunnut ja olimme tästä tietoisia. Näky oli todella masentava. Hautapaikkaan on sovittu kesäkukkien huolto, käsittääkseni, mutta en ole tietoinen haravoinnista tai muusta vastaavasta. Ilmeisesti tämä pitäisi hoitaa sitten itse.
Lähdin etsimään haravaa ja hävetti ihan hitokseen, kun muut haudat näyttivät niin paljon kauniimmilta kuin mitä omien sukulaisteni hauta. Onneksi sain lainattua eräältä ystävälliseltä naiselta haravaa, että sain edes jonkin verran siistittyä hautapaikkaa. Paha mieli siitä silti jäi. Täytyyhän asialle tehdä jotain! Kivestäkään ei saa mitään selvää mitä siinä lukee. Yritän saada jotain aikaiseksi vielä tämän syksyn aikana ennen talven tuloa – pakkohan se on. Lähdin haudan siistimisen jälkeen muistolehtoon viemään isälleni kynttilän.



En kuitenkaan voi täällä blogissa kirjoittaa vapaasti mistä huvittaa, eikä minua oikeastaan huvita kaikesta edes kirjoittaa. Saattaa siis olla, että kertomuksissani on hieman aukkoja, jos näin voi sanoa. Haluan, että edes täällä pysyy positiivinen vibe, vaikka muu elämä voisi toisinaan hieman mättääkin. Elämä on kuitenkin kohdellut minua hyvin, vaikka välillä harmittaakin joku asia. Jospa tuleva viikko olisi kohdaltani hieman touhukkaampi, ja saisin jotain aikaiseksi. Huomenna tuttavani tulee asentamaan huoneeni kattoon valaisinpistokkeen, että voin vaihtaa edes oman valaisimen kattoon. Samoin toimiston katto saa pistokkeen.
Ei tässä tällä kertaa muuta kuin hyvää alkavaa viikkoa!
Kiitos kun luit!


