Projektit polkevat paikoillaan

Projektit ovat olleet jäissä tällä hetkellä, kun minua vaivaa sellainen tenniskyynärpää oikeassa kädessä, ettei ole tosikaan. En muista, että olisin eläessäni kärsinyt moisesta ihan tässä mittakaavassa. Siinä on vaiva, joka on todella tuskallinen. Minun huonolla tuurilla se vaivaa juuri nyt, kun pitäisi touhuta sitä sun tätä, että ehtisi ennen talvea tehdä. Ei meinaa kestää lanttu kasassa ja järki päässä. Tiedän myös, että stressi ruokkii kyseistä vaivaa, mutta minkäs teet – kun pitää tehdä niin pitää vaan tehdä. Mutta silti on saatu jotain aikaan näilläkin resursseilla.

Saan akupunktiohoitoa käsivarteen, kun käyn fyssarilla, joka pitää huolta niska-hartia-alueestani. Hoito jatkuu vielä seuraavallakin viikolla. Toivon hartasti, että tämä hoito auttaa. Ainakin siitä oli apua jo ensimmäisellä kerralla. Pitäisi nimittäin rakentaa klapikuuri! Olen jo aloittanut sitäkin projektia, mutta pitäisi löytyä vähän enemmän voimia asian loppuunviemiseen, ja pikkasen parempaa säätä. Sää on ollut ihan kammottava monena päivänä. Ei mitenkään kaunista syyssäätä.

Tajuan tietty, ettei nyt ihan mitä vaan voi yhden kesän aikana toteuttaa. Pinosin kuitenkin nämä kuormalavat siistimpään pinkkaan, etteivät ne veisi niin paljon tilaa tuosta kohtaa pihaa, johon klapilkuorma sitten jossain vaiheessa tulee. Alkuunsa tämä alue näytti tältä:

Kun järjestelin kuormalavat uudelleen, sain siistittyä aluetta hieman. Vesisateiden takia en ole päässyt ajamaan tästä kohtaa vielä nurmikkoa, jotta voisin pyytää klapikuorman pihaan. Tietty, pitäisi kyetä vielä rakennushommiin ennen kuorman saapumista. En tiedä kykenenkö. Apua on jotenkin niin hankalaa saada ja vielä hankalampi pyytää. Olen tässäkin suhteessa juuri samanlainen kuin äitini. Apua pyydetään vasta sitten kun on pää kainalossa!

Ensimmäisenä minun piti kaivaa kasvimaalle laittamani harkot ylös, koska niistä tulee klapikuurin jalusta. Täytyy myöntää, että hommaa se oli siinäkin. Yllätyin kuinka helposti sain rautakangella harkot ylös, mutta voi hyvä tavaton mitenkä työlästä niitä oli viedä etupihalle kottikärryllä, kun runsaiden sateiden takia maa oli kertakaikkiaan vaan niin pehmeä, että rengas upposi siihen. Sain kuin sainkin tämän projektin tehtyä ilman mitään lihasten revähtämisiä. Oli kyllä vähällä, ettei käyttämäni kengät menneet piloille. Pitihän niitä harkkoja potkia paikoilleen kuitenkin! Pitäisiköhän hankkia ihan jotkut turvakengät, millä voisi hyvällä omalla tunnolla potkiskella vaikka isoja kiviä? Joka tapauksessa Salomonin trekking-kengät eivät sellaista kohtelua kestä.

Viikko sitten mietin sitäkin, että saisinko mitään aikaiseksi enää koskaan, kun nappasin aamulla punkin kyljestä. Sehän se vielä puuttuisi jos saisi jonkun borrelioosin tähän tilanteeseen. Nyt näyttää onneksi siltä, että kutkuttava tilanne on ohi, ja pahin ihoärsytyskin on lieventynyt.

Mietityttää myös, että onkohan öisin ollut pakkasta. Kylmää on ollut kuitenkin useampaan otteeseen. Olen unohtanut muuton jäljiltä huonekasveja ulos. Kävin ostamassa niille uutta huonekasvimultaa. Uudet mullat on pakko vaihtaa ennen kuin tuon kasvit sisälle, ettei niihin tulisi ötököitä ulkoa. Omaan huoneeseeni mahtuisi kuitenkin aika paljon huonekasveja – tietty niille pitäisi talveksi viritellä valoja. Peikonlehti viihtyy ikkunalla nyt aika hyvin. Se on tehnyt muuton jälkeen jopa kolme uutta lehteä.

Tajusin juuri, että saan otettua lisätilaa tavaroiden varastoinnille vintiltä, johon on pääsy tästä toimistosta. Se ei tosin ole lämmitetty tila, mutta kyllä siellä voi jotain varastoida kuitenkin. Sellaisia tavaroita, jotka kestävät muutamaa astetta lämpöä. Hitto kun ei ole tullut koskaan mitattua millaiseksi se lämpötila siellä menee, mutta onhan se lattian puolesta eristetty, koska tässä on huoneita alapuolella. On siis mahdollista, että siihen hohkaa alapuolelta tarpeeksi lämpöä talvella, ja lämpötila pysyy plussan puolella. Jos ei pysy, niin ei sitten muuta kun villaa seiniin!

Tuli hommattua firman puolesta tällaisia Smart Store Dry -laatikoitakin, joiden pitäisi soveltua tavaroiden säilytykseen lämmittämättömässä varastossa. Sain sisällytettyä näihin ison osan tekstiilivarastoa, jota joudun pitämään verkkokauppani puolesta. Nämä täytyy pinota varastoon kun ne ovat sen verran painavia, etten jaksa nostaa laatikoita tikkaita pitkin vinttiin. Tai sitten pitää kehitellä jokin vinssi. Noh, vitsit sikseen. Näitä voi säilyttää vaikka autotallissa ilman että sisältö kärsii. Eli yksi projekti taas lisää – autotallin siistiminen.

Ostin alkukesästä tarjouksesta autolle kolme premiumpesua yhden hinnalla, ja niillä oli viimeinen käyttöpäivä 3.9. Pesetin heti molemmat autot, mutta yksi pesu jäi viimetinkaan, että sain sen käytettyä. Siispä äidin autolle pesu tässä tapauksessa, kun omani on lähinnä pihakoristeena. Lisäksi äitini antaa minun toisinaan käyttää autoaan, niin mieluummin pidän hänen autoaan puhtaana kuin omaa kotteroa. Kun saavuin pesupaikkaan, muillakin oli ilmeisesti menossa eräpäivä umpeen. Odottelin miltei tunnin, että pääsin pesuun. Ei ole oikein ajatellut tänä kesänä milloin autot ovat käyneet pesussa kun on koko ajan satanut vettä, joka on omalla tavallaan pitänyt autoja puhtaina.

Käyn välillä päiväkahvilla paikallisessa pubissa. Tälläkin kertaa kävin ensin kaupassa ja sitten kotimatkalla kahville. Kuvasta voikin jo päätellä missä kaupassa kävin. En voinut vastustaa kiusausta ostaa paria munkkia kahvin kanssa nautittavaksi. Pubin omistaja tarjosi minulle kahvit, niin minä tarjosin munkin. Ainakin sain hymyn hänen kasvoilleen kun hän näki tämän!

Meillä on liesi rikki uunin osalta eikä siellä voi valmistaa mitään. Painelin tästä syystä naapuriin tuttavalleni omenapussin kera paistamaan omenapiirakkaa. Unohdin ottaa kuvia piirakasta, mutta kissasta sen sijaan otin kuvan. Tämä ihana karvakamu on aivan samannäköinen kuin meidän ensimmäinen Miisu-kissa oli. Kauniin ulkonäön lisäksi tällä herralla on upea luonne.

Tässä on ohje makoisaan omenapiirakkaan. Ohjeesta tulee suuri pellillinen ja paksu piirakka. Piirakkataikinan ohje on alunperin julkaistu edellisessä blogissani ja se on saatu tädiltäni. Puolikas ohje riitti pienempään korkeareunaiseen pellilliseen.

Pihaprojektit odottavat

Pihalla projektit tosiaankin seisovat kun en pysty tekemään kipeän kyynärpään kanssa mitään. Pitää yrittää nyt jollain tapaa edes vähän siivota tavaroita sieltä pois. Nurmikko on ajamatta, luumupuu on leikkaamatta, tippuneet omenat on keräämättä, omenapuuta ei kannata edes leikata superkostean syksyn takia, rojua muutosta on vielä pihalla… mitähän vielä. Olen yrittänyt myydä Torissa edellisen kämpän tuoleja koko kesän. Niitä on laitettu suosikeiksi, mutta kukaan ei vaan ole valmis maksamaan niistä. Pitää siirtää ne takapihalle katoksen alle ja laittaa pressu päälle, ettei linnut käy tärvevemässä niitä.

Lintupöntöstäkin on kansi rikki. Pitää varmaankin ottaa koko hökötys alas ja tehdä uusi, missä ei ole nokittu suuaukkoa vielä. Olinhan hankkinut keväällä pönttöjä varten jo metalliset raamit. Toivottavasti saan aikaiseksi tehdä kaiken tärkeän talveen mennessä. Ei tässä nyt muuta tällä kertaa kun hyvää alkanutta viikkoa.

Vanhaa blogia voi vielä lukea osoitteessa: https://minnala.net

Kiitos kun luit!